Snillin Hosuli

Luonne

Hosuli on… noh, hosuli. Se sählää, säätää ja soheltaa menemään päivästä toiseen ja aiheuttaa touhuillaan yhden jos toisenkin harmaan hiuksen ja uuden otsarypyn omistajalleen. Orihan on kovin kiltti, sympaattinen halinalle, mutta paikallaan se ei malttaisi pysyä. Kyllä se tottelee, kun sitä komennetaan, tai ainakin se yrittää parhaansa, mutta harvemmin se tottelevaisuus kestää minuuttia kauempaa, kun pitää olla jo touhuamassa jotain. Taluttaessa aina niin kiireinen Hosuli kiitää menemään kauheaa vauhtia ja välillä meinaa unohtua, että narun päässä on joku, jonka oikeasti pitäisi ohjailla menoa. Ketju leuan alle ja jatkuvasti kun muistuttelee ja pyytää hidastamaan, saa Hosulinkin juuri ja juuri malttamaan pysymään taluttajansa vieressä, tai edes vain askeleen, pari edellä.

Siinä mielessä Hosulia on helppo hoitaa, kun se on todella kiltti ja ihmisrakas. Se tykkää kaikista, eikä häiriinny muista hevosistakaan, edes tammoista. Kai se on liian kiireinen häsläämään, ettei tajua edes olevansa ori. Toisaalta taas Hosuli voi olla melkoisen rasittava, koska vaikka se kuinka kiltti onkin ja tykkää touhuta ihmisten kanssa, on se paikallaan pysyminen orille kuitenkin lähes mahdottomuus. Vähän väliä sitä saa muistuttaa, että pysypäs nyt paikallasi, ja usein onkin helpompi kiirehtiä itse, että saa kaiken valmiiksi ennen kuin ori alkaa taas sählätä. Jos sille oikein ärähtää, kuten joskus käy, kun on kymmeniä kertoja ensin pyytänyt nätisti, Hosuli herkkänä poikana antaa periksi ja seisoo vähän kauemmin paikallaan. Onkin helppo päätellä, ettei Hosuli ole mikään kengittäjän lempiasiakas, eikä eläinlääkärikään mielellään rauhoittamatta toimi tämän hevosen kanssa. Onneksi se on edes kiltti, ei olisi kovin mukavaa katsella tällaista häslääjää vihaisena.

Hosuli ei välttämättä ole monenkaan mielestä kovin mukava ratsu, sillä sähläys ja paikasta toiseen säntäily jatkuu ratsastaja selässäänkin. Ensinnäkin paikallaan seisominen ratsastajan selkään nousun ajan on t-y-l-s-ä-ä, ja sitten kun sinne selkään vihdoin pääsee, pitäisi kiitää täysiä joka paikkaan. Hosulin ratsastajalta vaaditaankin erityisen pitkät hermot ja hyvin varmat ja tasaiset otteet. Orihan on tietysti myös äärimmäisen herkkä ja omaa vähän draamakuningattarenkin piirteitä, joten mikään suusta kiskominen tai muutkaan kovat avut eivät saa tätä herraa hidastamaan tai rauhoittumaan.

Alkuverryttely usein menee siihen, että haetaan rauhallista tahtia ja orin kadonnutta keskittymiskykyä, mutta niiden löytyessä Hosulihan on todella taitava kouluratsu. Vaativa B-tasolla kilpaileva ori omaa hienot liikkeet, joista liikeskaalaa ja näyttävyyttä ei jää puuttumaan. Kun Hosulin saa rauhoitettua työmoodiin, se työskentelee kellontarkasti kuunnellen ratsastajansa pienimpiä apuja. Ori on ryhdikäs ja suomenhevoseksi todella kevyt etupäästä. Kuka tahansa ei pääse kuitenkaan nauttimaan orin osaamisesta, sillä väärän ratsastajan kanssa touhu näyttää lähinnä maantiekiitäjän menolta, kun Hosuli ei millään malta kuunnella apuja vaan kaahaa menemään oman mielensä mukaan. Kisoissa ori ei pahemmin stressaa tai vedä ylimääräisiä kierroksia, se on tasan samanlainen kuin kotitreeneissäkin, eikä se rohkeana hevosena jännitä tai pelkää oikeastaan mitään outoja asioita.

Luonne © enna