Vinnari

i. Visre (sh, m, 161 cm) oli hyvin energinen ori, joka aiheutti hoitajilleen sydämentykytyksiä harva se päivä. Milloin ori karkasi tarhasta, milloin se päätti kesken maastoreissun lähteä itsepäisesti omille teilleen ratsastaja selässään. Maneesissa Visrestä kuitenkin kuoriutui todella osaava ja yhteistyökykyinen ratsu, jonka kanssa kilpailtiin niin vaativa B -tason kouluradoilla kuin vajaan metrin esteillä. Visrellä oli todella näyttävät ja suuret liikkeet, ja sen ryhdikäs rakenne hurmasi tuomarit joka kerta. Ori sai asua luovutusiän jälkeen yhdellä omistajalla, joka toisina päivinä oli valtavan ylpeä ja iloinen oristaan, kun taas toisina se hoidettiin hampaita kiristellen, kun ori ei malttanut pysyä hoitaessa hetkeäkään paikoillaan. Visreä käytettiin jalostukseen neljä kertaa, ja kaikki jälkeläiset perivät orilta hienoa ja huolellista liikettä, osa valitettavasti myös hyvin eläväistä luonnetta. Visre jouduttiin lopettamaan 18-vuotiaana vanhuuden vaivojen vuoksi.

ii. Vanseri (sh, rt, 167 cm) muutti nuorena orina ratsastuskouluun, jossa se sai hyvän ratsukoulutuksen. Ori työskenteli kokeneempien ratsastajien kanssa, ja sen kanssa noustiin aina vaativa B -tasolle asti. Vanseri pääsi yhdeksänvuotiaana astumaan ensimmäisen kerran, minkä jälkeen se ei enää pystynyt samalla tavalla työskentelemään tammojen ympäröimänä, joten ratsastuskouluelämä sai jäädä taakse ja kisaura uudella omistajalla pääsi alkuun. Vanseri menestyi hyvin kisoissa, ja erityisesti sen helposti säädeltävät liikkeet ja nopea reagointi ratsastajan apuihin auttoivat pääsemään usein palkintosijoille. Vanseri sai elämänsä aikana yhteensä kolme jälkeläistä, joista kaksi pääsi isänsä tavoin kiertämään kouluratoja. Ori menehtyi pahaan ähkyyn 21-vuotiaana.

ie. Vilmiina (sh, m, 161 cm) oli todella kaunis ja hyvärakenteinen tamma, jonka kanssa kilpailtiin monipuolisesti koulu-, este- ja kenttäratsastuksen parissa, jokusen kerran myös valjakkoajossa. Tamma haali sijoituksia monesta lajista, ja vaikka kaikista parhaimmillaan se olikin vauhdikkailla maastoesteillä, löytyi samanlaista työmoraalia ja varmuutta myös muissa lajeissa. Vilman kanssa käytiin muutaman kerran myös näyttelyissä, joissa se menestyi todella tasapainoisella ja sporttisella rakenteellaan, ja tamma kantakirjattiinkin vanhemmalla iällä kolmannelle palkinnolle. Vilma oli luonteeltaan hyvin perinteinen suomenhevonen, reipas ja rehti, ja kaikin puolin erittäin hyvä siitoshevonen. Jälkeläisiä Vilma sai yhteensä viisi, joista osa päätyi käyttöön, osa näyttöön, osa kumpaankin. Vilma sai viettää rauhallisia eläkepäiviä, kunnes 26-vuotiaana se lopulta lopetettiin vanhuuden mukanaan tuomien kiputilojen vuoksi.

e. Arelmi (sh, trn, 154 cm) oli tamma, josta ei odotettu tulevan muuta kuin harrastehevonen rauhalliseen käyttöön. Toisin kuitenkin kävi, ja kun ratsastuskoulutus aloitettiin, huomattiin nopeasti, millainen palo Aaralla oli ihmisen kanssa työskentelyyn. Siltä löytyi todella hienoa ja ilmavaa liikettä, ja vaikka sen hyppytekniikka ei ollutkaan kaikista tyylipuhtainta, hyppäsi se aina rohkeasti esteen kuin esteen yli. Aaran kanssa kisailtiin jopa vaativa B -tasolla sekä 80 cm esteillä, ja myös sijoituksia mahtui matkan varrelle. Vaikka Aara oli tarkoitus myydä jo nuorena, päätti kasvattaja pitää hyvän tamman itsellään, ja se saikin elää koko elämänsä synnyinkodissaan tutussa laumassa. Tammaa käytettiin kisakausien välillä myös jalostukseen, ja jälkeläisiä Aara sai maailmaan kolme, joista kaksi lähti emänsä tavoin esittelemään taitoja kisaradoilla. Tamma jouduttiin lopettamaan vasta 16-vuotiaana, kun se loukkasi kesken hankijuoksun jalkansa eikä kuntoutuksesta huolimatta enää pystynyt käyttämään sitä normaalisti.

ei. Vyyde (sh, m, 154 cm) oli aivan ihastuttava hevonen, joka keksi milloin mitäkin hassua hoitajien päänmenoksi. Toisinaan se esitti hassuja ilmeitä palkkioiden toivossa, ja joskus se oppi itse uusia temppuja, kuten maassa olevien harjojen nostamisen hoitajan käteen. Vyyde ei ollut luonteeltaan ilkeä mutta valitettavan huolimaton, mikä aiheutti monia vaaratilanteita ja mustia varpaita orin kanssa tohuileville. Vyyde eli koko elämänsä harrastekodissa maaseudulla, eikä sen kanssa käyty juurikaan omaa tallialuetta pidemmällä. Vaikka ori ei ollut mikään menestynyt kisaratsu, oli se rakenteeltaan todella priimaa ja sen takia lähialueellaan yllättävän haluttu jalostushevonen. Vyyde saikin viisi ihanaa jälkeläistä, joista kaksi lähti kiertämään kisakenttiä, kolme taas pääsivät isänsä tavoin rauhalliseen harrastekäyttöön. Ori löydettiin 25-vuotiaana menehtyneenä omasta karsinastaan, mutta syytä ei koskaan sen tarkemmin selvitetty.

ee. Renna (sh, rn, 160 cm) oli hyvärakenteinen ja varmajalkainen ruunikko tamma, joka myytiin nuorena maatilalle peltotöihin. Se oli aivan omiaan ties minkälaisten kärryjen ja aurojen edessä, ja Rennalla oli todella kova motivaatio vetotöihin. Kun tamma täytti yhdeksän, halusi maatilan omistajan sukulaistyttö lähteä kokeilemaan tamman kanssa hieman valjakkoajoa, ja kaksikko menestyi lopulta ihan kohtalaisesti noviisiluokassa. Renna jätti jälkeensä kaksi jälkeläistä, joista toinen jäi emänsä tavoin maatilalle työhevoseksi, toinen myytiin harrasteratsuksi, joka kuitenkin myöhemmin menestyi myös kisakentillä. Renna lopetettiin 20-vuotiaana, kun sen jalat eivät enää kestäneet rankkaa työtä eikä omistajalla ollut muuta käyttöä hevoselle.