Koston Haiku

22.05.2015 Kouluvalmennus – kirjoittanut: Tiina, valmentaja (Siguri)

Olin valmiina kentällä odottamassa päivän ratsukkoa. Haiku saapui ratsastajansa kera pian paikalle, ja pyysin heitä aloittamaan alkuverryttelyt saman tien. Kerroin heille hieman samalla, että tänään meillä ei olisi kamalasti aikaa ja että paneutuisimme lähinnä avotaivutuksiin.

Kun ratsukko oli kävellyt kenttää ympäri hetken aikaa, pyysin heitä siirtymään raviin ja tekemään muutaman ravivoltin. Haiku rentoutui todella nopeasti ratsastajan alla ja kuunteli tarkasti ratsastajan pieniäkin apuja. He tekivät jonkin aikaa voltteja, ja kerroin heille samalla siitä, miten olin suunnitellut avotaivutukset. Tarkoitus oli lähteä käynnissä pitkän sivun alusta taivuttamaan, ja lopputunnista kokeilisimme vielä vapaalla uralla, eli keskihalkaisijalla, mikäli jäisi aikaa.

Haiku ja ratsastaja siirtyivät käyntiin ja lähtivät taivuttamaan heti pitkän sivun alusta. He liikkuivat todella hyvin ja reippaasti, ja avotaivutukset näyttivät todella mallikkailta. He tekivät taivutuksia myös ravissa molempiin suuntiin uralla, kunnes pyysin siirtymään takaisin käyntiin ja lähtemään taivuttamaan lyhyen sivun puolivälistä vapaalla uralla. Ratsastaja teki työtä käskettyä, ja he kulkivat todella hienossa linjassa halkaisijaa pitkin.

Kun aikamme alkoi hiljalleen loppua, annoin ratsastajalle luvan antaa Haikulle pitkät ohjat. Kehuin heitä vielä päivän suorituksesta ja jätin heidät kentälle tekemään itsenäisesti loppukäyntejä.

15.05.2015 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Annika, tallityttö (Siguri)

Olin tullut jo ennen auringonnousua tallille laittamaan Haikun kuntoon. Se oli lähdössä tänään arvosteltavaksi kouluratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuuteen, ja halusin orin pärjäävän hyvin paikan päällä. Niinpä pakkasin ensin tavarat valmiiksi hevostraileriin ja astelin sitten orin karsinaan aloittamaan tämän valmiiksi laittamisen.

Talutin Haikun pesupaikalle. Se käveli nätisti perässä, vaikka taisikin olla hieman hämmentynyt näin aikaisesta herätyksestä. Edes kisapäivinä ei kukaan ollut tallilla ennen aamu viittä. Sidoin orin kiinni pesupaikalla olevaan puomiin ja aloin harjata tältä isoimmat pölyt pois. Kun orista oli irronnut enimmät irtokarvat, kaadoin ämpäriin lämmintä vettä. Aloin putsata oria tarkasti pesusienen kanssa kohta kohdalta.

Kun olin saanut orin lähes kokonaan puhtaaksi, tuli tallin omistaja ovista sisään. Hän tervehti ja meni saman tien toimistoonsa käymään läpi tärkeitä papereita, joita tarvitsisi mukaan arvostelutilaisuuteen. Minä kuivasin orista enimmät vedet pois ja talutin sen takaisin karsinaan kuivattelemaan. Kun ori seisoi karsinassaan, aloin hoitaa aamutallia normaaliin tapaan: ruokin hevoset ja vein ne ulos. Kun kaikki askareet oli hoidettu, pääsin takaisin Haikun kimppuun.

Meillä oli vielä hyvin aikaa, joten ajattelin laittaa orin harjan hienolle palmikolle. Ori seisoi karsinassa hiljaa ja rauhassa, ja antoi minun laittaa hännän tyveenkin pienen letin. Pian ori näytti omaan silmääni todella hienolta, ja oli aika lastata tämä autoon. Laitoin Haikulle kuljetussuojat jalkoihin ja lähdin taluttamaan sitä ulos kohti valmiiksi pakattua traileria.

Haiku käveli luottavaisin mielin hevostraileriin sisään, ja omistaja sattui juuri hyvään aikaan tulemaan toimistostaan ulos. Laitoimme yhdessä takapuomin kiinni ja suljimme trailerin oven. Kaikki paperityöt olivat ilmeisesti valmiita, joten pääsimme vihdoin lähtemään.

Automatka kesti monta tuntia. Kun lopulta pääsimme perille, oli kello jo lähemmäs kymmentä. Lastasimme orin ulos ja laitoimme tämän vielä kuntoon arvosteluja varten. Päivä oli todella pitkä, ja tiivistettynä voisin kertoa sen sisältäneen rakennearvostelun, ratsastusosuuden ja läjän papereista katsottavia tuloksia sekä pisteitä niin orin omalta kohdaltaan kuin sukulaistenkin osalta. Päivän päätteeksi laskettiin yhteispisteet, ja Haiku sai lähteä kotiin KRJ-I -palkinnon voittajana! En ollut kuitenkaan yllättynyt, olihan orimme sen ehdottomasti ansainnut. Lähdimme hyvillä mielin auringonlaskun aikaan ajamaan kohti tallia. Haiku oli jaksanut hienosti koko pitkän päivän, olin todella ylpeä siitä!

23.04.2015 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Petra, tallityttö (Siguri)

Olin hoitamassa iltatallia tänään itsekseni. Kello alkoi lähestyä jo yhdeksää, kun olin saanut loputkin hevoset sisälle ja laittanut ne yökuntoon. Olin oikeastaan jo lähdössä kotiin, kunnes mieleeni tuli jopa hieman typeräkin idea – ehkäpä yksi maastoreissu vielä onnistuneen päivän kunniaksi?

Kovin kauaa ei tarvinnut arpoa, kenet hevosista ottaisin ratsukseni lenkille. Haiku tuntui juuri oikealta vaihtoehdolta tähän iltaan, en kaivannut nimittäin yhtään lisää päänvaivaa. Niinpä kävin hakemassa orin varusteet ja laitoin ne juuri harjatulle hevoselle. Haiku seisoi niin nätisti paikoillaan, mutta oli varmasti hieman hämmentynyt, kun joku tuli tähän aikaan laittamaan varusteita ylle. Lähdin taluttamaan oria rauhallista tallikäytävää pitkin ulos.

Hyppäsin Haikun selkään heti pihalle päästyämme ja suunnittelin meille ihan pienen maastolenkin. Lähtisimme kulkemaan vähän matkaa hiekkatietä pitkin kohti keskustaa, kunnes muutaman talon jälkeen kääntyisimme metsäpolulle ja tulisimme metsätietä pitkin takaisin. Ilta oli jo hiljalleen hämärtymässä, kun kävelimme kohti tietä.

Haiku kulki todella hienosti. Se tuntui olevan hyvin rento ja rauhallinen, eikä minullakaan ollut mitään huolia. Tiet olivat hiljaisia, eikä vastaantulijoita näkynyt. Saavuimme nopeasti risteykseen, josta käännyimme metsää kohti.

Metsässä päätin ottaa Haikun kanssa pienen laukkapätkän, ja se nostikin laukan melkein ajatuksen voimasta. Haiku kulki rentoutuneena ja meni todella upeaa laukkaa, mutta jouduin hidastamaan tahtia, kun vastaan tuli yksi koiranulkoiluttaja. Hän tervehti, kuten täällä maalla on tapana, ja minä tervehdin takaisin. Jatkoimme ohituksen jälkeen vielä hetken laukkaa, kunnes lopulta hidasti takaisin käyntiin.

Aloimme hiljalleen saapua takaisin tallialueelle. Ohitimme muutaman laitumen, kunnes tallirakennukset alkoivat näkyä puiden takaa. Annoin Haikulle pitkät ohjat ja kävelimme rauhassa kohti oritallia.

Hyppäsin Haikun selästä pois, kun pääsimme tallin pihaan. Talutin sen sisälle ja hoidin orin melko ripeään tahtiin uudelleen yökuntoon. Ulkona oli ehtinyt tulla jo pimeää, ja minunkin olisi vielä lähdettävä pyöräilemään kotiin.

Sain lopulta kaikki tavarat paikoilleen ja hevoset olivat tallissa odottamassa aamua. Minä taas lähdin hyvillä mielin kotiin. Haikun selässä maastoretket eivät petä koskaan!

07.04.2015 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Ida, tallityttö (Siguri)

Tänään oli kulunut kuukausi siitä, kun Haiku oli nyrjäyttänyt jalkansa. Sen kanssa oltiin käyty pienillä talutusretkillä lähinnä metsässä, mutta tänään oli ensimmäinen kerta tapaturman jälkeen, kun oli tarkoitus nousta sen selkään. Omistaja oli sanonut minulle, että kävisin ratsastamassa ihan vähän pehmeäpohjaisella kentällä orin kanssa, jotta voitaisiin katsoa, miltä jalka näytti rasittuessaan. Eläinlääkärimme Olga oli myös mukana, jotta hän voisi hieman katsoa ammattimaisemmin, miltä liikkuminen näytti.

Harjasin orin puhtaaksi ja laitoin sille vain suitset päähän. Ajattelin olevan orillekin mukavampaa, kun selässä ei olisi puristavaa satulaa näin pitkän tauon jälkeen. Talutin Haikun kentälle, jossa minua odotti omistaja, eläinlääkäri sekä pari muuta tallityttöä. Astelin orin kanssa keskelle kenttää, ja omistaja tuli punttaamaan minut selkään. Hän halusi seurata ihan vierestä, miltä orin liikkuminen näyttäisi.

Lähdin ensin varovasti käyntiin pitkin ohjin. Ori vaikutti kävelevän ainakin minun mielestäni ihan normaalisti, eikä jälkeäkään mistään nyrjähdyksestä näkynyt. Kokosin pian ohjat ja lähdimme raviin. Haiku kulki tuttuun tapaansa kauniisti kaula kaarella pitkin lennokkain askelin, ja kaikki tuntui minun silmiini olevan normaalisti. Olga pyysi minua vielä nostamaan laukan varovasti, ja tein töitä käskettyä. Lopulta hidastin jälleen käyntiin ja kävelin muiden ihmisten luokse.

Olga tuli tutkimaan jalan, ja hän ei huomannut hevosessa enää minkään olevan huonosti. Hän sanoi kuitenkin aika selvästi, että mikäli ongelmia tulisi, pitäisi hänelle soittaa heti. Omistaja nyökkäili ja sanoi itsekin, että Haiku oli kulkenut juuri omalla hienolla tavallaan aivan ongelmitta.

Hyppäsin alas Haikun selästä ja lähdin taluttamaan sitä kohti tallia. Todella hieno juttu, että orin jalka oli kunnossa. Ehkäpä se pääsisi pian takaisin kisakentille.

06.03.2015 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Sarita, tallityttö (Siguri)

Tänään minun oli tarkoitus mennä valmennukseen Haikun kanssa. Olin harjannut orin läpikotaisin ja laittanut sille jopa varusteetkin päälle, kunnes lähtiessäni taluttamaan sitä huomasin orin aristavan hieman oikeaa etujalkaansa. Ei auttanut, laitoin orin takaisin karsinaan, soitin maneesissa odottavalle valmentajalle sekä eläinlääkärillemme Olgalle. Omistaja oli tänään kisareissulla, joten en viitsinyt häiritä häntä. Jospa asia ei olisi vakava.

Riisuin Haikulta varusteet päältä ja jäin odottelemaan Olgan tuloa. Hän saapui kuitenkin nopeasti, sillä asui aivan muutaman korttelin päässä. Olga pyysi minua tuomaan orin ulos, jossa olisi enemmän tilaa tutkia sen jalkaa. Laitoin Haikulle riimun päähän ja lähdin taluttamaan sitä pyynnöstä ulko-oville.

Olga tutki ensin jalkaa ja kertoi sen olevan hieman lämmin ja turvonnut. Se taivutteli ja paineli jalkaa, kunnes lopulta kertoi jalan kohtalon: kyseessä oli vain pieni nyrjähdys, joka oli tapahtunut ilmeisesti laitumella ollessaan. Lääkkeeksi hän määräsi kylmää sekä lepoa. Se ei onneksi ollut ongelma, orin kanssa kun ei ollutkaan tarkoitus käydä hetkeen kisakentillä. Pientä liikuntaa kuitenkin esimerkiksi taluttamisen muodossa olisi hyvä antaa muutaman viikon päästä. Siihen asti kuitenkin karsinalepo oli ainoa vaihtoehto.

Kiitin Olgaa ja lähdin kuljettamaan Haikua takaisin karsinaansa. Olga oli luvannut olla itse yhteydessä omistajaan ja kertoa tälle orin tilanteesta, jotta minun ei tarvitsisi vaivata päätäni asialla. Kun sain orin aseteltua karsinaansa, tuli valmentaja talliin katsomaan, mikä Haikulla oli hätänä. Hän oli selvästi helpottunut, kun kyseessä ei ollut mitään vakavaa. Juttelimme hetken orin tilanteesta ja lähdin sitten hakemaan tälle kylmägeelipussia. Kyllä tuosta vielä jalka saataisiin.

17.02.2015 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Roosa, tallityttö (Siguri)

Jos totta puhutaan, minua hieman jännitti. Olin hoitanut tallilla lähinnä vain kilttejä tammoja, ja tänään minut oli laitettu tuomaan Haiku sisälle ja hoitamaan se valmiiksi päivän tuntia varten. En ollut koskaan tainnut tehdä Haikun kanssa mitään, mutta kaikki vakuuttelivat, että kyllä minä pärjäisin, Haiku on kiltti hevonen. En silti voinut olla varma, ennen kuin näkisin itse.

Kävelin riimunaru kädessä kohti aitausta, jossa laidunsivat Haiku, Atlas sekä Peikko. Kolmikko oli tullut aina hyvin toimeen, ja niiden kanssa pystyi käymään jopa samaan aikaan tunneilla ilman mitään suurempaa sählinkiä. Astuin laitumen portista sisään ja kävelin rautiaan hevosen luokse, joka hamuili parhaillaan maasta heiniä. Juttelin orille rauhoittavasti, mutta se ei vaikuttanut kiinnittävän minuun huomiota juuri ollenkaan. Eipä se oikeastaan minua haitannut, sain riimunarun nimittäin orin riimuun todella helposti kiinni, kun se oli rauhassa nätisti paikoillaan. Maiskuttelin Haikulle hieman, ja lähdimme kävelemään yhdessä kohti tallia.

Myönnettäköön, että jo pelkkä matka tallille teki minuun suuren vaikutelman. Ori nimittäin kulki perässäni kuin koiranpentu, eikä se yrittänyt kiskoa päätään, niin kuin suurin osa tuntui tekevän. Puristin kyllä riimunarua varmuuden vuoksi lujaa, mutta aika turhaa. Pääsimme nopeasti talliin, ja talutin Haikun omaan karsinaansa.

Muut tallitytöt sanoivat, että Haikua ei tarvitsisi sitoa kiinni hoitotoimenpiteiden ajaksi. Pelasin kyllä varman päälle ja laitoin narun solmulle karsinan kalteriin. Haiku kuitenkin seisoi todella kiltisti paikoillaan, ja sen silmätkin näyttivät vähän lurpsahtelevan kiinni. Naapurikarsinassa taas, no, siellä oli meidän Lucifer, joka pyöri ympäri karsinaa levottomana. Mikähän silläkin oli…

Olin tuonut orin harjaämpärin karsinan viereen jo aiemmin. Otin harjakasasta päällimmäisen harjan ja aloin sukia oria. Se näytti jollain tapaa jopa pitävän harjaamisesta ja koskettamisesta, joten koetin varovasti silittää orin päätä. Olin valmiina vetämään käteni pois, mikäli hampaita näkyisi yhtään, mutta ori vain jatkoi nuokkumistaan ja antoi minun silittää itseään. Olin yllättynyt. Käsitykseni Kuuralehdon oreista muuttui aivan saman tien.

Harjasin orin loppuun ja putsasin tämän kaviot. Lopulta ori alkoi olla siinä kunnossa, että enää pitäisi laittaa varusteet päälle ja se olisi valmis lähtemään tunnille. Minun oli pakko jäädä kuitenkin hetkeksi silittämään oria, sillä se tuntui jollain tavalla todella helpottavalta. Olin odottanut ikävää päälle käyvää oria, mutta muut tytöt olivat oikeassa. Tämä oli aivan ihana.

Avasin oria kiinni pitävän riimunarun solmun ja otin sen pois. Jätin orin seisoskelemaan karsinaansa ja odottelemaan päivän ratsastusta. Ihailin Haikua vielä hetken karsinan kaltereiden läpi ja lähdin lopulta hymyillen pois. Ehkä ne kaikki orit eivät sittenkään olleet niin ikäviä.

14.02.2015 Valmennus – kirjoittanut: Paula, valmentaja (Siguri)

Olin maneesissa valmiina odottelemassa Haikua ja Saritaa, jotka olivat tuttuun tapaansa hieman myöhässä. Ulkona oli koko päivän tihkuttanut vettä, joten ajattelimme pitää valmennuksen sisätiloissa. Pian kaksikko saapui ovesta sisään.

Laitoin Saritan kävelemään ensin ympäri muutaman kerran pitkin ohjin ja sitten lämmittelemään ravissa tehden hyvät pääty-ympyrät. Kerroin hieman samalla ratsukolle päivän ohjelman: ensin lähtisimme harjoittelemaan vaihtoja ja pysähdyksiä, kävisimme läpi hieman avotaivutuksia ravissa ja lopuksi tekisimme muutaman helpon laukkaharjoituksen.

Kun ratsukko oli tehnyt hetken aikaa pääty-ympyröitä ja Haiku näytti rentoutuneen ratsastajan alla, annoin heille seuraavan tehtävän: tarkoitus oli ravata uraa pitkin, tehdä aivan keskellä lyhyttä sivua pysähdys ja nostaa jälleen ravi. Sama pitkällä sivulla, mutta pysähdyksiä tuli olla kaksi.

Ratsukko lähti suorittamaan tehtäväänsä, joka alkoi todella hyvin. Haiku oli selvästi kuulolla, ja Sarita osasi hyvin istunnallaan pysäyttää orin. Raviin lähdöt olivat hieman hitaanpuoleisia, joten pyysin Saritaa ottaen enemmän huomioon liikkeelle lähtö.

Ratsukko teki hetken aikaa siirtymisiä, ja ne alkoivat näyttää todella hyvältä. Pyysin Saritaa vaihtamaan suuntaa, jatkamaan tätä harjoitusta vielä hetken ja seuraavaksi ottaisimme muutaman laukannostoharjoituksen. Ravi jatkuisi yhä uraa pitkin, mutta pitkän sivun puolivälistä tulisi nostaa laukka, kääntyä saman tien keskiympyrälle ja heti takaisin uralle palatessa jatkaa ravia.

Sarita lähti jatkamaan ratsastustaan ilman pysähdyksiä uraa pitkin. Pitkän sivun puolivälissä hän nosti laukan, ja Haiku oli jälleen todella hyvin hereillä. Laukannosto oli hieno eikä ympyrässäkään ollut valittamista, mutta itse laukka jäi takajalkojen osalta melko matalaksi. Käskin Saritan pitää enemmän tempoa yllä, ja seuraava ympyrä näyttikin huomattavasti paremmalta ja reippaammalta.

Jatkoimme jälleen ympyröitä hetken aikaa molempiin suuntiin, kunnes annoin Saritalle luvan antaa hetkeksi aikaa pitkät ohjat. Seuraavaksi olivat vuorossa avotaivutukset. Nämä olivat olleet aina Haikun varma puoli, joten en uskonut meidän tarvitsevan käydä läpi kovin paljoa taivutuksia. Halusin kuitenkin nähdä, että ratsukko pääsisi yhdessä yhteisymmärrykseen taivutusten kanssa. Pyysin Saritaa keräämään ohjat ja lähtemään seuraavalta pitkältä sivulta uraa pitkin tekemään taivutusta. Itse menin ratsukon eteen seisomaan, jotta näkisin, että he kulkisivat niin sanotusti kolmella uralla.

Ratsukko aloitti heti kulman jälkeen taivutuksen ja se sujui kerrassaan hienosti. Ori liikkui hyvin tarkasti ja Sarita istui todella upeasti selässä. Annoin heidän tehdä kaksi sivua käynnissä, minkä jälkeen pyysin ratsukkoa nostamaan ravin ja jatkamaan samaa tehtävää hieman kovemmassa vauhdissa. Sarita nosti hienon ravin ja Haiku näytti upealta tehdessään taivutuksia. Olin jopa todella ylpeä orista, en muistanut taivutusten sujuvan näin hienosti.

Kun minulla ei ollut enää kerrassaan mitään rakentavaa sanottavaa ratsukolle, lähdimme tekemään viimeistä harjoitusta. Laukka, pysähdys, peruutus ja laukka. Tarkoitus oli toimia melko reippaasti mutta silti hätäilemättä. Sarita sai tehdä siirtymisiä omaan tahtiin. Ratsukko nosti laukan, teki ensimmäisen pysähdyksen, peruutti muutaman askeleen ja lähti hieman hitaasti liikkeelle mutta selvällä laukalla kuitenkin. Pyysin jälleen Saritaa kiinnittämään huomiota siihen, että eteenpäin lähdettäisiin suhteellisen reippaaseen tahtiin. Seuraava siirtyminen sujuikin jo paremmin.

Sarita teki harjoituksen molempiin suuntiin muutamia kertoja. Lopulta ilmoitin, että aika alkoi käydä vähiin ja annoin luvan antaa orille pitkät ohjat. Kerroin Saritalle vielä Haikun olevan hevonen, joka tottelee istuntaa todella hyvin, ja hän kyllä vaikutti tietävän sen itsekin. Haiku oli kulkenut mielestäni todella hyvin, eikä minulla ainakaan tällä kertaa suurempaa rakentavaa palautetta ollut antaa. Hienoa työtä!