Snillin Margarita

Nimi: Snillin Margarita, "Mutka" Rekisterinumero: VH14-018-0518
Rotu: Suomenhevonen Omistaja: Kuuralehto, Siguri (VRL-11290)
Sukupuoli: Tamma Kasvattaja: Snilli, Meeri N. (VRL-02160)
Syntynyt: 03.04.2014, 14 v (satunnainen) Koulutustaso: ko: heB, re: 110 cm
Säkäkorkeus: 156 cm Painotus: Esteratsastus
Väri: Ruunikko Suku: Pitkäsukuinen
Meriitit:

ERJ-I, SLA-II, YLA2
30.09.2015: Mutka palkittiin ERJ-I -palkinnolla syyskuun tilaisuudessa pistein (7,5 + 41 + 22 + 20 + 15 =) 104 p!
25.10.2015: Lokakuun YLA-tilaisuudesta Mutka tuli kotiin mukanaan YLA2-palkinto! Pisteet: (27 [20+7] – 30 [21+9] – 17 – 11 – 7 =) 92p.
20.08.2016: Elokuun SLA-tilaisuudessa Mutka palkittiin SLA-II-palkinnolla! Pisteet: (17 [4-8-4] + 18 + 22 + 20 + 6 =) 83 p!

Virtuaalihevonen | Kuvat © Jewell

Luonne

Mutka saapui Kuuralehtoon pitkän harkinnan jälkeen. Talliin etsittiin uutta verta kisailemaan esteratsastuksen parissa, ja katseet kohdistuivat vuoden ikäiseen myynnissä olevaan ruunikkoon tammaan. Soitimme varsasta jo samana päivänä Snillin tallille, ja seuraavana päivänä lähdimme hevosauton kanssa hakemaan varsaa uuteen kotiinsa.

Mutka on melko vaativa hevonen, jolla tuntuu olevan vahvat mielipiteet kaikkeen. Hoitaessa se kannattaa ehdottomasti sitoa kiinni, sillä pienimuotoinen näykkiminen ja seinään työntäminen ovat ihan arkipäivää. Välillä mikään ei tunnu miellyttävän tammaa, mutta se tyytyy aina lopulta osaansa, kunhan hoitaja osaa näyttää, kuka määrää. Epävarmat ihmiset vain ruokkivat tamman käytöstä, eikä Mutkaa mielellään anneta aivan kokemattomien hoivaan. Narun päässä se osaa kulkea melko hyvin, mutta varusteiden laitto voi tuottaa ongelmia: Mutkalla on tapana pullistella satulaa laittaessa ja nostella päätään nähdessään suitset. Mitä enemmän tamman kanssa kuitenkin toimii, sitä tutummaksi sen kiukkuilut tulee ja sitä paremmin hoitotoimenpiteet luonnistuu.

Ratsastaessa Mutka on melko kovasuinen, ja pahimpina päivinä se saattaa testata ratsastajaa milloin milläkin keinoin. Ratsastajalta vaaditaan päättäväisyyttä ja lehmän hermoja toimiakseen tamman kanssa. Kun Mutkan kanssa on kerran löytänyt yhteisen sävelen, muistaa tamma sen kyllä. Parhaimmassa tapauksessa se on mitä mukavin hevonen ratsastaa ja hyppiä esteitä. Kaikkea luottoa tammaan ei siltikään kannata laittaa – se kyllä osaa näyttää, mikäli jokin asia ei hänen mielestään toimi.

Kouluratsastus ei ole Mutkan mieleen pitkien ja tylsien kiemuroiden takia, mutta esteet saavat tamman todella eteenpäinpyrkiväksi ja energiseksi ratsuksi. Sen kapasiteetti yltää yli metriin, ja tamma näyttää olevan suorastaan luotu esteradoille. Sillä on todella pehmeä ja hyvä hyppytyyli, ja tammaa voisi kutsua jopa hieman automaatiohevoseksi. Ratsastajan tehtäväksi jää ohjata tamma oikeaa estettä kohti ja loput se hoitaakin lähes itsestään. Suurimmaksi osaksi radat ovat sujuneet mainiosti, mutta silloin tällöin Mutka saattaa äkkiseltään nähdä olemattomia kummituksia esteiden lähettyvillä ja kieltää. Onneksi näitä päiviä on vain harvassa, mutta siihen täytyy ratsastajan kuitenkin varautua.

Mutka ei ole hevostrailerin ystävä, mutta ei se myöskään suurta draamaa sisään kävelystä tee. Voi olla, että lastaus vaatii muutaman pysähtymisen ja pään kiskomisen, mutta lopulta tamma kuitenkin astelee sisään mukisematta. Peruuttaminen onkin astetta helpompi homma, ja se ei vaadi ihmiseltä juuri muuta kuin hieman maiskuttelua. Uudet paikat eivät juuri hermostuta tammaa, eikä se jaksa välittää vieraista hevosistakaan. Kisareissut sujuvat lähes aina – Mutkan mittakaavalla – hyvin.

Kaikin puolin tamma on melkoinen kiukkupylly, mutta omalla tavallaan se hurmaa ja antaa haastetta. Mikään mahdottomuus tamma ei tietenkään ole, ja sen kanssa kyllä oppii toimimaan melko nopeasti. Mutka on ehdottomasti tutustumisen arvoinen hevonen, sillä mikäli sen luottamuksen voittaa, saa siitä todella mukavan kisaratsun.

Suku

i. Snillin Suursyömäri sh, tprn, 157 cm ERJ-I, SLA-I ii. Moon Surkusiipi SLA-I, ERJ-I, YLA1, KTK-III iii. Kurittoman Leijonaraita YLA2, KRJ-IV
iie. Moon Silmäterä Ch, SLA-I, ERJ-II, YLA2, KTK-III, SV-I
ie. Snillin Justiina - iei. Rosoreuna VIR MVA Fn, KTK-II
iee. Piparkakku P. -
e. Snillin Meripihka sh, prn, 154 cm ERJ-II, KERJ-I, SLA-I ei. Taikakuun Räiskyvä Roikale SLA-I, YLA1, KERJ-I, KTK-III, SV-I eii. Taikakuun Röyhkeä Ryöväri KTK-II, YLA1, SLA-I, KERJ-I
eie. Helmen Hiisu SLA-I, KTK-III, SV-II
ee. Rajattoman Matami KERJ-I, KTK-III eei. Milkan Kanervo YLA1, SLA-I*, KERJ-I, KTK-II
eee. Kärmeniemen Tuima SLA-II, KERJ-I
Syntynyt Varsa Isä Saavutukset
07.02.2015 o. Kuuralehdon Raiku Pirunkorven Ruisrääkkä KTK-I, VIR MVA CH, VSN NAT Ch, YLA1, SLA-I, KRJ-II
16.03.2015 o. Kuuralehdon Kasperi Maanan Kastanja ERJ-I, KTK-II
05.05.2015 t. Kuuralehdon Milka Mäkisuon Kummajainen Meriitit
13.06.2019 o. Kuuralehdon Harmaahaltia Viehättävän Sauron

Kilpailukalenteri, valmennukset ja päiväkirja

Esteratsastus (ERJ)

17.08.2014 - kutsu - ERJ / 110cm - 6/39
19.08.2014 - kutsu - ERJ / 110cm - 1/39
20.08.2014 - kutsu - ERJ / 110cm - 5/30
23.08.2014 - kutsu - ERJ / 110cm - 2/30
26.08.2014 - kutsu - ERJ / 110cm - 5/30
27.08.2014 - kutsu - ERJ / 110cm - 2/30
01.09.2014 - kutsu - ERJ / 110cm - 5/30
02.09.2014 - kutsu - ERJ / 110cm - 3/40
06.09.2014 - kutsu - ERJ / 110cm - 4/40
06.09.2014 - kutsu - ERJ / 110cm - 5/40
08.09.2014 - kutsu - ERJ / 110cm - 3/30
09.09.2014 - kutsu - ERJ / 110cm - 4/40

28.02.2015 - kutsu - ERJ-Cup / 110 cm - 23/254
10.09.2014 - kutsu - ERJ / 110cm - 5/30
11.09.2014 - kutsu - ERJ / 110cm - 2/30
13.09.2014 - kutsu - ERJ / 110cm - 3/30
13.09.2014 - kutsu - ERJ / 110cm - 5/30
14.09.2014 - kutsu - ERJ / 110cm - 4/30
15.09.2014 - kutsu - ERJ / 110cm - 3/40
16.09.2014 - kutsu - ERJ / 110cm - 1/40
18.09.2014 - kutsu - ERJ / 110cm - 2/30
18.09.2014 - kutsu - ERJ / 110cm - 1/30
20.09.2014 - kutsu - ERJ / 110cm - 2/40
23.09.2014 - kutsu - ERJ / 110cm - 4/30
04.10.2014 - kutsu - ERJ / 110cm - 2/30
07.10.2014 - kutsu - ERJ / 110cm - 2/50
07.10.2014 - kutsu - ERJ / 110cm - 3/50
09.10.2014 - kutsu - ERJ / 110cm - 2/30
11.10.2014 - kutsu - ERJ / 110cm - 3/30
14.10.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 3/30
15.10.2014 - kutsu - ERJ / 110cm - 1/30
17.10.2014 - kutsu - ERJ / 110cm - 7/55
19.10.2014 - kutsu - ERJ / 110cm - 2/30
23.10.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 2/30
23.10.2014 - kutsu - ERJ / 100cm - 3/30
01.11.2014 - kutsu - ERJ / 110cm - 5/30
25.10.2014 - kutsu - ERJ / 110cm - 3/30
26.10.2014 - kutsu - ERJ / 110cm - 3/30
06.11.2014 - kutsu - ERJ / 110cm - 1/30
07.11.2014 - kutsu - ERJ / 110cm - 4/30
30.09.2014 - kutsu - ERJ / 110cm - 4/30
01.10.2014 - kutsu - ERJ / 110cm - 1/30
04.10.2014 - kutsu - ERJ / 110cm - 1/30
04.10.2014 - kutsu - ERJ / 110cm - 1/30
22.10.2014 - kutsu - ERJ / 110cm - 2/30
27.10.2014 - kutsu - ERJ / 110cm - 1/30
01.11.2014 - kutsu - ERJ / 110cm - 4/40
02.11.2014 - kutsu - ERJ / 110cm - 2/29

09.09.2015 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Jenna, tallityttö (Siguri)

Meille saapui tänään uusi ori, Untamo. Se haettiin kotitilaltaan Synkmetsästä, ja automatka oli sujunut kaikin puolin mallikkaasti. Kaikki kuitenkin muuttui sillä hetkellä, kun hevosauton peräluukku avautui. ”Onpa muuten komea”, sanoi Sarita nähdessään ruunikon hevosen seisomassa autossa.
”Käyn hakemassa Idan ja Petran”, hän jatkoi ja lähti kohti tammatallia. Minä jäin omistajan kanssa lastaamaan oria ulos autosta.

Ehdimme ihailla oria pihassa vain hetken aikaa, kunnes tammatallista alkoi kuulua ryminää ja huutoa. Katsoimme omistajan kanssa toisiamme, sitten kohti tallia, ja huomasimme ruunikon tamman Margaritan juoksevan pää kolmantena jalkana ulos tallista. Se juoksi meidän ohitsemme kohti autotietä perässään Ida, Petra sekä Sarita. En sillä hetkellä tajunnut piteleväni käsissäni vahvaa oria, joka pian riuhtaisi itsensä otteestani ja lähti juoksemaan tamman perään riimunaru päässään roikkuen. Pian molemmat hevoset olivat kadonneet autotien takana olevaan metsään, ja me viisi jäimme katsomaan niiden perään.
”No voihan hitto”, totesi Sarita ääneen hetken päästä, eikä meidän auttanut muuta kuin huokaista yhteen ääneen ja aloittaa hevosmetsästys.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun lähdimme pyydystämään karannutta hevosta. Meidän ei tarvinnut vaihtaa kuin katseita, ja pian jokainen oli käynyt hakemassa tallista itselleen riimunarun. Päätimme lähteä yhdessä liikkeelle ja etsiä yhden hevosen kerrallaan. Mutkalle nämä maastot olivat onneksi tuttuja, mutta pelotti ajatellakin, mitä aivan uudelle hevoselle uudessa ympäristössä kävisi. Täytyi vain toivoa, ettei se ollut juossut valtatielle tai jäänyt riimunarustaan kiinni mihinkään.

Lähdimme kävelemään tien yli metsään, jossa ei näkynyt toistaiseksi jälkeäkään hevosista. Metsän vieressä olevilla laitumilla hevoset vaikuttivat melko levottomilta, mikä johtui epäilemättä siitä, että kaksi hurjapäätä viiletti juuri niiden ohi. Kävelimme suurimpia lenkkipolkuja pitkin, kysyimme satunnaisilta koiranulkoiluttajilta, olivatko he nähneet hevosia, mutta valitettavasti vastaus oli aina kielteinen. Kaiken lisäksi metsä oli niin suuri, että sinne saattoi eksyä kuka tahansa.
”Miten Mutka sillä tavalla pääsi irti?” sain vihdoin kysyttyä tytöiltä.
”Hyvä kysymys”, sanoi Ida ja naurahti.
”Olimme juuri lähtemässä tämän karsinasta katsomaan uutta oria, ja jotenkin se vain sujahti nenämme edestä ulos”, hän jatkoi. Vaikka Mutka olikin välillä vähän arvaamaton, ei se koskaan ollut lähtenyt muuten vain ulos juoksemaan.
”Ehkä se kuuli pihalta toisen hevosen?” mietti Petra ääneen.
”Hyvin mahdollista”, vastasi omistaja.

Kävelimme valehtelematta yli puolitoista tuntia metsässä, ennen kuin näimme ensimmäisen jäljen hevosista. Pienemmällä polulla massa lojui Untamon päässä ollut riimu, jossa oli yhä riimunaru kiinni. Jatkoimme matkaa vielä vähän eteenpäin, kunnes näimme vähän matkan päässä ruunikon orin syömässä ruohoa maasta.
”Olkaa sitten ihan rauhallisesti, älkää antako sen karata uudestaan”, sanoi omistaja hiljaisella äänellä. Lähdimme levittäytymään kaukaa orin ympärille, ja lähestyimme sitä hiljalleen. Se ei vaikuttanut hermostuvan meistä, vaan jatkoi onnellisena ruohon syömistä. Lopulta olimme tarpeeksi lähellä oria, ja omistaja sai pujotettua tälle maasta löytämämme riimun päähän. Untamo nosti hiljaa päänsä maasta ja lähti kulkemaan narun perässä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Päätimme jakautua jälleen kahteen ryhmään: minä lähdin Saritan kanssa viemään Untoa takaisin talliin ja Ida, Petra sekä omistaja jäivät vielä metsään etsimään Mutkaa.

Tallille oli onneksi vain vajaa puolen tunnin kävelymatka, joka sujui oikein leppoisasti Unton kulkiessa perässämme niin nätisti. Tallin pihalla meitä odottikin yllätys. Mutka oli löytänyt itse takaisin kotiin, ja se mussutti ruohoa laidunten vierellä.
”Ei ole todellista”, Sarita naurahti. Minä vein Unton sisälle karsinaansa ja Sarita soitti omistajalle ilmoittaakseen löydetystä tammasta. Kun Unto oli saatu karsinaan lukkojen taakse, lähdin takaisin auttamaan Saritaa tamman kanssa. Hän oli kuitenkin saanut riimunarun Mutkan kaulan ympärille ja talutti tätä takaisin talliin. Jos Mutka jotain osasi, se oli ehdottomasti narun päässä kulkeminen. Veimme yhdessä tamman karsinaansa ja katsoimme tämän läpi, ettei suurempia naarmuja tai ruhjeita ollut syntynyt karkureissun aikana.

Sarita, Ida ja omistaja saapuivat jonkun ajan päästä tallin pihaan. Kerroimme heille molempien hevosten olevan turvallisesti karsinassaan, joten istahdimme kaikki ruohikolle hengähtämään päivän jäljiltä.
”Onneksi mitään pahempaa ei sattunut”, sanoi Ida hyvin positiivisella sävyllä.
”Ajatella jos laitumella juoksevat hevoset olisivat saaneet aidat kaadettua ja lähteneet Mutkan sekä Untamon perään”, jatkoi Petra naurahtaen.
”Älä edes pelottele”, sanoi omistaja. Kieltämättä pitkä päivä oli takana, mutta se meinasi, että pian pääsisi kotiin nukkumaan. Saa nähdä, olisiko huominen yhtä jännittävä päivä!


24.08.2015 Estevalmennus – kirjoittanut: Paula, valmentaja (Siguri)

Olin koonnut kentälle valmiiksi kahdeksasta pystyesteestä koostuvan radan sekä kentän toiseen laitaan muutaman jumppakavaletin. Tänään oli mitä mainioin keli, joten olimme päättäneet yhteistuumin Emman kanssa hyppiä raittiissa ja aurinkoisessa ulkoilmassa. Emma saapuikin aivan pian Mutkan kanssa paikalle, joten pääsimme aloittamaan valmennuksen.

Pyysin ratsukkoa tekemään itsenäiset lämmittelyt, mutta ohjeistin heitä tekemään paljon siirtymisiä sekä askellajinvaihtoja. Emma ja Mutka olivat työskennelleet sen verran yhdessä, ettei Mutka viitsinyt käyttää energiaansa ratsastajan testailuun. He kulkivat todella tasapainoisesti, ja hevonen totteli apuja hyvin, joskin niitä täytyi käyttää melko voimakkaasti. Ratsukko suoritti alkukäynnit ja lähti ratsastamaan erilaisia ratsastusradan teitä ravissa, käynnissä ja laukassa. Lisäksi he tekivät hetken aikaa kolmikaarista kiemurauraa, jotta tamma saataisiin kunnolla auki molemmin puolin. Kun Mutka tuntui lämmenneen tarpeeksi, pyysin ratsukkoa siirtymään kavaleteille.

Pyysin Emmaa nostamaan laukan ja ylittämään kavalettisarjan rauhassa mutta varmasti. Ratsukko lähti melko vauhdilla liikkeelle, ja Mutka tuntui reipastuvan entistä enemmän ylittäessään esteitä. Emma osasi onneksi rauhoitella tammaa, ja he jatkoivat sarjan ylittämistä erittäin hienon näköisesti. Annoin ratsukon lämmitellä kunnolla kavaleteilla, kunnes oli aika siirtyä esteille.

Esittelin radan Emmalle, joka kulki hetken aikaa pitkin ohjin Mutkan kanssa. Rata ei ollut oikeastaan millään muotoa vaativa, mutta toivoin ratsastajan keskittyvän ensisijaisesti hänen ja hevosen yhteistyöhön – Mutkalla kun oli tapana ylittää esteet lähes itsestään. Emma kokosi pian ohjat takaisin tuntumalle, ja he lähtivät ylittämään laukassa rataa.

Ensimmäiset esteet sujuivat oikein mallikkaasti, mutta kolmannella esteellä Mutka tuntui suorastaan kuumenevan. Emma yritti pidättää tammaa, mutta Mutka oli toista mieltä. Pyysin ratsastajaa siirtymään hieman sivummalle radasta ja tekemään hetken aikaa ympyräkahdeksikkoa, jotta tamma rauhoittuisi. Ratsastaja teki töitä käskettyä ja pian he alkoivat näyttää jälleen valmiilta jatkamaan radan suorittamista.

Loppurata sujui yhtä pudottamista lukuun ottamatta oikein hyvin. Annoin heidän ottaa muutaman käyntiaskeleen välissä ennen kuin lähtisimme suorittamaan rataa uudestaan. Pyysin Emmaa tällä kertaa keskittymään vieläkin enemmän Mutkan rauhoittelemiseen ja siihen, että tamma pysyisi kuulolla koko radan ajan. Kun Mutka oli kunnolla palautunut ensimmäisestä radasta, siirtyi ratsukko takaisin esteille.

Ehdimme ylittää tunnin aikana radan yhteensä neljä kertaa, ja loppua kohden ratsukon yhteistyö vain parani paranemistaan. Viimeisellä kierroksella Mutka näytti todella tekevän muutakin kuin vain kulkevan ohjattuun suuntaan; ratsastaja ja ratsu selvästi kuuntelivat toisiaan laskiessaan askelia ennen hyppyä. Tamman hyppytyyli oli tuttuun tapaansa erittäin pehmeä ja sulava, ja ratsastajan asento näytti oikein hyvältä. Kaikin puolin meno näytti niin upealta, että annoin ratsukolle luvan siirtyä vielä hetkeksi tekemään loppuverryttelyjä kavaleteille.

Ratsukon verrytellessä kerroin Emmalle vielä hyviä vinkkejä rauhoitella tammaa, mikäli se lähtee kuumenemaan liikaa. Mutkan voi esimerkiksi ratsastaa hetkeksi aikaa sivummalle ja tehdä esimerkiksi voltteja tai pohkeenväistöjä hetken aikaa, ja jatkaa rataa vasta sitten kun tamma on jälleen kuulolla. Lisäksi sen kanssa kannattaa harjoitella siirtymisiä kesken radan, eli hypätä muutaman esteen, pysähtyä, ottaa muutaman raviaskeleen ja jatkaa jälleen rataa.

Kun ratsukko oli hetken aikaa tehnyt loppuverryttelyjä, pyysin ratsastajaa antamaan Mutkalle pitkät ohjat. Kehuin ratsukkoa vielä päivän valmennuksesta ja jätin heidät kulkemaan itsenäisesti loppukäyntejä kentälle.