Huippana

Nimi: Huippana, "Huippa" Rekisterinumero: VH15-018-1607
Rotu: Suomenhevonen Omistaja: Kuuralehto, Siguri (VRL-11290)
Sukupuoli: Tamma Kasvattaja: evm
Syntynyt: 05.04.2011, 14 v (satunnainen) Koulutustaso: ko: vaB, re: 80 cm
Säkäkorkeus: 161 cm Painotus: Kouluratsastus
Väri: Sysirautias Suku: Evm-sukuinen
Meriitit: -

Virtuaalihevonen | Kuvat © Luvat on

Luonne

Huippanan ostamiseen käytettiin paljon harkinta-aikaa. Ei siksi, että jokin tammassa olisi ollut huonosti, vaan päinvastoin. Tamma tuli hyvästä, menestyneestä suvusta, ja täytyi todella miettiä, oliko meidän koti oikea sellaiselle hevoselle, jolta odotettiin niin paljon. Esittelyvideolla tamman liikkeet vaikuttivat hyvän ratsastajan alta todella sulavilta ja reippailta, enkä myöskään voinut olla rakastumatta sen tummaan väritykseen. Huippa ehti nuorena tehdä hyvän aloituksen kisauralleen, ja se oppi todella nopeasti vaativan tason koululiikkeet. Tarpeeksi asiaa pähkäiltyä tulin selvään lopputulokseen: meiltä löytyisi varmasti parhaat mahdolliset puitteet tammalle, ja sen osaaminen otettaisi kyllä huomioon muiden kisaratsujen rinnalla. Huippaa lähdettiin hakemaan Pohjois-Pohjanmaalta uuteen kotiinsa, ja kun se saapui talliimme, ymmärsin heti, että tässä hevosessa oli kaikki, mitä kisa- ja siitoshevoselta tulisin ikinä haluamaan.

Huippa on kiltti tamma, joka tuntuu ottavan tallielämän hyvin rennosti. Se sopeutuu nopeasti uusiin laumoihin, ja on muiden hevosten joukossa arvoasteeltaan puolessa välissä. Huippa ei ole sitä pomottelevinta laatua, mikä on onni myös ihmisille: tamman karsinaan uskaltaa päästää hyvillä mielin niin aloittelijat kuin hevospelkoisetkin ihmiset. Vaikka Huippa on suuri, on se todella lempeä ja mukava käsitellä.

Karsinassa Huippa malttaa odottaa rauhassa, kunnes hoitotoimenpiteet on tehty. Se antaa harjata ja varustaa itsensä hyvin, eikä ongelmia tuota myöskään pesutilanteet tai kengittäjien ja eläinlääkäreiden käynnit. Lastaus ja kuljetus sujuvat helposti, taluttamisesta puhumattakaan. Myönnän, että joskus Huipalle toivoisi lisää luonnetta, hieman tulisuutta tai persoonaa, mutta kun rankan päivän jälkeen lopulta päätyy hoitamaan tammaa, voi huokaista helpotuksesta, kuinka helpolla sen kanssa loppujen lopuksi pääseekään.

Ratsuna Huippa on taitava, nöyrä ja ahkera, hyvää liikettä unohtamatta. Huippa ei ole erityisen herkkä ohjasavuille, joten painoavut ja hyvä tasapainoinen istunta ovat kaiken perusta yhteiseen työskentelyyn. Tamma tottelee ratsastajaa herkeämättä ja pysyy hyvin kuulolla, mutta sen askeleet saattavat jäädä melko laiskoiksi. Ratsastajan tuleekin osata käyttää pohkeita napakasti ja ratsastaa hyvin eteen – Huippa kyllä kuuntelee ja tekee työtä käskettyä. Kouluratsastuksessa tamman bravuureita ovat laukkatehtävät sekä väistöt, mutta peruutuksissa on vielä jonkin verran viilattavaa.

Kaikin puolin Huippa on ihastuttava tamma, jonka kanssa päivät menevät mukavasti niin kotitallilla kuin kisapaikoillakin. Huippa ei välitä vieraista ympäristöstä ja ihmisistä, ja kisapaikoilla edes ratsastajan jännitys ei tunnu tarttuvan tammaan. Yleensä se jopa rauhallisella olemuksella saa ratsastajankin jännityksen vähentymään. Tamman kanssa voi lähteä hyvillä mielin myös pitkille metsäretkille, sillä Huippa on hyvin maastovarma ja se pysyy rauhallisena jännittävissäkin tilanteissa. Parasta kuitenkin tamman kanssa on ihan vain yhdessä oleminen ja arjen viettäminen, ja toivon, että saamme Huipan kanssa vielä monta pitkää yhteistä vuotta.

Suku

i. Aarteen Ipana sh, sysrt, 162 cm evm ii. Velhon Aarre evm iii. Velho-Ukko evm
iie. Aprillipila evm
ie. Inkeriina evm iei. Iivana evm
iee. Isapella evm
e. Haipakka sh, rn, 156 cm evm ei. Memori evm eii. Herra Linus evm
eie. Muskari evm
ee. Hiprakkainen evm eei. Martini evm
eee. Hortensia evm

i. Aarteen Ipana (sh, sysrt, 162 cm) oli hyvä kouluratsu ja sitäkin parempi jalostusori. Iiro syntyi Keski-Suomessa, ja orin emän omistaja päätti kasvattaa ja kouluttaa orista yhtä hienon ratsun kuin mitä vanhempansa olivat. Iiro oli nuorena melko lujatahtoinen varsa, ja sen kanssa harjoiteltiin jopa riimunarun päässä kävelemistä normaalia pidempään. Vanhetessaan orin kanssa toimiminen hieman helpottui, mutta aivan priimaa luonnetta sille ei koskaan tullut. Sen sijaan orin kanssa harjoiteltiin kouluratsastusta jopa vaativa A -tasolle saakka, ja Iiro oppi joitakin liikkeitä myös korkeammilta luokilta. Sysirautias oli upea näky, ja se sijoittui monissa kisoissa, usein jopa voitti. Iiro ei koskaan käynyt näyttelyissä, mutta se oli rakenteeltaan todella lihaksikas, pitkäjalkainen, hieman jopa juoksijatyyppinen, ja hyvä rakenne periytyi myös kaikille orin seitsemälle jälkeläiselle. Iiro ei ollut erityisen osaava esteratsu, mutta puolet sen jälkeläisistä kilpailevat myös esteillä. Kaikki kuitenkin ovat menestyneet isänsä tavoin kouluradoilla, ja suurin osa kilpailee vaativissa luokissa. Iiron kisaura jatkui aina 19-vuotiaaksi asti, kunnes se jäi ansaitulle eläkkeelle. Jatkuva ähkykierre kuitenkin sai orin huonoon kuntoon, ja se lopetettiin 22-vuotiaana omalle laitumelleen.

ii. Velhon Aarre (sh, sysrt, 171 cm) oli suurikokoinen, vahvarakenteinen kouluhevonen, joka pärjäsi vaativissa luokissa myös puoliverisiä vastaan. Orilla oli hyvät liikkeet ja todella hyvä työskentelymotivaatio. Vaikka Aarre eli koko elämänsä yhdellä omistajalla, tuli se hyvin toimeen vieraiden ihmisten ja uusien ratsastajien kanssa. Ori ei ollut ainoastaan hyvä kisahevonen vaan myös luotettava ystävä ja tie monelle hevospelkoiselle takaisin harrastuksen pariin. Aarre vietti nuoruutensa kisaten, ja vanhempana se siirtyi hyväksi maastoratsuksi sekä jalostusoriksi. Jälkeläisiä ori sai elämänsä aikana viisi, joista kolme jatkoi isänsä tavoin kouluratsu-uraa, kun taas yhdestä tuli kenttäratsu ja yksi menehtyi jo ennen ratsastuskoulutuksen aloittamista. Aarre eli terveenä 25-vuotiaaksi asti, kunnes se lopulta kuoli tallille päässeen pääntaudin seurauksena. Ori muistetaan pienellä kotitallillaan yhä sen ihastuttavan luonteensa ja näyttävyytensä johdosta.

iii. Velho-Ukko (sh, sysrt, 174 cm) oli suurikokoinen ori, jota osa pelkäsi ja osa rakasti. Valle oli luonteeltaan haastava, jopa hieman aggressiivinen vieraita ihmisiä kohtaan, mutta se kilpaili todella näyttävänä vaativa A -tasolla saakka kouluratsastuskisoissa. Valle oli rakenteeltaan pitkän mallinen, hyväselkäinen, ja se kulki hyvässä muodossa kisaradoilla peitoten usein kilpailijansa. Valle myytiin elämänsä aikana kerran, 10-vuotiaana, todella kovalla hinnalla, mutta uusi omistaja pääsi jatkamaan orin kanssa vielä todella menestyksekkäästi kisaamista aina siihen asti, kun orilla alkoi ilmetä toistuvia jalkavaivoja 19-vuotiaana. Valle sai seitsemän jälkeläistä, kuusi oria ja yhden tamman, joista kaikki jatkoivat isänsä jalanjäljissä vähintään koulukentillä. Valle lopetettiin kipeiden jalkojensa takia 21-vuotiaana.

iie. Aprillipila (sh, mkm, 155 cm) oli todella perustasoinen yleisratsu. Se kilpaili sekä helppo A -luokassa että 80 cm esteillä ja menestyi molemmissa vaihtelevasti; hyvinä päivinä sijoittuminen oli taattu, kun taas huonointa tamma jäi aivan tulosten häntäpäähän. Aprilli asui koko elämänsä Pohjois-Suomessa pienellä yksityistilalla, ja se toimi myös erittäin pätevänä vaellusratsuna pohjoisissa metsissä. Aprilli kävi kokeilemassa onneaan myös näyttelyissä, mutta lievän joutsenkaulansa ja jalkojen asentovirheen vuoksi menestystä ei tullut. Kun tamma kolme kertaa astutettiin, etsittiin ehdottomasti oria, jonka rakenne voisi tasapainottaa tamman vikoja, ja onneksi kaikki kolme jälkeläistä perivätkin isänsä rakenteen. Luonteeltaan Aprilli oli aivan unelmahevonen hoitaa ja ratsastaa, ja se kuului koko pienen talliporukan lempihevosten joukkoon. Aprilli kuoli 22-vuotiaana vanhuuteen.

ie. Inkeriina (sh, m, 156 cm) oli kouluratsu henkeen ja vereen. Se taittoi väistöt, voltit ja haastavatkin laukkatehtävät, ja tamman kanssa siirryttiin kisakentille heti, kun se oli ikänsä puolesta mahdollista. Apujen kanssa Inkeri oli melko tarkka, ja toisinaan koulutuksessa otettiin sen vuoksi takapakkia, mutta lopulta tamman kanssa kilpailtiin kuitenkin vaativissa luokissa saakka. Inkeri oli luonteeltaan hieman oman arvonsa tunteva, mutta ratsastaessa se muuttui todella nöyräksi ja miellyttämishaluiseksi. Kotia Inkeri vaihtoi kerran, kolmevuotiaana, ja se eli loppuelämänsä samalla omistajalla. Omistaja haaveili pitkään teettävänsä Inkerillä yhden varsan, tamman, jonka kanssa jatkaa kisauraa suvun nimellä. Yhteensä varsoja Inkeri sai kolme, kaikki oreja, ja kolmannen kohdalla omistaja päätti sukupuolesta huolimatta pitää varsan ja tehdä siitä emänsä veroisen. Olihan Inkerillä hyvät mahdollisuudet periyttää varsalle kouluverta sekä hyvää, juoksijamaista rakennetta. Inkerillä oli nuoruudessa kesäihottumaa, mutta muuten tamma eli pitkän ja terveen elämän 23-vuotiaaksi saakka. Silloin tamma loukkasi jalkansa laitumella, eikä se hoidoista huolimatta palannut ennalleen, joten tamman hyväksi se päätettiin lopettaa kotilaitumelleen.

iei. Iivana (sh, m, 155 cm) rakasti kaikkia, niin hevosia kuin ihmisiäkin, ja sen sosiaalinen luonne teki koulutuksesta todella helppoa. Valitettavasti seurallisuus sai aikaan myös läheisriippuvuutta, eikä oria voinut jättää tarhaan tai karsinaan hetkeksikään yksin, tai ovet ja aidat olivat rikki. Iivana kävi kisoissa aina hevoskaverin kanssa, ja se olisi mielellään tehnyt tuttavuutta myös muiden vieraiden hevosten kanssa. Iivana oli todella motivoitunut kouluhevonen, ja se kulki aina nöyränä ratsastajaa kuunnellen eteenpäin. Iivana sieti hyvin myös aloittelevia ratsastajia ja hoitajia, mutta parhaimmillaan se oli ratsastajan alla, joka yhdessä orin kanssa pääsi todella haastamaan itsensä ja tekemään tehtäviä vaativilla tasoilta. Iivana sai kaksi jälkeläistä, joista toinen jäi omistajalle ja toinen teki myös hyvän uran kouluratsuna, ja lopulta ori lopetettiin 25-vuotiaana pitkään jatkuneen sairastelun seurauksena.

iee. Isapella (sh, rt, 152 cm) ei ollut kummoinen ratsu, mutta sen luonne oli puhdasta kultaa. Tamman pystyi jättämään karsinaan ovi auki, eikä se lähtenyt liikkeelle ilman lupaa. Ja siinä, missä kerran tarhan hevoset karkasivat portin jäädessä auki, jäi Pella puolestaan tarhaan tyytyväisenä yksin syömään heiniä ja odottamaan omaa taluttajaansa. Pella kilpaili helppo A -tasolla, ja vaikka sijoittumisia ei aina tullut, oli omistaja joka kerta tyytyväinen tammansa suoritukseen. Pellalla teetettiin yksi jälkeläinen, jonka oli ensin tarkoitus jäädä kotiin, mutta joka lähti kuitenkin osaavampiin käsiin luomaan omaa kisauraansa. Tamma lopetettiin jo 16-vuotiaana, kun se loukkasi jalkansa tarhassa eikä parantuminen vaikuttanut todennäköiseltä vaihtoehdolta.

e. Haipakka (sh, rn, 156 cm) oli tamma, jota epäonni tuntui seuraavan kaikkialle. Syntyessään tamman emä jouduttiin lopettamaan komplikaatioiden takia, ja vasta kolmas sijaisemä kelpuutti varsan omakseen. Nuorena tamma sai hiusmurtuman jalkaansa, mikä hidasti ratsastuskoulutuksen aloittamista, mutta pitkän kuntoutuksen ansiosta Haipan jalka tervehtyi ja tamma pääsi lopulta kisakentille. Haippa kilpailin parhaimmillaan helppo A -luokassa, ja sen liikkeissä oli sopiva tasapaino sulavuutta, tempoa ja tahdikkuutta. Haippaa ei kuitenkaan pidetty erityisen kiinnostavana hevosena: rakenne tammalla oli keskivertoa, ja esteillä sen taidot ylsivät vain 70 senttimetriin saakka. Omistajalleen Haippa oli kuitenkin kaikki kaikessa, ja hän huolehti rakkaasta hevosestaan myös silloin, kun auto-onnettomuudessa tamma joutui jälleen kolmen vuoden kuntoutukseen ja rahaa meni enemmän, kuin omistaja olisi voinut edes kuvitella. Koska kisakausi oli Haipan kanssa melko lyhyt, halusi omistaja tammasta yhden varsan itselleen. Oriksi valikoitui emän tavoin taitava kouluori, ja varsaltakin odotettiin paljon. Huippanan syntymä oli helppo, mutta varsan ollessa vasta muutaman kuukauden ikäinen Haipakka loukkasi jälleen jalkansa – tällä kertaa niin pahasti, ettei vammaa voinut enää parantaa ja nähtiin paremmaksi päästää tamma kärsimyksistään. Haipan omistaja aloitti ensin kisauran tammansa ainoan jälkeläisen kanssa, mutta luopui pian myös varsasta, sillä hän ei kestänyt tallielämää ilman omaa, rakasta Haipakkaansa.

ei. Memorin (sh, m, 155 cm) elämässä ehti tapahtua paljon. Ori syntyi Lapissa, ja se aloitti nuorena elämänsä vaellusratsuna turistikohteessa. 7-vuotiaana eräs vaelluksessa ollut nainen kiinnostui hevosesta niin paljon, että hän osti sen itselleen. Memorista koulittiin hyvä koulu- ja esteratsu, mutta omassa elementissään se oli kuitenkin liikkuessaan maastossa. Niinpä omistaja päätti kouluttaa orin myös valjakkoajoon, jossa erityisesti kestävyysosuudessa Memori liikkui reippaasti elämästään nauttien eteenpäin metsäpolkuja pitkin. Memori oli hyvä yleishevonen, ja sen kanssa kisailtiin ahkerasti. 13-vuotiaana ori lähti kiertämään myös näyttelyitä, ja se keräsi itselleen parhaat arvonimet. Näyttelyura päättyi kantakirjaustilaisuuteen, jossa ori kantakirjattiin toiselle palkinnolle. Rakenteeltaan Memori olikin todella ihanteellinen ratsutyyppinen suomenhevonen, jonka orileima oli erinomainen. Memori tunnettiin melko laajasti, sillä sen kanssa käytiin kilpailemassa ympäri Suomea, ja jalostuskysyntä oli kovaa. Memorin omistaja kuitenkin oli melko tarkka yhdistelmistä, ja lopulta ori sai viisi jälkeläistä, joista kaikki lähtivät isänsä tavoin kiertämään kisakenttiä joko yhdessä tai useammassa lajissa. Memori eli jopa 28-vuotiaaksi asti, ja se löydettiin eräänä aamuna omalta laitumeltaan kuolleena.

eii. Herra Linus (sh, m, 160) muistetaan sen upean ulkomuotonsa ja rakenteensa sekä koulumenestyksensä ansiosta. Ori aloitti jo nuorena hyvän näyttelyuran, ja se kantakirjattiin toiselle palkinnolle – vain pistettä vaille ensimmäisestä! Ori oli rakenteeltaan hyvin perinteinen ratsutyyppinen hevonen, ja sen lihaksikas runko mainittiin joka kerta näyttelytuloksissa. Linus kilpaili helppo A -luokassa, ja vanhemmiten se sijoittui lähes joka kerta astuessaan kisakentälle. Orin kanssa työskenneltiin ja valmentauduttiin todella paljon, ja vaikka tulosta ei vielä nuorena näkynytkään, palkittiin pitkäjänteinen harjoittelu myöhemmällä iällä. Linus sai neljä jälkeläistä, oreja kaikki, joista osa lähti harrastusratsuiksi ja osa suuntasi kisakentille. Linus lopetettiin 19-vuotiaana omalle kotilaitumelleen pitkään jatkuneen sairastelun vuoksi.

eee. Muskari (sh, m, 152 cm) eli koko elämänsä Lapissa suurella vaellustallilla. Varsana se oli turistipaikassa ihailun kohteena mustan värityksensä vuoksi, sillä se erottui hyvin lumihankien keskeltä, ja myöhemmin tamma oli monen, niin vakikävijän kuin turistinkin, lempihevonen hoitaa ja ratsastaa. Muskari oli kiltti, rehellinen, nöyrä ja rohkea ratsu, jonka maastovarmuus oli taattu. Muskan kanssa harrastettiin hieman leikkimielistä hevosagilityä ja jonkin verran ratsastussuunnistusta, ja pääsi tamma muutaman kerran myös vikellyshevoseksikin kesäleirillä. Muska sai elämänsä aikana vain yhden varsan, joka jäi emänsä tavoin vaellustallille aloittamaan elämäänsä, mutta siirtyi sitten kesäkentille. Muska lopetettiin 22-vuotiaana vanhuuden vaivojen vuoksi, ja sen kuva koristaa yhä tallituvan seinää.

ee. Hiprakkainen (sh, rn, 158 cm) eli suurimman osan elämästään pienellä ratsastuskoululla. Hippa ei ollut monenkaan tallitytön unelmahevonen, sillä se oli karsinassa äreä ja ratsastaessa todella vaativa ja tarkka avuista. Vaikka moni suorastaan pelkäsi tammaa, oli se osaavien ratsastajien alla todella hyvä kouluratsu. Tallin omistaja kävikin kilpailemassa hevosella vaativa B -luokassa ja sijoittui useita kertoja. Erityistä ihastusta tuomareissa herätti tamman pitkät, suorastaan liitävät askeleet sekä sen tapa kannatella itseään upeassa muodossa. Hippa astutettiin kolmesti, joista kahdella kerralla syntyivät varsat. Toinen varsoista, ori, jäi ratsastuskouluun, ja ruunaamisen jälkeen se siirtyi tuntihevoseksi. Toinen puolestaan, Haipakka-tamma, syntyi aamuyöllä, ja valitettavasti syntymässä tulleet komplikaatiot saivat Hipan niin huonoon kuntoon, että se jouduttiin lopettamaan, kun varsa vasta nousi ensimmäistä kertaa jaloilleen. Hippa on jäänyt ratsastuskoulun opettajan mieleen tulisesta luonteestaan ja upeista liikkeistään, joita hän on toivonut näkevänsä vielä Hipan jälkeläisillä ja niiden jälkeläisillä.

eei. Martini (sh, rn, 160 cm) oli luonteeltaan äkäinen ja haastava, eikä moni ihminen tullut toimeen sen kanssa. Omalle omistajalleen se oli aivan mielin kielin ja niin hienoa poikaa, mutta jos kuka tahansa muu tuli orin karsinaan, sai se todennäköisesti hampaasta. Kaikki sujuikin hyvin pitkään, ja ori lähti oman ratsastajansa kanssa menestyksekkäälle kisauralle: kouluratsastuksessa ratsukko kisaili vaativa B -luokassa ja esteillä puolestaan 100 cm:ssä saakka. Orin täytettyä 10 vuotta se kuitenkin jouduttiin myymään eteenpäin omistajan ajanpuutteen vuoksi, ja siitä ongelmat lopulta lähtivät. Ori ei sietänyt muuttoa ja uutta tallipaikkaa, ja se uhitteli niin ihmisille kuin muille hevosillekin. Parin vuoden ajan eri kouluttajat yrittivät rauhoitella oria, mutta lopulta se lopetettiin vain 13 vuoden ikäisenä, omistajan mukaan luonnevikaisuutensa vuoksi. Martini ehti kuitenkin saada kaksi jälkeläistä edellisen omistajan huomissa, joista toinen oli isänsä tavoin äreä ja toinen puolestaan lauhkea kuin lammas.

eee. Hortensia (sh, rt, 150 cm) syntyi ratsastuskoululla, jossa se vietti koko elämänsä. Tamma oli ratsastaessa hieman laiska ja tahmea, minkä vuoksi se jakoi paljon mielipiteitä tallityttöjen kesken. Osa rakasti kilttiä ja rauhallista tammaa, jonka selässä oli turvallista matkustaa, mutta osa taas turhautui laiskaan luonteeseen. Hortensia kävi starttaamassa muutaman kerran seurakisoissa, ja se sijoittui elämänsä aikana kahdesti. Kisahevosta siitä ei kouluttamisellakaan olisi saanut, joten sen kanssa tyydyttiin rauhalliseen ratsastuskouluelämään. Tamma oli tallikäytökseltään todella rauhallinen ja tallin ulkopuolella erittäin maastovarma, helppo lastata ja muiden hevosten seurassa se, joka piti rauhaa yllä. Hortensia jäi eläkkeelle 19-vuotiaana, ja se oli vain kevyessä maastokäytössä pitkään, kunnes 24-vuotiaana se lopetettiin vanhuuden vaivojen vuoksi.

Syntynyt Varsa Isä Saavutukset
01.08.2015 t. Kuuralehdon Marrasheila Marrasmurhe
05.09.2015 o. Hymnin Tuhkuri Talven Tuulahdus
28.11.2015 o. Kuukarin Hankitonttu Sinikummun Taapero YLA2, KTK-III, KRJ-I, SLA-II
04.04.2016 t. Kuuralehdon Brita Kopsan Mikä Boogie
05.08.2019 o. Kuusterin Valdemar Vinnari

Kilpailukalenteri, valmennukset ja päiväkirja

Kouluratsastus (KRJ)

31.08.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 3/30
08.09.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 3/40
09.09.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 1/30
02.11.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 1/40
03.11.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 2/50
06.11.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 5/40
08.11.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 3/40
10.11.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 6/40
10.11.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 6/50
11.11.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 7/50
13.11.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 6/50
18.11.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 3/50
18.11.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 4/40
19.11.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 3/40
19.11.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 1/68
20.11.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 4/30
21.11.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 3/30
21.11.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 1/50
21.11.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 5/50
22.11.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 1/30
22.11.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 6/40
23.11.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 4/40
23.11.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 5/50
24.11.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 6/50
26.11.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 5/30
26.11.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 3/30
01.12.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 5/40
02.12.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 3/30
02.12.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 3/23
04.12.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 3/23
04.12.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 2/30
04.12.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 6/40
06.12.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 3/40
06.12.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 5/30
06.12.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 5/30
06.12.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 4/30
06.12.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 2/30
07.12.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 5/30
08.12.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 1/30
08.12.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 6/40
14.12.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 3/30
15.12.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 2/30
20.12.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 4/30
20.12.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 1/30

31.07.2020 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Siiku, tallin omistaja (Siguri)

”Hei, oletteko huomanneet, että Hankitonttu on palkittu jo ties kuinka monella palkinnolla?” huutelee Ritaa tallituvan sohvalta tutkiessaan Huipan jälkeläisten tuloksia. Meillä pysyneet Tuhkuri ja Rita ovat palkittu varsa-arvostelussa, mutta muiden jälkeläisten menestyksestä en olekaan perillä.
”Tosin Hankitonttu on menehtynyt jo joku aika sitten”, jatkaa Rita.
”Harmi. Näin orin pari kertaa kisoissa, ja se oli todella komea hevonen. Oliko sillä jälkeläisiä?” kysyn Ritalta. Rita tutkii orin tietoja netistä hetken aikaa.
”Seitsemän!” hän vastaa iloisesti.
”Oho! Hyvä kuulla, Huipasta kun aika jättää niin on ainakin joku viemässä sukua eteenpäin”, vastaan Ritalle ja jatkan tallituvan siistimistä. Olemme käyneet Huippanan kisasijoitukset ja muut mainittavat tulokset läpi, ja hiljalleen laatuarvosteluilmoittautumiset alkavat olla kasassa. Elokuukin on aivan oven takana. Jännityksellä odotamme, kuinka arvosteluissa käy!


24.07.2020 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Siiku, tallin omistaja (Siguri)

”Laatuarvosteluihin?” kysyy Rita minulta ihmetellen.
”Niin. Tilaisuuksissa arvostellaan hevosta ja sen ominaisuuksia. Sukua, jälkeläisiä, menestystä ja sen sellaista”, vastaan hänelle. Olihan meiltä moni hevonen käynyt jo laatuarvosteluissa, mutta Rita ei ole koskaan ollut tilaisuuksissa mukana. Nyt hänelle avautuu tilaisuus, kun Huippa alkaa vanheta ja sen jälkeläismääräkin alkaa olla täynnä. Myös kisat on Huippanan osalta jo nähty, ja nyt se viettää rauhallisia eläkepäiviä tallilla.
”No mennään! Milloin nämä ovat?” hän kysyy. Ajatuksissani oli ilmoittaa Huippa ainakin yleislaatuarvosteluun sekä suomenhevosten omaan arvosteluun, ehkä myös kouluhevosten arviointiin. Siellä Huippa pääsisi todella näyttämään taitonsa!
”Ilmoittautuminen on yleensä alkukuusta. Eli jos ehditään kasata tarvittavat tiedot viikon sisällä, niin saadaan Huippa ilmoitettua elokuun tilaisuuksiin”, vastaan hänelle. Ympyröin samalla tallituvan seinällä olevasta kalenterista oikeat päivämäärät.
”Ei kai siinä sitten muuta kuin palkintoja hakemaan”, Rita vastaa innostuneena.


06.09.2018 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Ida, tallityttö (Siguri)

Taluttaessani Huippaa laitumelta olin onnellinen, etten ollut valinnut päivän hoidettavakseni kimoa hevosta. Syksyinen kura oli peittänyt lähes kaikki laitumella olleet tammat, ja vaikka kura ei Huipassa suuremmin näkynytkään, joutui se seuraavaksi pesulle.

Talutin tamman pesupaikalle ja sidoin sen kiinni. Tammaa ei haitannut iholla virtaava vesi, ja se suorastaan tuntui nauttivan pesuharjasta ihoaan vasten. Minä en erityisemmin nauttinut – vaikka peseminen olikin mukavaa yhdessä tekemistä, oli se silti todella työlästä. Onneksi pelkkä vedellä peseminen kuitenkin riitti, ja turkki alkoi hiljalleen kiiltää kuran alta.

Viimeistelin Huipan lopuksi hikiviilalla ja vein tämän karsinaan loimitettavaksi. Loimi odottikin jo karsinan ulkopuolella, joten sain tamman nopeasti pesun jäljiltä kuntoon. Huipan kanssa oli aina mukava toimia, se oli todella rauhallinen ja kiltti, eikä se tehnyt turhasta numeroa.


04.05.2017 Kouluvalmennus – kirjoittanut: Tiina, valmentaja (Siguri)

Oli jälleen aika valmistautua kesän kisakauteen! Tänä vuonna Laura oli ottanut Huipan ratsastettavakseen, ja minulla oli korkeat odotukset ratsukosta.

Tämän päivän valmennus oli hyvin laukkapainotteinen, ja teimme laukanvaihtoja ja muita siirtymisiä sekä laukkaympyröitä. Laukanvaihdot käynnin kautta eivät olleet ratsukolle ongelma, mutta yksi laukanvaihto askeleessa tuotti ensin hieman päänvaivaa. Laura ei ollut aiemmin ratsastanut Huipalla, joten yhteistyön löytämiseen meni hetki aikaa. Yleinen reipas eteenpäin liikkuminen näytti kuitenkin ratsukolta sujuvan, joten uskoin muutoksen näkyvän jo muutaman valmennuksen jälkeen!

Laukkaympyrät vaikuttivat puolestaan sujuvan alusta asti ongelmitta. Laura sai tamman jalkoja hyvin ilmaan, ja laukka oli erinomaisen näköistä. Kahdeksikolla harjoittelimme laukanvaihtoa myös ensin käynnin kautta ja lopulta suoraan liikkeestä. Teimme myös pysähdyksen keskelle kahdeksikkoa, otimme muutaman peruutusaskeleen ja nostimme laukan suoraan peruutuksesta.

Laura teki valmennuksen aikana kaikkensa, ja sen näki lopputuntia kohden parantuvasta yhteistyöstä. Ratsukolla oli todella hyvä pohja edetä, joten ennen valmennuksen lopetusta annoin Lauralle kotitehtäväksi harjoitella laukanvaihtoja. Annoin ratsukolle hiljalleen luvan siirtyä pitkin ohjin käyntiin, ja lähdimme lopulta yhdessä kävelemään kohti tallia.


03.04.2016 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Sarita, tallityttö (Siguri)

Tänään me ratsastimme ilman satulaa! Huipan selässä hieman jännitti, kun tamma oli niin suuri, mutta onneksi sen askeleet olivat sopivan pehmeitä ja joustavia, enkä tippunut alas selästä! Teimme kentällä hieman kouluharjoituksia, ja huomasi, kuinka Huippa reagoi pohkeisiin paljon herkemmin. Saimme kuitenkin pian Idan ja Amarian seuraksemme, joten päätimme lähteä yhdessä maastoon, aivan vain tuttuihin lähimetsiin.

Huippa nautti luonnosta. Se kulki rauhallisena hieman pidemmin ohjin tuttuja polkuja eteenpäin. Pensaissa rapistelevat linnut ja lähellä haukkuva koirakaan eivät saaneet tammaa tolaltaan, vaan se selvästi luotti sekä edellä kulkevaan Amariaan että minuun ratsastajana.

Kun palasimme takaisin talliin, mieli oli todella virkeä. Mukava keväinen ilma, luontoretki ja tietysti Huipan ihana seura olivat piristäneet huomattavasti!


23.08.2015 Kouluvalmennus – kirjoittanut: Tiina, valmentaja (Siguri)

Olin ollut seuraamassa Saritan ja Huippanan eilisiä kouluratsastuskisoja. Kaikki oli mielestäni sujunut hyvin, vaikka ratsukko ei sijoittunutkaan. Sarita oli kuitenkin tehnyt hienoa työtä, mutta lähdimme tänään käymään läpi, mitä hän olisi voinut toisin sijoittuakseen.

Aloitimme valmennuksen tuttuun tapaan sileällä. Saritalla oli eilinen rata hyvin muistissa, joten lähdimme lähes heti verryttelyjen jälkeen käymään sitä läpi. Ensin tervehtiminen, sitten ravissa avotaivutus ja voltti. Ravitehtävät sujuivat melko hyvin, ja seuraavaksi oli edessä siirtymät, lisää taivutuksia, käyntiosuus sekä laukkatehtävät. Taivutuksissa avut jäivät melko pieniksi, jolloin myös Huippa ei kulkenut aivan halutulla tavalla. Pysähdys ja peruutus olisivat voineet myös olla hieman sulavampia ja täyskäännöksessä olla enemmän puhtia. Niinpä lähdimme harjoittelemaan näitä liikkeitä yksi kerrallaan läpi.

Taivutukset sujuivat melko hyvin, kun Sarita uskalsi hieman rohkeammin käyttää ohjasapuja. Pysähdystä ja peruutusta olimme jo aiemmin harjoitellut, mutta siinä oli selvästi paljon hienosäätöä. Kävimme sitä kuitenkin parhaamme mukaan läpi toistoilla, ja lopulta nekin alkoivat jo sujua paremmin. Niiden kanssa oli kuitenkin paljon opeteltavaa ennen seuraavia kisoja. Lopuksi katsoimme myös täyskäännökset läpi käynnissä, ja siirtymisten tavoin niiden kanssa jäi vielä harjoiteltavaa.

Kaikin puolin valmennus oli kuitenkin onnistunut, ja Saritalle jäi hyvä asenne tehtävien harjoitteluun ja seuraaviin kisoihin. Lopputunnista, kun Huippa kulki pitkin ohjin, teimme Saritan kanssa hieman tasapainoharjoituksia, jotka piristivät selkeästi Saritaa ja olivat hyvä apu istunnan hallintaan. Tästä oli jälleen hyvä jatkaa!


22.08.2015 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Sarita, tallityttö (Siguri)

”Jännittääkö?” kysyi Ida.
”No arvaa!” vastasin hänelle ja puristin toisessa kädessäni Huipan ohjia. Olimme heränneet aikaisin aamulla laittamaan tamman kisakuntoon. Nyt sitä koristi upeat nutturat sekä Idan letittämä häntä, ja muutenkin se oli todella vaikuttavan näköinen.
”Hyvin se menee, teet vain samalla tavalla kuin kotona!” tsemppasi Ida.

Mieleeni tulivat kaikki ne epäonnistumiset kotikentällä. Kuinka hermostuksissani pidin ohjista liian kovaa kiinni ja Huippa jarrutti. Tai kuinka katseeni kääntyi hetkeksi pois radalta, ja Huippa seurasi sitä perässä. Oli vain keskityttävä ja annettava parhaansa!

Katsoin, kun edeltävä hevonen astui kisakentälle ja ratsastaja tervehti.
”Nämä eivät kuitenkaan ole ensimmäiset kisasi”, Ida sanoi. Hän ilmeisesti huomasi, että jännitys tuntui lähes lamaannuttavalta. Pyörrytti.
”Ei, onneksi. Mutta Huipan kanssa kyllä”, vastasin ja huokaisin syvään. Asetuin tamman vasemmalle puolelle ja nousin satulaan. Seurasin, kuinka edellinen ratsukko lähti pois kentältä, ja jäin odottamaan seuraavaa kuulutusta.
”Tsemppiä”, sanoi Ida vielä ja taputti Huippaa. Itse lähdin tamman kanssa liikkeelle lähemmäs kenttää, ja siinä samassa kuulin nimeni mainittavan kaiuttimissa.
”Noniin, näytetään niille!” sanoin Huipalle ja nostin ravin siirtyen kohti aidattua kisakenttää.


11.08.2015 Kouluvalmennus – kirjoittanut: Sarita, tallityttö (Siguri)

Noin kaksi kuukautta sitten aloitimme työskentelyn Huipan kanssa. Kuukaudet olivat opettaneet paljon, ja ensi viikolla pääsisimme starttaamana ensimmäiset vaativan luokan kouluratsastuskisat. Sitä ennen kuitenkin luvassa oli vielä yksi tehovalmennus, jossa kävisimme läpi vielä kaiken tarvittavan.

Teimme alkuun huolelliset lämmittelyt, eli paljon siirtymisiä sekä erilaisia ratsastusradan teitä. Huippa oli alkuun vaikuttanut melko tahmealta hevoselta, mutta mitä enemmän sitä ratsasti, sitä paremmin oppi käyttämään istuntaansa apuna ja sitä reippaampi myös tamma oli. Lämmittelyjen jälkeen harjoittelimme pohkeenväistöä sekä ravissa että laukassa, ja lopputunnista teimme paljon laukkatehtäviä.

Erityisesti pääty-ympyrät sekä ympyräkahdeksikko toimivat tänään laukassa hyvin. Huippa malttoi liikkua sopivan rentona mutta tahdikkaana eteenpäin, eikä se turhia jarrutellut. Teimme myös laukanvaihtoharjoituksia käynnin kautta, jotka sujuivat tammalta erinomaisesti. Nyt minusta tuntui, että olimme valmiita siirtymään kisaradoille!


06.06.2015 Kouluvalmennus – kirjoittanut: Sarita, tallityttö (Siguri)

Tänään pääsimme Huipan kanssa ensimmäiseen viralliseen kouluvalmennukseemme! Olimme käyneet maastossa monia kertoja ja harjoitelleet hieman yhdessä sileällä työskentelyä, mutta tänään Tiina oli tullut avuksemme.

Lähdimme tamman kanssa liikkeelle aivan perusasioista. Kävimme läpi pysähdyksen, peruutuksen, askellajien vaihdot sekä yritimme hakea hyvän tasapainon istunnan ja ohjasapujen väliin. Tamma ei ollut kovin herkkä suustaan, mutta vaati todella paljon kehonhallintaa ja hyvää istuntaa, jotta se kulki halutusti eteenpäin. Myös pohkeet saivat tehdä jatkuvaa työtä, jotta Huippa liikkui sulavasti ja reippaasti eteenpäin. Ei se turhia jäänyt matkustelemaan, mutta askelilla oli tapana hieman jäädä laahaamaan maata, mikäli liikkumisen eteen ei tehnyt mitään.

Kaikin puolin valmennus oli todella hyvä alku, ja Tiina epäili, että pääsisimme siirtymään kisakentille jo syksyllä. Odotin innolla, tästä tulisi hyvä syksy!


12.05.2015 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Sarita, tallityttö (Siguri)

Siinä se nyt oli. Jälleen uusi kouluhevonen talliimme. Tällä kertaa omistaja oli mielestäni ylittänyt itsensä – odotin kyllä hienoa kouluratsua, mutta tamma oli kooltaan todella suuri ja väriltään aivan upea! Sen suku oli kuulemani mukaan myös täynnä menestyneitä kouluratsuja, ja olin todella onnellinen, että pääsisin tamman kotiutumisen jälkeen valmentautumaan sen kanssa ja käymään kisoissa.

Huippa asteli todella kiltisti perässäni ulos hevosautosta ja jäi hetkeksi aikaa paikoilleen ihmettelemään ympärillä seisovia ihmisiä. Petra ihasteli tamman pitkiä jalkoja, Ida puolestaan kiinnitti huomiota päässä olevaan pieneen merkkiin. Huippa oli upea, en voinut muuta sanoa. Ja kun lopulta ihmiset siirtyivät jatkamaan talliaskareitaan, myös minä vein tamman sisälle omaan karsinaansa, jossa se sai rauhassa levätä pitkän matkan jäljiltä ja tutustua omaan kotiinsa.