Huippana

i. Aarteen Ipana (sh, sysrt, 162 cm) oli hyvä kouluratsu ja sitäkin parempi jalostusori. Iiro syntyi Keski-Suomessa, ja orin emän omistaja päätti kasvattaa ja kouluttaa orista yhtä hienon ratsun kuin mitä vanhempansa olivat. Iiro oli nuorena melko lujatahtoinen varsa, ja sen kanssa harjoiteltiin jopa riimunarun päässä kävelemistä normaalia pidempään. Vanhetessaan orin kanssa toimiminen hieman helpottui, mutta aivan priimaa luonnetta sille ei koskaan tullut. Sen sijaan orin kanssa harjoiteltiin kouluratsastusta jopa vaativa A -tasolle saakka, ja Iiro oppi joitakin liikkeitä myös korkeammilta luokilta. Sysirautias oli upea näky, ja se sijoittui monissa kisoissa, usein jopa voitti. Iiro ei koskaan käynyt näyttelyissä, mutta se oli rakenteeltaan todella lihaksikas, pitkäjalkainen, hieman jopa juoksijatyyppinen, ja hyvä rakenne periytyi myös kaikille orin seitsemälle jälkeläiselle. Iiro ei ollut erityisen osaava esteratsu, mutta puolet sen jälkeläisistä kilpailevat myös esteillä. Kaikki kuitenkin ovat menestyneet isänsä tavoin kouluradoilla, ja suurin osa kilpailee vaativissa luokissa. Iiron kisaura jatkui aina 19-vuotiaaksi asti, kunnes se jäi ansaitulle eläkkeelle. Jatkuva ähkykierre kuitenkin sai orin huonoon kuntoon, ja se lopetettiin 22-vuotiaana omalle laitumelleen.

ii. Velhon Aarre (sh, sysrt, 171 cm) oli suurikokoinen, vahvarakenteinen kouluhevonen, joka pärjäsi vaativissa luokissa myös puoliverisiä vastaan. Orilla oli hyvät liikkeet ja todella hyvä työskentelymotivaatio. Vaikka Aarre eli koko elämänsä yhdellä omistajalla, tuli se hyvin toimeen vieraiden ihmisten ja uusien ratsastajien kanssa. Ori ei ollut ainoastaan hyvä kisahevonen vaan myös luotettava ystävä ja tie monelle hevospelkoiselle takaisin harrastuksen pariin. Aarre vietti nuoruutensa kisaten, ja vanhempana se siirtyi hyväksi maastoratsuksi sekä jalostusoriksi. Jälkeläisiä ori sai elämänsä aikana viisi, joista kolme jatkoi isänsä tavoin kouluratsu-uraa, kun taas yhdestä tuli kenttäratsu ja yksi menehtyi jo ennen ratsastuskoulutuksen aloittamista. Aarre eli terveenä 25-vuotiaaksi asti, kunnes se lopulta kuoli tallille päässeen pääntaudin seurauksena. Ori muistetaan pienellä kotitallillaan yhä sen ihastuttavan luonteensa ja näyttävyytensä johdosta.

iii. Velho-Ukko (sh, sysrt, 174 cm) oli suurikokoinen ori, jota osa pelkäsi ja osa rakasti. Valle oli luonteeltaan haastava, jopa hieman aggressiivinen vieraita ihmisiä kohtaan, mutta se kilpaili todella näyttävänä vaativa A -tasolla saakka kouluratsastuskisoissa. Valle oli rakenteeltaan pitkän mallinen, hyväselkäinen, ja se kulki hyvässä muodossa kisaradoilla peitoten usein kilpailijansa. Valle myytiin elämänsä aikana kerran, 10-vuotiaana, todella kovalla hinnalla, mutta uusi omistaja pääsi jatkamaan orin kanssa vielä todella menestyksekkäästi kisaamista aina siihen asti, kun orilla alkoi ilmetä toistuvia jalkavaivoja 19-vuotiaana. Valle sai seitsemän jälkeläistä, kuusi oria ja yhden tamman, joista kaikki jatkoivat isänsä jalanjäljissä vähintään koulukentillä. Valle lopetettiin kipeiden jalkojensa takia 21-vuotiaana.

iie. Aprillipila (sh, mkm, 155 cm) oli todella perustasoinen yleisratsu. Se kilpaili sekä helppo A -luokassa että 80 cm esteillä ja menestyi molemmissa vaihtelevasti; hyvinä päivinä sijoittuminen oli taattu, kun taas huonointa tamma jäi aivan tulosten häntäpäähän. Aprilli asui koko elämänsä Pohjois-Suomessa pienellä yksityistilalla, ja se toimi myös erittäin pätevänä vaellusratsuna pohjoisissa metsissä. Aprilli kävi kokeilemassa onneaan myös näyttelyissä, mutta lievän joutsenkaulansa ja jalkojen asentovirheen vuoksi menestystä ei tullut. Kun tamma kolme kertaa astutettiin, etsittiin ehdottomasti oria, jonka rakenne voisi tasapainottaa tamman vikoja, ja onneksi kaikki kolme jälkeläistä perivätkin isänsä rakenteen. Luonteeltaan Aprilli oli aivan unelmahevonen hoitaa ja ratsastaa, ja se kuului koko pienen talliporukan lempihevosten joukkoon. Aprilli kuoli 22-vuotiaana vanhuuteen.

ie. Inkeriina (sh, m, 156 cm) oli kouluratsu henkeen ja vereen. Se taittoi väistöt, voltit ja haastavatkin laukkatehtävät, ja tamman kanssa siirryttiin kisakentille heti, kun se oli ikänsä puolesta mahdollista. Apujen kanssa Inkeri oli melko tarkka, ja toisinaan koulutuksessa otettiin sen vuoksi takapakkia, mutta lopulta tamman kanssa kilpailtiin kuitenkin vaativissa luokissa saakka. Inkeri oli luonteeltaan hieman oman arvonsa tunteva, mutta ratsastaessa se muuttui todella nöyräksi ja miellyttämishaluiseksi. Kotia Inkeri vaihtoi kerran, kolmevuotiaana, ja se eli loppuelämänsä samalla omistajalla. Omistaja haaveili pitkään teettävänsä Inkerillä yhden varsan, tamman, jonka kanssa jatkaa kisauraa suvun nimellä. Yhteensä varsoja Inkeri sai kolme, kaikki oreja, ja kolmannen kohdalla omistaja päätti sukupuolesta huolimatta pitää varsan ja tehdä siitä emänsä veroisen. Olihan Inkerillä hyvät mahdollisuudet periyttää varsalle kouluverta sekä hyvää, juoksijamaista rakennetta. Inkerillä oli nuoruudessa kesäihottumaa, mutta muuten tamma eli pitkän ja terveen elämän 23-vuotiaaksi saakka. Silloin tamma loukkasi jalkansa laitumella, eikä se hoidoista huolimatta palannut ennalleen, joten tamman hyväksi se päätettiin lopettaa kotilaitumelleen.

iei. Iivana (sh, m, 155 cm) rakasti kaikkia, niin hevosia kuin ihmisiäkin, ja sen sosiaalinen luonne teki koulutuksesta todella helppoa. Valitettavasti seurallisuus sai aikaan myös läheisriippuvuutta, eikä oria voinut jättää tarhaan tai karsinaan hetkeksikään yksin, tai ovet ja aidat olivat rikki. Iivana kävi kisoissa aina hevoskaverin kanssa, ja se olisi mielellään tehnyt tuttavuutta myös muiden vieraiden hevosten kanssa. Iivana oli todella motivoitunut kouluhevonen, ja se kulki aina nöyränä ratsastajaa kuunnellen eteenpäin. Iivana sieti hyvin myös aloittelevia ratsastajia ja hoitajia, mutta parhaimmillaan se oli ratsastajan alla, joka yhdessä orin kanssa pääsi todella haastamaan itsensä ja tekemään tehtäviä vaativilla tasoilta. Iivana sai kaksi jälkeläistä, joista toinen jäi omistajalle ja toinen teki myös hyvän uran kouluratsuna, ja lopulta ori lopetettiin 25-vuotiaana pitkään jatkuneen sairastelun seurauksena.

iee. Isapella (sh, rt, 152 cm) ei ollut kummoinen ratsu, mutta sen luonne oli puhdasta kultaa. Tamman pystyi jättämään karsinaan ovi auki, eikä se lähtenyt liikkeelle ilman lupaa. Ja siinä, missä kerran tarhan hevoset karkasivat portin jäädessä auki, jäi Pella puolestaan tarhaan tyytyväisenä yksin syömään heiniä ja odottamaan omaa taluttajaansa. Pella kilpaili helppo A -tasolla, ja vaikka sijoittumisia ei aina tullut, oli omistaja joka kerta tyytyväinen tammansa suoritukseen. Pellalla teetettiin yksi jälkeläinen, jonka oli ensin tarkoitus jäädä kotiin, mutta joka lähti kuitenkin osaavampiin käsiin luomaan omaa kisauraansa. Tamma lopetettiin jo 16-vuotiaana, kun se loukkasi jalkansa tarhassa eikä parantuminen vaikuttanut todennäköiseltä vaihtoehdolta.

e. Haipakka (sh, rn, 156 cm) oli tamma, jota epäonni tuntui seuraavan kaikkialle. Syntyessään tamman emä jouduttiin lopettamaan komplikaatioiden takia, ja vasta kolmas sijaisemä kelpuutti varsan omakseen. Nuorena tamma sai hiusmurtuman jalkaansa, mikä hidasti ratsastuskoulutuksen aloittamista, mutta pitkän kuntoutuksen ansiosta Haipan jalka tervehtyi ja tamma pääsi lopulta kisakentille. Haippa kilpailin parhaimmillaan helppo A -luokassa, ja sen liikkeissä oli sopiva tasapaino sulavuutta, tempoa ja tahdikkuutta. Haippaa ei kuitenkaan pidetty erityisen kiinnostavana hevosena: rakenne tammalla oli keskivertoa, ja esteillä sen taidot ylsivät vain 70 senttimetriin saakka. Omistajalleen Haippa oli kuitenkin kaikki kaikessa, ja hän huolehti rakkaasta hevosestaan myös silloin, kun auto-onnettomuudessa tamma joutui jälleen kolmen vuoden kuntoutukseen ja rahaa meni enemmän, kuin omistaja olisi voinut edes kuvitella. Koska kisakausi oli Haipan kanssa melko lyhyt, halusi omistaja tammasta yhden varsan itselleen. Oriksi valikoitui emän tavoin taitava kouluori, ja varsaltakin odotettiin paljon. Huippanan syntymä oli helppo, mutta varsan ollessa vasta muutaman kuukauden ikäinen Haipakka loukkasi jälleen jalkansa – tällä kertaa niin pahasti, ettei vammaa voinut enää parantaa ja nähtiin paremmaksi päästää tamma kärsimyksistään. Haipan omistaja aloitti ensin kisauran tammansa ainoan jälkeläisen kanssa, mutta luopui pian myös varsasta, sillä hän ei kestänyt tallielämää ilman omaa, rakasta Haipakkaansa.

ei. Memorin (sh, m, 155 cm) elämässä ehti tapahtua paljon. Ori syntyi Lapissa, ja se aloitti nuorena elämänsä vaellusratsuna turistikohteessa. 7-vuotiaana eräs vaelluksessa ollut nainen kiinnostui hevosesta niin paljon, että hän osti sen itselleen. Memorista koulittiin hyvä koulu- ja esteratsu, mutta omassa elementissään se oli kuitenkin liikkuessaan maastossa. Niinpä omistaja päätti kouluttaa orin myös valjakkoajoon, jossa erityisesti kestävyysosuudessa Memori liikkui reippaasti elämästään nauttien eteenpäin metsäpolkuja pitkin. Memori oli hyvä yleishevonen, ja sen kanssa kisailtiin ahkerasti. 13-vuotiaana ori lähti kiertämään myös näyttelyitä, ja se keräsi itselleen parhaat arvonimet. Näyttelyura päättyi kantakirjaustilaisuuteen, jossa ori kantakirjattiin toiselle palkinnolle. Rakenteeltaan Memori olikin todella ihanteellinen ratsutyyppinen suomenhevonen, jonka orileima oli erinomainen. Memori tunnettiin melko laajasti, sillä sen kanssa käytiin kilpailemassa ympäri Suomea, ja jalostuskysyntä oli kovaa. Memorin omistaja kuitenkin oli melko tarkka yhdistelmistä, ja lopulta ori sai viisi jälkeläistä, joista kaikki lähtivät isänsä tavoin kiertämään kisakenttiä joko yhdessä tai useammassa lajissa. Memori eli jopa 28-vuotiaaksi asti, ja se löydettiin eräänä aamuna omalta laitumeltaan kuolleena.

eii. Herra Linus (sh, m, 160) muistetaan sen upean ulkomuotonsa ja rakenteensa sekä koulumenestyksensä ansiosta. Ori aloitti jo nuorena hyvän näyttelyuran, ja se kantakirjattiin toiselle palkinnolle – vain pistettä vaille ensimmäisestä! Ori oli rakenteeltaan hyvin perinteinen ratsutyyppinen hevonen, ja sen lihaksikas runko mainittiin joka kerta näyttelytuloksissa. Linus kilpaili helppo A -luokassa, ja vanhemmiten se sijoittui lähes joka kerta astuessaan kisakentälle. Orin kanssa työskenneltiin ja valmentauduttiin todella paljon, ja vaikka tulosta ei vielä nuorena näkynytkään, palkittiin pitkäjänteinen harjoittelu myöhemmällä iällä. Linus sai neljä jälkeläistä, oreja kaikki, joista osa lähti harrastusratsuiksi ja osa suuntasi kisakentille. Linus lopetettiin 19-vuotiaana omalle kotilaitumelleen pitkään jatkuneen sairastelun vuoksi.

eee. Muskari (sh, m, 152 cm) eli koko elämänsä Lapissa suurella vaellustallilla. Varsana se oli turistipaikassa ihailun kohteena mustan värityksensä vuoksi, sillä se erottui hyvin lumihankien keskeltä, ja myöhemmin tamma oli monen, niin vakikävijän kuin turistinkin, lempihevonen hoitaa ja ratsastaa. Muskari oli kiltti, rehellinen, nöyrä ja rohkea ratsu, jonka maastovarmuus oli taattu. Muskan kanssa harrastettiin hieman leikkimielistä hevosagilityä ja jonkin verran ratsastussuunnistusta, ja pääsi tamma muutaman kerran myös vikellyshevoseksikin kesäleirillä. Muska sai elämänsä aikana vain yhden varsan, joka jäi emänsä tavoin vaellustallille aloittamaan elämäänsä, mutta siirtyi sitten kesäkentille. Muska lopetettiin 22-vuotiaana vanhuuden vaivojen vuoksi, ja sen kuva koristaa yhä tallituvan seinää.

ee. Hiprakkainen (sh, rn, 158 cm) eli suurimman osan elämästään pienellä ratsastuskoululla. Hippa ei ollut monenkaan tallitytön unelmahevonen, sillä se oli karsinassa äreä ja ratsastaessa todella vaativa ja tarkka avuista. Vaikka moni suorastaan pelkäsi tammaa, oli se osaavien ratsastajien alla todella hyvä kouluratsu. Tallin omistaja kävikin kilpailemassa hevosella vaativa B -luokassa ja sijoittui useita kertoja. Erityistä ihastusta tuomareissa herätti tamman pitkät, suorastaan liitävät askeleet sekä sen tapa kannatella itseään upeassa muodossa. Hippa astutettiin kolmesti, joista kahdella kerralla syntyivät varsat. Toinen varsoista, ori, jäi ratsastuskouluun, ja ruunaamisen jälkeen se siirtyi tuntihevoseksi. Toinen puolestaan, Haipakka-tamma, syntyi aamuyöllä, ja valitettavasti syntymässä tulleet komplikaatiot saivat Hipan niin huonoon kuntoon, että se jouduttiin lopettamaan, kun varsa vasta nousi ensimmäistä kertaa jaloilleen. Hippa on jäänyt ratsastuskoulun opettajan mieleen tulisesta luonteestaan ja upeista liikkeistään, joita hän on toivonut näkevänsä vielä Hipan jälkeläisillä ja niiden jälkeläisillä.

eei. Martini (sh, rn, 160 cm) oli luonteeltaan äkäinen ja haastava, eikä moni ihminen tullut toimeen sen kanssa. Omalle omistajalleen se oli aivan mielin kielin ja niin hienoa poikaa, mutta jos kuka tahansa muu tuli orin karsinaan, sai se todennäköisesti hampaasta. Kaikki sujuikin hyvin pitkään, ja ori lähti oman ratsastajansa kanssa menestyksekkäälle kisauralle: kouluratsastuksessa ratsukko kisaili vaativa B -luokassa ja esteillä puolestaan 100 cm:ssä saakka. Orin täytettyä 10 vuotta se kuitenkin jouduttiin myymään eteenpäin omistajan ajanpuutteen vuoksi, ja siitä ongelmat lopulta lähtivät. Ori ei sietänyt muuttoa ja uutta tallipaikkaa, ja se uhitteli niin ihmisille kuin muille hevosillekin. Parin vuoden ajan eri kouluttajat yrittivät rauhoitella oria, mutta lopulta se lopetettiin vain 13 vuoden ikäisenä, omistajan mukaan luonnevikaisuutensa vuoksi. Martini ehti kuitenkin saada kaksi jälkeläistä edellisen omistajan huomissa, joista toinen oli isänsä tavoin äreä ja toinen puolestaan lauhkea kuin lammas.

eee. Hortensia (sh, rt, 150 cm) syntyi ratsastuskoululla, jossa se vietti koko elämänsä. Tamma oli ratsastaessa hieman laiska ja tahmea, minkä vuoksi se jakoi paljon mielipiteitä tallityttöjen kesken. Osa rakasti kilttiä ja rauhallista tammaa, jonka selässä oli turvallista matkustaa, mutta osa taas turhautui laiskaan luonteeseen. Hortensia kävi starttaamassa muutaman kerran seurakisoissa, ja se sijoittui elämänsä aikana kahdesti. Kisahevosta siitä ei kouluttamisellakaan olisi saanut, joten sen kanssa tyydyttiin rauhalliseen ratsastuskouluelämään. Tamma oli tallikäytökseltään todella rauhallinen ja tallin ulkopuolella erittäin maastovarma, helppo lastata ja muiden hevosten seurassa se, joka piti rauhaa yllä. Hortensia jäi eläkkeelle 19-vuotiaana, ja se oli vain kevyessä maastokäytössä pitkään, kunnes 24-vuotiaana se lopetettiin vanhuuden vaivojen vuoksi.