Hymnin Tuhkuri

ei. Aarteen Ipana (sh, sysrt, 162 cm) oli hyvä kouluratsu ja sitäkin parempi jalostusori. Iiro syntyi Keski-Suomessa, ja orin emän omistaja päätti kasvattaa ja kouluttaa orista yhtä hienon ratsun kuin mitä vanhempansa olivat. Iiro oli nuorena melko lujatahtoinen varsa, ja sen kanssa harjoiteltiin jopa riimunarun päässä kävelemistä normaalia pidempään. Vanhetessaan orin kanssa toimiminen hieman helpottui, mutta aivan priimaa luonnetta sille ei koskaan tullut. Sen sijaan orin kanssa harjoiteltiin kouluratsastusta jopa vaativa A -tasolle saakka, ja Iiro oppi joitakin liikkeitä myös korkeammilta luokilta. Sysirautias oli upea näky, ja se sijoittui monissa kisoissa, usein jopa voitti. Iiro ei koskaan käynyt näyttelyissä, mutta se oli rakenteeltaan todella lihaksikas, pitkäjalkainen, hieman jopa juoksijatyyppinen, ja hyvä rakenne periytyi myös kaikille orin seitsemälle jälkeläiselle. Iiro ei ollut erityisen osaava esteratsu, mutta puolet sen jälkeläisistä kilpailevat myös esteillä. Kaikki kuitenkin ovat menestyneet isänsä tavoin kouluradoilla, ja suurin osa kilpailee vaativissa luokissa. Iiron kisaura jatkui aina 19-vuotiaaksi asti, kunnes se jäi ansaitulle eläkkeelle. Jatkuva ähkykierre kuitenkin sai orin huonoon kuntoon, ja se lopetettiin 22-vuotiaana omalle laitumelleen.

eii. Velhon Aarre (sh, sysrt, 171 cm) oli suurikokoinen, vahvarakenteinen kouluhevonen, joka pärjäsi vaativissa luokissa myös puoliverisiä vastaan. Orilla oli hyvät liikkeet ja todella hyvä työskentelymotivaatio. Vaikka Aarre eli koko elämänsä yhdellä omistajalla, tuli se hyvin toimeen vieraiden ihmisten ja uusien ratsastajien kanssa. Ori ei ollut ainoastaan hyvä kisahevonen vaan myös luotettava ystävä ja tie monelle hevospelkoiselle takaisin harrastuksen pariin. Aarre vietti nuoruutensa kisaten, ja vanhempana se siirtyi hyväksi maastoratsuksi sekä jalostusoriksi. Jälkeläisiä ori sai elämänsä aikana viisi, joista kolme jatkoi isänsä tavoin kouluratsu-uraa, kun taas yhdestä tuli kenttäratsu ja yksi menehtyi jo ennen ratsastuskoulutuksen aloittamista. Aarre eli terveenä 25-vuotiaaksi asti, kunnes se lopulta kuoli tallille päässeen pääntaudin seurauksena. Ori muistetaan pienellä kotitallillaan yhä sen ihastuttavan luonteensa ja näyttävyytensä johdosta.

eie. Inkeriina (sh, m, 156 cm) oli kouluratsu henkeen ja vereen. Se taittoi väistöt, voltit ja haastavatkin laukkatehtävät, ja tamman kanssa siirryttiin kisakentille heti, kun se oli ikänsä puolesta mahdollista. Apujen kanssa Inkeri oli melko tarkka, ja toisinaan koulutuksessa otettiin sen vuoksi takapakkia, mutta lopulta tamman kanssa kilpailtiin kuitenkin vaativissa luokissa saakka. Inkeri oli luonteeltaan hieman oman arvonsa tunteva, mutta ratsastaessa se muuttui todella nöyräksi ja miellyttämishaluiseksi. Kotia Inkeri vaihtoi kerran, kolmevuotiaana, ja se eli loppuelämänsä samalla omistajalla. Omistaja haaveili pitkään teettävänsä Inkerillä yhden varsan, tamman, jonka kanssa jatkaa kisauraa suvun nimellä. Yhteensä varsoja Inkeri sai kolme, kaikki oreja, ja kolmannen kohdalla omistaja päätti sukupuolesta huolimatta pitää varsan ja tehdä siitä emänsä veroisen. Olihan Inkerillä hyvät mahdollisuudet periyttää varsalle kouluverta sekä hyvää, juoksijamaista rakennetta. Inkerillä oli nuoruudessa kesäihottumaa, mutta muuten tamma eli pitkän ja terveen elämän 23-vuotiaaksi saakka. Silloin tamma loukkasi jalkansa laitumella, eikä se hoidoista huolimatta palannut ennalleen, joten tamman hyväksi se päätettiin lopettaa kotilaitumelleen.

ee. Haipakka (sh, rn, 156 cm) oli tamma, jota epäonni tuntui seuraavan kaikkialle. Syntyessään tamman emä jouduttiin lopettamaan komplikaatioiden takia, ja vasta kolmas sijaisemä kelpuutti varsan omakseen. Nuorena tamma sai hiusmurtuman jalkaansa, mikä hidasti ratsastuskoulutuksen aloittamista, mutta pitkän kuntoutuksen ansiosta Haipan jalka tervehtyi ja tamma pääsi lopulta kisakentille. Haippa kilpailin parhaimmillaan helppo A -luokassa, ja sen liikkeissä oli sopiva tasapaino sulavuutta, tempoa ja tahdikkuutta. Haippaa ei kuitenkaan pidetty erityisen kiinnostavana hevosena: rakenne tammalla oli keskivertoa, ja esteillä sen taidot ylsivät vain 70 senttimetriin saakka. Omistajalleen Haippa oli kuitenkin kaikki kaikessa, ja hän huolehti rakkaasta hevosestaan myös silloin, kun auto-onnettomuudessa tamma joutui jälleen kolmen vuoden kuntoutukseen ja rahaa meni enemmän, kuin omistaja olisi voinut edes kuvitella. Koska kisakausi oli Haipan kanssa melko lyhyt, halusi omistaja tammasta yhden varsan itselleen. Oriksi valikoitui emän tavoin taitava kouluori, ja varsaltakin odotettiin paljon. Huippanan syntymä oli helppo, mutta varsan ollessa vasta muutaman kuukauden ikäinen Haipakka loukkasi jälleen jalkansa – tällä kertaa niin pahasti, ettei vammaa voinut enää parantaa ja nähtiin paremmaksi päästää tamma kärsimyksistään. Haipan omistaja aloitti ensin kisauran tammansa ainoan jälkeläisen kanssa, mutta luopui pian myös varsasta, sillä hän ei kestänyt tallielämää ilman omaa, rakasta Haipakkaansa.

eei. Memorin (sh, m, 155 cm) elämässä ehti tapahtua paljon. Ori syntyi Lapissa, ja se aloitti nuorena elämänsä vaellusratsuna turistikohteessa. 7-vuotiaana eräs vaelluksessa ollut nainen kiinnostui hevosesta niin paljon, että hän osti sen itselleen. Memorista koulittiin hyvä koulu- ja esteratsu, mutta omassa elementissään se oli kuitenkin liikkuessaan maastossa. Niinpä omistaja päätti kouluttaa orin myös valjakkoajoon, jossa erityisesti kestävyysosuudessa Memori liikkui reippaasti elämästään nauttien eteenpäin metsäpolkuja pitkin. Memori oli hyvä yleishevonen, ja sen kanssa kisailtiin ahkerasti. 13-vuotiaana ori lähti kiertämään myös näyttelyitä, ja se keräsi itselleen parhaat arvonimet. Näyttelyura päättyi kantakirjaustilaisuuteen, jossa ori kantakirjattiin toiselle palkinnolle. Rakenteeltaan Memori olikin todella ihanteellinen ratsutyyppinen suomenhevonen, jonka orileima oli erinomainen. Memori tunnettiin melko laajasti, sillä sen kanssa käytiin kilpailemassa ympäri Suomea, ja jalostuskysyntä oli kovaa. Memorin omistaja kuitenkin oli melko tarkka yhdistelmistä, ja lopulta ori sai viisi jälkeläistä, joista kaikki lähtivät isänsä tavoin kiertämään kisakenttiä joko yhdessä tai useammassa lajissa. Memori eli jopa 28-vuotiaaksi asti, ja se löydettiin eräänä aamuna omalta laitumeltaan kuolleena.

eee. Hiprakkainen (sh, rn, 158 cm) eli suurimman osan elämästään pienellä ratsastuskoululla. Hippa ei ollut monenkaan tallitytön unelmahevonen, sillä se oli karsinassa äreä ja ratsastaessa todella vaativa ja tarkka avuista. Vaikka moni suorastaan pelkäsi tammaa, oli se osaavien ratsastajien alla todella hyvä kouluratsu. Tallin omistaja kävikin kilpailemassa hevosella vaativa B -luokassa ja sijoittui useita kertoja. Erityistä ihastusta tuomareissa herätti tamman pitkät, suorastaan liitävät askeleet sekä sen tapa kannatella itseään upeassa muodossa. Hippa astutettiin kolmesti, joista kahdella kerralla syntyivät varsat. Toinen varsoista, ori, jäi ratsastuskouluun, ja ruunaamisen jälkeen se siirtyi tuntihevoseksi. Toinen puolestaan, Haipakka-tamma, syntyi aamuyöllä, ja valitettavasti syntymässä tulleet komplikaatiot saivat Hipan niin huonoon kuntoon, että se jouduttiin lopettamaan, kun varsa vasta nousi ensimmäistä kertaa jaloilleen. Hippa on jäänyt ratsastuskoulun opettajan mieleen tulisesta luonteestaan ja upeista liikkeistään, joita hän on toivonut näkevänsä vielä Hipan jälkeläisillä ja niiden jälkeläisillä.