Arvolaakson Tumnus

Luonne

Tumnus syntyi eräänä tammikuisena yönä Arvolaakson tallille. Orin isä oli meidän tallillamme asuva Tuhkuri, joten varsalle oli varattu tallistamme paikka jo ennen tämän syntymää. Kun Tumppu oli vasta kahden vuorokauden ikäinen, kävin katsomassa sitä ensimmäisen kerran. Varsa oli jo pienestä asti rotevarakenteinen ja varmajalkainen, ja sen rohkea olemus sai minut rakastumaan oriin ensi näkemältä. Puolen vuoden aikana kävin katsomassa usein, mitä varsalle kuului, ja orin kasvattaja lähetti minulle usein kuulumisia – suurimmaksi osaksi sellaisia, että varsa oli jälleen karannut laitumelta ja löytynyt naapurin kaurapellolta. Kun orin puolivuotispäivä koitti, lähdin hakemaan oria meille Kuuralehtoon. Se asteli todella varman oloisena traileriin, ja sillä hetkellä minusta tuntui, että olin saamassa jotain todella upeaa talliimme.

Tumnus oli nuorempana melko rauhallinen, mutta silloin tällöin sillä oli tapana keksiä jäyniä aiheuttaen hoitajille harmaita hiuksia. Ensimmäisinä vuosina sillä oli todella paha tapa karkailla tallista ja laitumelta, mutta koskaan se ei lähtenyt tallipihaa kauemmaksi. Lisäksi se harrasti hoitajien pipojen nappaamista, harjasangon kaatamista ja riimunarun solmujen avaamista, mutta kuluvat vuodet saivat karsittua pahat tavat pois. Kun orin ratsastuskoulutus aloitettiin, alkoi sille tulla järkeä enemmän päähän, ja se alkoi tulla huomattavasti yhteistyökykyisemmäksi ihmisten kanssa.

Ratsastuskoulutus sujui melko hitaasti, mutta orin pitkäjänteinen luonne auttoi kuitenkin koulutuksen kanssa. Ratsastajan se otti mielellään selkään, mutta pohjeavut tuntuivat olevan sille pitkään hepreaa, kunnes eräänä syyskuisena iltana, kuin taikaiskusta, ori vaikutti käsittävän, mistä olikaan kyse. Pitkien ja työntäyteisten vuosien jälkeen orin koulutustaso nousi aina vaativa B -luokkaan asti, ja siitä tuli todella upea kouluratsu.

Orin vahvuuksia kouluratsastusradoilla ovat ehdottomasti erilaiset taivutukset sekä raviohjelmat. Tumppu on ratsastaessa melko hidas, mutta laiska se ei missään nimessä ole; se on vain äärettömän huolellinen jokaisessa liikkeessään, mikä syö hieman aikaa. Ori luottaa ratsastajaan täysin ja kävelee vaikka päin seinää, mikäli ratsastaja näin pyytää. Tumnus on kaikin puolin helppo hevonen ratsastaa, eikä se hermostu epäselvistä avuista vaan antaa ratsastajalle aikaa. Tumppua voisi kuvailla juuri passeliksi opetushevoseksi, jonka selässä varmasti jokainen oppii ratsastamaan oikein.

Esteillä Tumnus on melko kömpelö, ja varsinkin vastalaukassa sen tasapaino hieman horjuu. Tumppu suorittaa juuri ja juuri 80-senttimetrin ratoja, mutta kilpailuissa sen kanssa ei ole käyty kun vain muutaman kerran. Esteratsastuksen sijaan orin kanssa on mukava käydä pitkillä maastoretkillä, mikäli tahtoo vaihtelua perinteisiin koulukiemuroihin. Tumppu kävelee ratsastajan alla hyvin varmana, vaikka sitä hieman kiinnostaisivatkin vastaan tulevat koirat ja postilaatikot. Suuremmat rekka-autot saattavat saada orin hieman varuilleen, mutta muuten se on äärimmäisen luotettava maastoratsu.

Kisamatkat sujuvat orin kanssa moitteetta, eikä se tee lastauksen aikana saati kisapaikoilla suurta numeroa itsestään. Ori luottaa ihmiseen ja tukeutuu tähän uusissa tilanteissa ja paikoissa. Kisapaikoilla – kuten myös kotitallilla – ori antaa hoitaa itsensä kunnolla, vaikka se saattaakin hieman katsella ympärillä kulkevia hevosia ja ihmisiä. Jalkojen kanssa Tumppu saattaa olla hieman vaikea, ja niitä sitä täytyy pyytää monta kertaa nostamaan, jotta kaviot saataisiin puhtaaksi. Varusteet menevät helposti orin päälle, joskin kylmät kuolaimet saattavat aiheuttaa hieman pään heiluttamista.

Yleisesti Tumppu on helppo ja hieno hevonen, jonka kanssa on mukava työskennellä päivästä toiseen. Se ei jaksa ärsyyntyä turhasta, joten aika sujuu todella leppoisasti orin seurassa.