Penninki

Luonne

Penni ei ole heti kaikkien ylin ystävä. Kyllä se toimeen tulee kenen tahansa kanssa ja käyttäytyy ihan kohteliaasti, mutta pitää selvästi henkisen muurin tuttujen ja tuntemattomien välillä. Oman ihmisensä seurassa ori rentoutuu silminnähden, tulee tarhan portille vastaan korvat hörössä ja seuraa tätä niin taluttaessa kuin tallissakin. Hoitotilanteissa ori kerjää mielellään rapsutuksia ja jaksaa seistä niiden avulla puunattavana pidemmänkin aikaa. Vieraiden läheisyydessä Penni taas on pidättyväisempi, eikä se ole ensimmäisenä työntämässä turpaansa taskuihin herkkujen toivossa. Se ei kaipaa jatkuvaa huomiota, vaan viihtyy parhaiten silloin, kun molemmat saavat touhuta omia askareitaan rauhassa yhdessä.

Ratsastaessa Penni säästelee alkuun melkoisesti energiaa. Verryttelyt saattavat saada kokemattomamman ratsastajan miettimään, löytyykö orilta lainkaan moottoria, sillä se liikkuu juuri sen verran kuin pyydetään, ei senttiäkään enempää. Asiaa ei auta se, että ratsastaja alkaa kiirehtiä tai yrittää puristaa Pennistä näyttävämpää liikettä väkisin esiin, sillä ori kyllä lämpenee mutta omaan tahtiinsa. Mitä kärsivällisemmin ratsastaja kuitenkin jaksaa rakentaa tunnin alkua ja tehdä monipuolisesti tehtäviä, alkaa orikin sitä nopeammin heräillä ja alkaa työn tekoon.

Ja kun päästään siihen pisteeseen, että Penni on todella herännyt, kuoriutuu siitä todella hieno vaativan tason kouluratsu! Askeleisiin tulee joustoa, takaosa aktivoituu ja ori alkaa kantaa itseään kevyesti. Erilaiset taivutukset, temponmuutokset ja pitkät, huolellisesti ratsastetut tiet ovat Pennin vahvuuksia, sillä se tekee mielellään tehtäviä, joissa saa käyttää koko kroppaansa eikä pelkästään liikkua eteenpäin.

Pennin kanssa kaikkein tärkeintä on kärsivällisyys. Oli kyseessä sitten kisareissu uudella tallilla tai treenit omalla kentällä, tulee Pennille antaa kaiki aika, mitä se tarvitsee. Kun orin saa käynnistymään, on se kaikin puolin hieno kisahevonen, jonka kanssa on mutkatonta toimia.