Koivuhaan Jilla

i. Jontteri (sh, rt, 157 cm) oli todella hyvärakenteinen, vaaleanrautias suomenhevosori, joka lähti jo nuorena kiertämään näyttelyitä. Se kantakirjattiin 9-vuotiaana toiselle palkinnolle, ja ryhdikkään sekä näyttävän ulkomuotonsa vuoksi se oli myös kysytty jalostusori. Jonttu sai yhteensä 16 jälkeläistä, joista suurin osa peri onneksi isältään rakennetta. Vaikka Jontun kanssa käytiinkin paljon näyttelyissä, oli se myös erittäin pätevä ratsu. Ori kiersi kouluratoja helppo A -luokassa, ja erityisesti kootut liikkeet olivat todella näyttävät. Esteitä ori suoritti lähes metrin ratana, ja sillä oli oikein hyvä hyppytekniikka mutta tarkkuutta vaativaan lajiin nähden hieman turhan kova vauhti. Jonttu menehtyi 20-vuotiaana äkilliseen sairaskohtaukseen omalla kotitallillaan.

ii. Kepposjantteri (sh, rt, 158 cm) oli todella vauhdikas ori, jonka kanssa keskityttiin erityisesti kenttäratsastukseen. Jantteri oli varsasta asti varmajalkainen, ja sen kanssa tehtiin nuorena paljon alustaharjoittelua maastakäsin. Jantteri menestyi todella hyvin, ja parhaita puolia olivat sen hyvä palautumiskyky raskaasta treenistä sekä rohkeus hypätä esteen kuin esteen yli. Ori oli myös rakenteeltaan oikein näyttävä, ja vaikka näyttelyissä pönöttäminen ei ollutkaan Jantterin juttu, kävi se silti hakemassa itselleen muutaman ruusukkeen myös näyttelykehistä. Jantteri siirtyi jalostuskäyttöön 14-vuotiaana ja se ehti saada vain yhden jälkeläisen, kunnes orin elämä päättyi kenttäradalla huonon alastulon seurauksena.

ie. Annastiina (sh, rn, 165 cm) oli oikea iso kiltti jätti. Vaikka ensinäkemältä moni pelästyi suurikokoista, tummanruunikkoa tammaa, huomasi sen kanssa touhuillessa nopeasti, että tamma oli maailman kiltein hevonen, joka seisoi paikallaan kärsivällisesti hoitaessa ja myös ratsastaessa ratsastajan tasapainon horjuessa tamma hidasti pysähdyksiin ja odotti, että ratsastaja oli taas valmis jatkamaan. Stiinan kanssa kierrettiin parhaina kisavuosina aina vaativa A -luokissa asti, jossa se suoritti ohjelmat todella näyttävillä, suurilla liikkeillään. Stiina yritettiin astuttaa yhteensä yhdeksän kertaa mutta jälkeläisiä tuli vain kaksi. Tamma pääsikin siitoshommista melko pian viettämään eläkepäiviä takaisin kasvattajansa kotiin, jossa se sai elää rauhassa aina 28-vuotiaaksi asti, kunnes vanhuus alkoi painaa ja tamma jouduttiin lopettamaan.

e. Koivuhaan Kanerva (sh, rt, 152 cm) oli kouluratsu, joka suoritti helppo A -tason ratoja melko menestyksekkäästi. Kanerva oli ratsastettavuudeltaan todella helppo, ja sen työmoraali oli erittäin korkea, mutta valitettavasti tamman isän ravitausta näkyi myös Kanervan liikkeissä. Kanerva oli luonteeltaan todella rauhallinen, eikä se syyttä ollut monen nuoren hevosharrastajan lempihevosia. Tamman kanssa oli ihana viettää aikaa niin maastakäsin touhuillen, hitaita maastoretkiä tehden sekä tietysti myös kouluohjelmia hioen. Kanerva oli rakenteeltaan hieman takakorkea mutta muuten oikein nätti, ja vaikka se ei näyttelyissä käynyt, olisi menestystä varmasti tullut. Tamma sai kolme jälkeläistä, joista kaikki perivät emänsä hyvää rakennetta, luonnetta sekä ratsastettavuutta. Kanerva jouduttiin lopulta lopettamaan 22-vuotiaana pahan kaviokuumeen seuraksena.

ei. Lähtölinja (sh, rt, 164 cm) syntyi melko keskivertoon ravisukuun, eikä kasvattaja ollut lopulta yllättynyt, kun Lenni lähti raviradoilla helposti laukalle eikä menestystä sadellut. Lenni myytiinkin melko nuorena projektihevoseksi tallinpitäjälle, joka ensin yritti kouluttaa Lennistä valjakkoratsua (huonoin seurauksin, sillä orilla oli paljon enemmän vauhtia kuin keskittymistä) sekä kouluun, jossa yhtä lailla ori kulki etupainoisena ilman jarruja. Niinpä ori sai jatkaa ravihommia, mutta sen kanssa käytiin vain höntsäilemässä satunnaisesti raviradalla, ja muutoin ori vietti rauhallista harrasteratsun elämää kotitallilla tutussa laumassaan. Vaikka orista ei lopulta ravimenestyjää tullut, oli se rakenteeltaan todella komea, punarautias ja ryhdikäs hevonen sekä myös luonteeltaan melkoinen mammanpoika, minkä takia se oli haluttu jalostukseen. Lenni jättikin jälkeensä seitsemän ihanaa orivarsaa, joista osa jatkoi isän jalanjäljissä raviradoille, osa jäi harrasteratsuksi. Lenni jouduttiin lopettamaan 18-vuotiaana pidempään vaivanneiden jalkakipujen vuoksi.

ee. Onerva (sh, rt, 152 cm) oli kouluhevonen, jonka kanssa kierrettiin vaativa B -tason ratoja. Se oli todella mukava ratsastaa ja askeleet tuntuivat myös selästä käsin pehmeältä, mutta oma moottori tammalta puuttui. Vasta-alkajat saivat tammasta lähinnä köpöttelyseuraa uraa pitkin, mutta pidempään harrastaneet, napakasti apuja käyttävät ratsastajat löysivät Onervasta kyllä ihan pätevän kisaratsun. Onerva ei ollut ulkonäöltään kaikista kaunein hevonen lyhyen kaulansa ja hieman hajavarpaisten jalkojensa takia, minkä takia jälkeläisiä miettiessä orin rakenne oli yksi tärkeimmistä kriteereistä. Onerva saikin neljä jälkeläistä, jotka kaikki menestyivät kouluradoilla, osa myös esteillä, ja perivät – onneksi – rakennetta isältään. Tamma jouduttiin lopettamaan 24-vuotiaana ähkyn seurauksena.