Wiimatar

i. Talvituiske (sh, rt, 157 cm) oli erittäin ryhdikäs ja myös luonteeltaan erittäin mallikelpoinen ori, joka pääsi elämänsä aikana esittelemään taitojaan monipuolisesti niin näyttelyissä, valjakkoajossa noviisiluokassa kuin kouluradoillakin aina helppo A -luokassa. Tuiske oli luottohevonen myös terapiaratsastuksessa, ja ori saikin monet ihmiset palaamaan mahdollisesti vuosienkin tauon jälkeen takaisin hevosten pariin. Tuiske oli luonteeltaan puhdasta kultaa, mutta taitava se oli myös osaavan ratsastajan kanssa. Ehkä toisinaan hieman hidas reagoimaan apuihin, mutta silloin, kun oikeaan mielentilaan päästiin, se antoi kyllä radalla kaikkensa. Tuiske eli terveenä aina 21-vuotiaaksi asti, minkä jälkeen sillä alkoi toistua tulehdukset jaloissa, ja lopulta, kun kipulääkkeetkään eivät enää pitäneet kipua kurissa, oli aika päästää Tuiske vehreimmille laitumille.

ii. Tuiskutukka (sh, rt, 157 cm) oli nimensä mukaan oikea tukkajumala. Sen paksu harja (ja paksu olemus muutenkin) teki orista syötävän suloisen hevosen, joka kuitenkin kaiken söpöyden alla oli hieman arvaamaton. Tutuille ihmisille Tuisku oli aivan unelmahevonen, jonka kanssa arki rullasi, mutta jos vieras ihminen lähestyi oria, saattoi hän saada hampaista. Tuiskun kanssa käytiin hieman kiertämässä koulukisoja, mutta ori stressasi silminnähden vieraita paikkoja, erityisesti muita oreja, ja Tuisku saikin viettää elämänsä hyvin pitkälti kotitallillaan. Tuiskutukka oli kuitenkin suvultaan hyvin uniikki, minkä takia sitä käytettiin jalostukseen kolmen varsan verran (sormet ristissä toivoen, että varsat perisivät luonteensa emänsä puolelta – ja onneksi näin kävikin!). Tuisku lopetettiin 23-vuotiaana ähkyn seurauksena.

ie. Jäätikköprinsessa (sh, rtkm, 155 cm) oli kaunis, ikääntyeessään puhtaanvalkoinen tamma, joka säkenöi näyttelykehissä. Kerta toisensa jälkeen, jo varsasta lähtien, tamma palasi ruusukkeen kera kotiin, ja heti kantakirjausiässä se kantakirjattiin ensimmäiselle palkinnolle. Vaikka Prinsessa parhaiten muistetaankin hyvästä sporttisesta rakenteestaan ja ryhdikkyydestään, oli tamma paljon muutakin. Sen kanssa kierrettiin kouluratoja parhaimmillaan vaativa B -luokassa, ja erityisesti lisätyissä askellajeissa tamman taidot pääsivät oikeuksiinsa. Prinsessa oli luonteeltaan hieman herkkä, mutta ratsastaessa se antoi aina kaikkensa. Näistä syistä tamma olikin haluttu hevonen myös jalostukseen, ja tamma sai elämänsä aikana neljä ihanaa varsaa, josta kaikki perivät emältään hyvää rakennetta ja taitoa kouluradoille. Prinsessa jouduttiin lopettamaan 18-vuotiaana yhtäkkisen sairaskohtauksen vuoksi, mutta tamma sai lähteä omalla kotitallillaan, jossa se oli elänyt yhdellä omistajalla koko elämänsä varsasta asti.

e. Viima (sh, rt, 154 cm) oli kouluhevonen henkeen ja vereen. Se tanssahteli tuomareiden suosioon vaativa A -luokissa, ja suorittaessaan väistöjä sekä muita vaativan tason tehtäviä saattoi hetkeksi unohtaa, että kyseessä tosiaan oli suomenhevonen eikä taitava puoliverinen. Viima ei ollut myöskään rakenteeltaan aivan perusmallinen suomenhevonen, vaan sillä oli pitkänmallinen kroppa, pitkät jalat ja se kantoi itseään todella ryhdikkäästi, mikä korostui erityisesti kouluradoilla. Viiman kisaura keskeytyi kaksi kertaa sen ollessa tiineenä ja hoitaessa varsojaan, mutta muutoin kouluratojen ulkopuolella se nautti elämästään pienessä pihattotallissa, jossa sitä hoiti useampi hyvin hevoslähtöinen tallityöntekijä. Viima periytti jälkeläisilleen hyvää luonnetta – ja Viima muistetaankin sen mukavasta ja rehdistä luonteesta – sekä kaunista, elastista liikettä. Tamma löydettiin 24-vuotiaana menehtyneenä omasta tarhastaan.

ei. Kultainen Sääntö (sh, vkk, 149 cm) oli iso suomenhevonen pienessä, kompaktissa pakkauksessa. Kultua alettiin kouluttaa jo nuorena, ja se pääsi elämänsä aikana näyttämään taitojaan niin koulu- kuin esteradoilla. Kouluradoilla orin hyvä työskentelymoraali ja ratsastajan kuunteleminen korvasivat hieman huolimattomat liikkeet, mutta esteitä se suoritti sitäkin tarkemmin 90 cm luokissa asti. Kultu oli luonteeltaan melko energinen tapaus, eikä se malttanut pysyä hetkeäkään paikoillaan, mikä näkyi erityisesti taluttaessa oria paikasta toiseen, mutta koskaan se ei tehnyt pahaa kellekään. Kultu oli erittäin haluttu ori jalostukseen sen voikon värin sekä hyvän esteosaamisensa vuoksi, ja ori saikin yhteensä seitsemän jälkeläistä, joista neljä perivät isän kauniin värityksen. Kultu jouduttiin hyvästelemään 24-vuotiaana, kun sen yleiskunto alkoi vanhetessaan romahtaa.

ee. Villamaria (sh, rt, 153 cm) syntyi pienelle tallille Lapissa ja muutti sieltä ratsastuskoulutettuna 7-vuotiaana ratsastuskouluun Helsinkiin. Villa oli aivan omiaan nuorten aloittelevien lapsiratsastajien kanssa, sillä se oli luonteeltaan todella kärsivällinen ja antoi myös ratsastaessa paljon anteeksi vinoja istuntoja ja ohjista vetämistä. Tammasta löytyi myös kouluratsu, joka pääsi oikeuksiinsa osaavan ratsastajan alla, ja Villan kanssa kierrettiinkin jonkun verran ratsastuskoulujen välisiä kisoja. Villa jätti jälkensä kaksi tammavarsaa, joista toinen lähti kisaratsuksi ja toinen jäi emänsä jalanjäljissä ratsastuskouluun. Tamma lopetettiin 25-vuotiaana pitkään kestäneiden hengityvaivojen vuoksi.