Kuuralehdon Nietos

30.04.2016 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Emppu, tallityttö (Siguri)

Tätä päivää olimme omistajan kanssa odottaneet pitkään. Nietoksen täytettyä kahdeksan vuotta se oli vihdoin valmis osallistumaan esteratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuuteen.

Olin herännyt aamulla aikaisin auttamaan omistajaa orin kanssa – tulihan sen olla eduksi paikan päällä. Tallille saapuessani harjasin Nietoksen päästä kavioihin ja putsasin pienimmätkin liat sen turkista. Sidoin orin harjan sykeröille ja tein pienen letin tämän häntään, vaikka olinkin varma, että aikaansaannokseni ehtisivät purkautua päivän mittaan. Tarkistin orin kavioiden kunnon ja katsoin myös, että ori näytti kaikin puolin terveeltä ja hyvältä. Laittaessani tälle matkustussuojia tallin omistaja ilmestyi taakseni. Sarita oli luvannut lähteä hänen kanssaan tilaisuuteen, mutta hän oli laittanut juuri viestiä ja kertonut olevansa kuumeessa. Niinpä lupauduin lähtemään omistajan seuraksi, sillä oli mahdollista, että apukäsiä tarvittaisiin päivän mittaan. Laitoimme omistajan kanssa yhdessä orin kuntoon ja lähdimme taluttamaan sitä traileriin.

Nietos temppuili tuttuun tapaansa trailerin edessä ja päätti lyödä jarrut pohjaan. Se ei ollut selvästikään hermostunut, tahtoi vain osoittaa mieltään. Huokaisimme omistajan kanssa yhteen ääneen, että päivä tulisi olemaan yhtä katastrofia, mikäli tämä jatkuisi. Pystyin vain kuvittelemaan mielessäni, miten Nietos hyppisi arviointihetkellä pystyyn ja upottaisi hampaansa tuomarin käsivarteen.

Pienen tappelun jälkeen saimme kuin saimmekin yhteistuumin orin autoon ja oven kiinni. Matka tilaisuuspaikalle alkoi, ja vielä olisi monta tuntia aikaa jännittä, mikä palkinto mukaamme lähtisi – vai lähtisikö mikään!

03.04.2016 Estevalmennus – kirjoittanut: Paula, valmentaja (Siguri)

Olin kuullut, että muutama päivä sitten Emppu oli päässyt jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen Nietoksen kanssa hoitaessaan tätä. Koska ori otti vain harvat ja valitut ihmiset noin nopeasti lähelleen, halusin ehdottomasti nähdä, miten hyvin hän pärjäisi orin selässä. Niinpä odotin maneesissa valmiina, kunnes Emppu ja Nietos saapuivat lopulta valmennettavakseni.

Olin koonnut muutaman kavaletin sekä kaksi pystyestettä valmiiksi ratsukkoa varten. Saapuessaan maneesiin pyysin Emppua heti aloittamaan alkukäynnit. Tänään pitäisimme vain lyhyen valmennuksen, jossa keskittyisimme enemmän ratsukon yhteistyöhön kuin itse tehtäviin.

Alkukäyntien jälkeen pyysin Emppua siirtymään raviin ja tekemään jonkin aikaa voltteja, pääty-ympyröitä sekä kiemurauria, jotta Nietos aukeaisi varmasti joka puolelta. Odotin jo heti alusta asti, että Nietos alkaisi viskoa päätään ja ottamaan spurtteja, mutta yllätys oli suuri, kun ori alkoikin kulkea Empun alla todella luottavaisen oloisena. Seurasin hämmentyneenä sivusta, kuinka Emppu ja Nietos suorittivat hyviä ympyröitä ja muita ratsastusradan teitä yhteistyökykyä huokuen.

Lämmittelyjen jälkeen pyysin ratsukkoa siirtymään neljälle kavaletille, jotka oli aseteltu niin, että niiden välissä ehtisi ottamaan vain yhden pitkän laukka-askeleen. Emppu lähti ohjaamaan oria sarjalle, jotka tämä ylitti leikiten. Nietoksella oli hyvä kyky hahmottaa etäisyydet, ja Empun kaltaisen ratsastajan kanssa ratsastus todella näytti hyvältä.

Kavalettien jälkeen pyysin ratsukkoa siirtymään kahden esteen sarjalle, jonka pystyesteet olivat korkeudeltaan noin puolimetrisiä. Emma lähti todella reippaasti kohti esteitä, ja Nietoskin näytti olevan tehtävässä hyvin mukana. He ylittivät matalat esteet leikiten, eikä Empun asennossakaan ollut juuri korjattavaa. Nostimme esteitä pikkuhiljaa aina 120 senttimetriin saakka, jotka ori hyppäsi lähes leikiten, mutta Empusta huomasi, että hän jännitti korkeampia esteitä. Nainen kuitenkin näytti luottavan Nietokseen sekä tämän osaamiseen, joten kahden esteen sarja ylittyi erittäin hyvin.

Muutamien hyppyjen jälkeen pyysin ratsukkoa siirtymään pitkin ohjin käyntiin. Kehuin ratsukkoa aivan mielettömän hienosta suorituksesta ja halusin ehdottomasti nähdä Empun Nietoksen selässä myöhemminkin. Loppukäyntien jälkeen lähdimme kaikki hyvillä mielin kävelemään takaisin tallille.

31.03.2016 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Petra, tallityttö (Siguri)

Olimme pyytäneet ensimmäistä kertaa tallimme uusinta tyttöä Emppua hoitamaan Nietoksen ratsastuskuntoon. Olimme varoittaneet häntä, ettei Nietos ollut todellakaan helpoimmasta päästä, mutta hyvää harjoitustahan se olisi – ties mitä hurjapäitä tallin omistaja vielä Kuuralehtoon toisi. Me hoidimme Idan kanssa vastapäisessä karsinassa Hurraa ja katsoimme sivusta, miten Emppu ruunikon orin kanssa oikein pärjäsi.

Nietos seisoi tuttuun tapaansa takapuoli ovessa kiinni, kun Emppu asteli tämän karsinaan. Nietos kääntyi hieman ympäri korvat luimussa ja haukkasi ilmaa, mutta Emppu laittoi äärettömän rauhallisena riimun tämän päähän. Kuin taikaiskusta Nietos nosti korvansa takaisin pystyyn ja kääntyi Empun pyynnöstä ympäri karsinassaan. Emppu sitoi tämän kiinni karsinan kaltereihin ja alkoi harjata, eikä ori tehnyt muuta kuin nököttänyt paikoillaan hieman tyytymättömän näköisenä.

”Mitä ihmettä sinä oikein teit sille?” naureskelimme Idan kanssa. Emppu katsoi meitä kummissaan, eikä hän selvästikään ymmärtänyt, miksi olimme niin kummastuneita. Kerroimme hänelle, ettei Nietos ole ollut kertaakaan noin rauhallisena kenenkään muun kuin tallin omistajan hoitaessa, mutta Emppu vain nauroi epäuskoisena. Sitten hän otti varusteämpäristä harjan ja alkoi harjata oria kaulasta ja mahan alta – eikä Nietos liikahtanutkaan paikoiltaan.

Tuijotimme Idan kanssa todella hämmentyneenä, kuinka Emppu ensin sai Nietoksen nostamaan kavionsa pyynnöstä ja sitten varusteet tämän päälle ilman minkäänlaista tappelua. Kuolaimet se otti lähes itsestään suuhun, eikä satulavyön kiristämisenkään aikana näkynyt pullistelua. ”Uskomatonta”, totesin, kun Emppu lopulta oli valmis. Hän jätti Nietoksen karsinaansa odottamaan valmentajaamme, joka tulisi pian ratsastamaan orilla, ja lähti itse palauttamaan varusteämpäriä paikoilleen. Tätä eivät kyllä muut tallitytöt tulisi uskomaan.