Varjonkehrä

13.06.2026 – Maastoestevalmennus, kirjoittanut: Sarita, tallityttö (Siguri)

Varre ei ollut lempihevosiani. Se tuntui olevan aina naama myrtsinä, kun kävelin sen karsinan ohi. Jostakin kumman syystä olin kuitenkin tänä aamuna herännyt ja lähtenyt tallille vain todetakseni, että tänään haluaisin lähteä Varren kanssa maastoesteille! Ja onneksi valmentajallamme Paulalla ei ollut muutakaan tekemistä, ja sain hänet seuraamaan treenejä.

Aloitimme maastoesteradalla tuttuun tapaan tutustumalla rataan ja sen esteisiin ravailemalla niiden viertä edestakaisin. Varre oli hieman epäileväinen ja luimi korviaan varsinkin suuren tukin vieressä, mutta liikkui silti kuitenkin eteenpäin kun pyysin hieman reippaammin pohkeella. Tutustumiskierroksen tarkoitus ei ollut jäädä neuvottelemaan orin kanssa vaan antaa sille mahdollisuus todeta itse, ettei mitään kummallista ollut tapahtumassa.

Lämmittelyjen jälkeen pääsimme vihdoin hyppyihin. Ensimmäisellä kierroksella hypättiin muutamia tutumpia tukkeja sekä mökkiesteitä. Varresta huomasi nopeasti, että tutut esteet olivat sille oikeastaan ihan jees, eikä sitä tarvinnut montaa kertaa pyytää eteenpäin. Ori laukkasi hyvällä rytmillä eteenpäin ja lähestyi esteitä varmasti, ja myös hypyt itsessään olivat todella hallittuja. Minun tehtäväkseni jäi lähinnä ohjata ori oikealle esteelle ja muutaman kerran tukea sitä pohkeella, kun se näytti lähestyvän hyppyä hieman haastavammasta kulmasta.

Seuraavaksi otimme mukaan hieman vieraamman esteen, kapean risukon, jota Varre jäikin ensimmäisellä lähestymisellä tuijottamaan. Ori hidasti laukkaa ja pysähtyi hetkeksi paikoilleen, kunnes se otti yhden suuren loikan sivulle ja jatkoi matkaa laukassa suoraan eteenpäin. Tässä vaiheessa Paula tuli avuksi seisomaan esteen viereen, ja me lähdimme Varren kanssa taas ravailemaan edestakaisin, kunnes se alkoi rentoutua esteen lähellä. Ja kun seuraavan kerran oli aika lähestyä hyppyä, sujuikin se ongelmitta!

Vaikka risukon kanssa oli omat haasteensa, oli päivän haastavin tehtävä kuitenkin vesieste. Varre lähestyi estettä hyvässä laukassa, mutta kun suuri vesieste tuli näkyviin, pyrki Varre taas ottamaan askelia sivusuuntaan. Tällä kertaa olin kuitenkin varautunut tähän, ja sain kuin sainkin rohkaistua oria tukemalla sitä pohkeella, ja niin me laukkasimme suuren vesilätäkön läpi. Toisella lähestymisellä Varre sai liikkua hieman pidemmällä ohjalla, ilman painostusta eteenpäin, ja tällä kertaa se laskeutui lätäkköön jo paljon reippaammin, joskin hieman liioittelluin askelin. Saimme vesiesteeseen lopulta mukaan myös pienen hypyn, jonka Varre suoritti kuin vanha tekijä.

Valmennuksen päätteeksi teimme vielä huolelliset raviverryttelyt, jotta ori palautuisi paremmin hypyistä. Tänään vahvistui jälleen ajatus siitä, ettei Varren kanssa toimiessa ollut mitään mieltä saada sitä tekemään asioita väkisin vaan rakentaa sille tunne siitä, että ratsastaja kyllä tietää koko ajan, mitä ollaan tekemässä – apuihin siis voi luottaa.

10.04.2026 – Kouluvalmennus, kirjoittanut: Tiina, valmentaja (Siguri)

Varren kanssa aloitettiin tämänpäiväinen kouluvalmennus rauhallisilla ympyröillä ja siirtymillä. Ori liikkui heti alusta asti kevyen oloisesti, mutta ratsastajaa sai muistutella pitämään ohjaskäsi yhtä lailla kevyenä. Varre tuntui reagoivan tänään erityisen herkästi liian voimakkaisiin apuihin, ja heti, jos ohjaa puristi liikaa ja unohti myödätä, jännittyi Varre. Kevyempi käsi, kevyempi hevonen, oli selvästi tämän päivän motto.

Kun ratsastaja löysi sopivan tuntuman, aloimme työstää ravissa erilaisia kaaria ja väistöjä. Varre kantoi itsensä hienosti ja käytti varsinkin takaosaansa todella aktiivisesti, ja ratsastaja puolestaan sai keskittyä erityisesti siihen, että tahti säilyisi tasaisena. Väistöissä Varre yritti aluksi hieman oikoa ja suoristaa itsensä, mutta kun ratsastajan pohkeet saatiin paikalleen ja – taas kerran – käsiä kevennettyä, alkoivat myös väistöt sujua.

Lopuksi teimme vielä hetken aikaa laukanvaihtoja suurella ympyräkahdeksikolla. Keskityimme erityisesti siihen, että ratsastaja rentoutti kädet sillä samalla hetkellä, kun ori vastasi apuihin. Lopputunnista meillä olikin hevonen, joka liikkui hienosti eteenpäin, jonka takajalat tekivät aktiivisesti töitä ja joka oli selvästi todella motivoitunut työskentelemään ihmisen kanssa.