Räiskyvän Salarakas

18.12.2015 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Entinen omistaja (annika n)

Salarakkaan kanssa ollaan kehitytty huimaa vauhtia ja ensimmäiset sijoitukset esteradoiltakin on kotiutettu, hieno hieno tamma! Siellä se tyytyväisenä mussutti heiniään tarhassa, kun saavuin hakemaan sitä ajatuksena lähteä Tuukan raivaamalle peltopalaselle hieman rälläilemään. Ralli oli kuitenkin toista mieltä, ja se kipittikin hyvin pikaiseen tahtiin tarhan toiseen päähän. Pieni karkkipaperin rapistelu sai kuitenkin tamman kiinnostuksen heräämään, ja se vaivihkaa hivuttautui lähemmäs. Tarpeeksi lähelle tultuaan nappasin sen kiinni, ja naksautin narun kiinni riimuun. Ja Ralli näytti siltä, että ”ootko sä ihminen nyt ihan tosissas, kun mulla olis kauhee nälkä ja kaikkee”. Tyytyväisenä itseeni talutin kuitenkin tamman talliin, jossa laitoin sen kummaltakin puolelta kiinni käytävälle, jottei sillä olisi mahdollisuutta karata. Poni oli kuitenkin toista mieltä, ja etupää nousi erittäin ”uhkaavaan” tahtiin, ja jalat eivät meinanneet maan pinnalla pysyä ollenkaan. Muutama kipeä, tallottu varvas oli siitä hoitotuokiosta tuloksena, mutta siitä ainakin tiesin, että poni ei tule pääsemään helpolla tämän päivän treeneissä. Varusteet heitin pikaisesti niskaan, jonka jälkeen lähdettiin kohti peltoa. Ulkona oli alkanut sataa lunta, ja aurinko paistoi täydeltä terältä ja päivä vaikutti lähestulkoon täydelliseltä. Pellolle päästyämme katastrofin ainekset olivat kasassa – kauheasti tilaa, räjähdysherkkä Poni alla ja sitä rataa. Se pompahteli paikoillaan ja jouduin kauhealla vaivalla yrittää saada sitä energiaa käännettyä käyntityöskentelyyn, jota oli alkuun tarkoitus hieman tehdä. Loppujen lopuksi hermot siinä meni kummaltakin, ja päädyttiin laukkailemaan alkuun ympäri peltoa ja siitähän tamma nautti. Pienestä koostaan huolimatta se paineli menemään kuin aito laukkaratsu ikään. Kyllähän siinä sitten lopulta vähän naurattikin. Loppuun tein vielä vähän taivutuksia ja kokoamista käynnissä, että sain sen hyvän fiiliksen ihan työnteostakin. Aluksi tamma oli hieman tahmea, kun se oli hyvin väsytetty hankilaukkailuissa, mutta sain siitä vielä irti sitä tiettyä terävyyttä. Treenin jälkeen tamma sai jäädä talliin kuivatusloimen ja heinäkasan kera – ja taisin heltyä antamaan sille muutaman heppanamin.

20.11.2015 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Entinen omistaja (annika n)

Meidän pieni tamma ilmoitettiin kolmivuotiaiden varsa-arviointiin, johon osallistuisi kymmeniä muitakin varsoja. Kun tärkeä päivä lopulta koitti, pakattiin autoon hevoset ja tarvittavat varusteet. Ralli oli hyvällä tuulella jo heti aamusta, ja se kiljui ihan koko automatkan. Tapahtumapaikalla otettiin rekasta ulos kiljuva ja steppaava tamma, ja olin jo siinä vaiheessa hyvin pettynyt sen käytökseen. Juoksuttelin sitä oman aikansa siinä rekan vieressä vallaten melko suuren tilan, mutta se nyt oli vaan pakko. Pian olikin sitten meidän vuoro mennä kehään, ja olin ihan pissit housussa, kun tamman nimi kuulutettiin. Rakennearvostelu meni mielestäni ihan hyvin, ja Ralli malttoi jopa seisoa paikoillaan vaaditun ajan. Tuomarit kehuivat jo tässä vaiheessa, että tamma on hyvin käyttäytyvä varsa. Naureskelin, ja toivotin mielessäni tuomarit tervetulleeksi seuraamaan tammaa kotitallilla – hah, eihän sitä jaksaisi kun se oli varsinainen kiljukaula ja pahimpina päivinä varsin kiukkuinen. Kolmevuotiaana varsana osallistuttaessa edessä oli myös ratsastuskoe, joten pikaisesti varusteet niskaan, ja tuomareiden eteen. Olin ihan tyytyväinen meidän suoritukseen, vaikka tamma ei parhaimmalta tuntunutkaan – laitetaan se uuden, pelottavan paikan piikkiin! Odoteltiin sitten tuloksia jonkin aikaa, ja katseltiin myös nelivuotiaiden arvostelua, jossa oli mielestäni oikein potentiaalisia nuoria suomenhevosia. Kun niitä tuloksia sitten lopulta tuli, olin oikein tyytyväinen, meidän pieni Ralliponi sai kakkospalkinnon, ja käytöskokeestakin huimat kymmenen pistettä! Mistään ei täysiä saatu, mutta olin ihan tyytyväinen. Käytöskokeen tuloksiin puolestani en ollut sitten yhtään tyytyväinen. Oltiin vasta 21. sijalla vähän yli viidenkymmenen prosentin tuloksella – argh! No, kakkospalkinto meidän pieni nuorikko sai, ja se vaikutti ainakin itse hyvin tyytyväiseltä. Hienohan se oli, eihän siitä mihinkään päässyt. Kotimatka sai alkaa ihan hyvien fiilisten kera – ja olihan se mies ostanut shamppanjapullon mulle, että päästiin kunnon juhlatunnelmaan.

02.11.2015 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Entinen omistaja (annika n)

Huimasti kasvanut pieni ruunikko Ralliheppa on kasvanut huimasti – ainakin mahanympärykseltään! Heti aamusta, kun hevoset vielä majailivat tallissa, nappasin Rallin käytävälle, ja aloittelin harjauksen. Se oli onnistunut likaamaan itsensä paskaan ja hieromaan siihen kuiviketta päälle, joka oli sitten kovettunut, ja tammaa sainkin hinkata puhtaaksi puolisen tuntia – ja se oli näin kärsimättömälle ihmiselle pitkä aika! Ralli vaikutti myhäilevän tyytyväisenä, kun mä kiikuin hermoromahduksen partaalla. Kun urakka oli lopulta saatu päätökseen, oli aika kaivaa juoksutusvermeet kaapin pohjalta, ja niitä tammalle ”pukiessani” kirosin mielessäni tamman kasvavaa vatsaa – se ei saisi yhtään ylimääräistä ruokaa. Kun tamma oli valmiina työntekoon, lähdettiin kohti kenttää. Vettä oli taas yöllä satanut kuin saavista kaataen, joten kenttäkin lainehti vesilammikoista. No, joka tapauksessa ruvettiin työskentelemään kentällä ensin käynnissä. Ralli kuunteli ohjeitani ihan kohtuullisen hyvin, ja se hakeutui jo käynnissä sinne oikeaan, pyöreään muotoon, jota siltä halusinkin. Pyynnöstä se nosti ravin, ja yllätti ravaamalla monen monta kierrosta nätisti ennen niitä hirveitä rodeopukkeja. Siinä aikansa pompittuaan tamma malttoi jälleen keskittyä, ja pyysinkin sitä enemmän takaa eteen, ja poni teki työtä käskettyä. Sain siitä oikeasti paljon irti, ja otettiin mielenvirkistykseksi myös hieman laukkaa, jossa koetin saada tammaa pyöristymään. Loppuajan mulla olikin hyvin kevyin paineavuin toimiva hevonen, joka liikkui hienosti pyöreässä muodossa oikeita lihaksia käyttäen. Näinpä talliin palattuamme se sai kourallisen nameja (ja juuri puolisen tuntia sitten olin valittanut sen mahan ympäryksestä…) jonka jälkeen se lähti takin kera ulkoilemaan.