Virginia Ness

08.10.2019 - Estevalmennus, kirjoittanut: Mary, tallityttö (Siguri)

”Aika hieno kuutamoilta”, sanoo Marlene. Käännän katseeni taivaalle. Kentän valopylväiden lisäksi kirkas täysikuu valaisee ratsastustamme.
”Mutta ihaillaan sitä myöhemmin, lähtekää tekemään laukkakahdeksikkoa. Ja käytä tällä kertaa pohkeita ihan reippaasti!” Marlene neuvoo. Alkulämmittelyt sileällä ovat aiemmilta kerroilta tuttua kauraa, ja Tatyakin tuntuu osaavan siirtyä tehtävästä toiseen lähes itsestään. Ensin kahdeksikot, sitten hieman kavaletteja ja lopuksi pieniä ristiesteitä sekä suorilla lähestymisillä että jyrkillä käännöksillä. Ja kun Tatya on lopuksi lämmennyt hyvin, kokoaa Marlene meille päivän esteradan. Alkulämmittelyistä poiketen rata eroaa joka kerta edelliskertaisesta. Marlene on tarkkaillut Tatyan heikkouksia – nopeita käännöksiä, sarjaesteitä ja vaihtelevia korkeuksia – ja rata koostuu sekä näistä että myös varmasti onnistuvista hypyistä, jotta epäonnistuneiden hyppyjen väleihin saadaan myös onnistumisia.

Kun rata on valmis, lähdemme käymään esteitä läpi ensin yksi kerrallaan. Perushypyt onnistuvat kohtalaisen hyvin, vaikka Tatya tarvitseekin tänään paljon ratsastajan apua askelten asettamisessa. Korkeisiin esteisiin tamma keskittyy kunnolla, matalat se ylittää hieman laiskasti. Sarjat onnistuvat niin kauan, kun esteiden välillä on tasainen rytmi ja korkeus sama, mutta erilaiset välimatkat ja korkeudet saavat tamman heti hämilleen. Sen sijaan, että tamma tekisi suurempaa aivotyötä, tuntuu tämän illan valmennus olevan enemmän ratsastajan herättelemistä ja ajatuksen virkistämistä – jokainen askel täytyy suunnitella etukäteen huolella, sillä muuten rata rymistellään läpi kaikki puomit tiputtaen.

Nopeat käännökset sujuvat vaihtelevasti. Toisinaan ne tuntuvat menevän todella sulavasti, mutta mitä varmempi olo estettä lähestyessä on, sitä todennäköisemmin myös lähestyminen lopulta epäonnistuu.
”Mitä varmempi luulet olevasi, sitä helpommin lakkaat keskittymästä ja luotat pelkkään onnistumiseen”, sanoo Marlene hymyillen. Pitää paikkansa, rata ja yksittäiset esteet vaativat jatkuvaa keskittymistä – sen herpaantuminen taas on varma ensiaskel epäonnistumiseen.

Päivän rata sujuu lopputuntia kohden aina paremmin ja paremmin, ja kun Tatya alkaa silminnähden väsyä, on aika siirtyä loppuverryttelyihin. Teemme sileällä hieman taivutuksia ja muutamia puomiharjoituksia, kunnes siirrymme käyntiin. Taivas on yhä pilvetön, joten lähdemme Tatyan kanssa tekemään loppukäynnit läheiseen maastoon – siellä kuutamo näkyy vieläkin paremmin, kun kartanon valot jäävät puiden taakse piiloon.

13.08.2019 - Estevalmennus, kirjoittanut: Vivian (Siguri)

Estevalmennus lähti tänään hitaasti käyntiin. Verryttelimme normaalia pidempään, sillä Tatya ei tuntunut lämpenevän millään. Se kulki todella kankeilla askelilla eteenpäin, ja taivutukset jäivät vain hienoiseksi pään kääntämiseksi. Pienet ristikot se ylitti laiskasti hypäten, mutta lähestymiset olivat kuitenkin varmoja alusta saakka. Kun lopulta Tatya alkoi rentoutua ja käyttää omaa moottoriaan, pääsimme aloittamaan päivän varsinaiset harjoitukset.

Valmentaja oli koonnut maneesiin hieman erilaisempia esteitä, jotka muistuttivat paljon maastoesteitä. Oli tukki, kapea tarkkuuseste, hieman risuesteeltä näyttävä kyhäelmä sekä tietysti vesimattoa apua käyttäen rakennettu vesieste. Tatyan kanssa ei oltu hypitty vielä paljoa maastossa, joten uudet esteet ihmetyttivät sitä hiukan. Lähdimme ensin ratsastamaan esteiden välistä, tekemään laukkaympyröitä ja muutenkin luomaan turvallista pohjaa ylityksiin. Kun Tatya lopulta jätti reagoimatta kummallisiin rakennelmiin, lähdimme aloittamaan hypyt tukilta.

Tatya oli siitä helppo ratsastaa, ettei se tahallaan kieltänyt. Tamma saattoi hidastaa vauhtiaan esteelle, mutta tarpeeksi kovalla eteenpäin ratsastamisella se kuitenkin lähti rohkeasti hyppyyn. Uudet esteet tuntuivat olevan niin jänniä, että Tatya todella ylitti esteet reilulla ilmavaralla. Erityisesti tukin jälkeen oleva risueste sai tamman tekemään sellaisen loikan, etten meinannut pysyä selässäkään. Esteen jälkeen tamma kuitenkin rauhoittui ja se oli helppo ohjata seuraavalle esteelle.

Päivän hankalin este tuntui olevan tarkkuuseste. Tatya ei ensin tuntunut aivan edes ymmärtävän, että se tulisi ylittää, vaan laukkasi esteen ohi moneen kertaan. Valmentaja ei pitänyt näkemästään, joten hän käveli esteen viereen seisomaan, ettei sen ohi pääsisi, ja tsemppasi samalla ääniavuillaan tammaa yli. Minulla oli jälleen kova työ pysyä satulassa, mutta hyvän hypyn ja kiitosten avulla Tatya sai lisää rohkeutta ja luottoa hyppyihinsä, ja pian ne alkoivat olla paljon sulavampia ja ilmavarakin väheni.

Vesieste tuntui sujuvan aivan ongelmitta, joten pääsimme reilun tunnin kuluttua siirtymään loppuverryttelyihin. Kaikin puolin valmennus oli hyvin erilainen aikaisempiin verrattuna, mutta Tatya tuntui oppivan todella nopeasti, mistä oli kyse. Lopetimme valmennuksen hyvään mieleen, ja olin itsekin hieman helpottuneempi tietäessäni sen, että erikoisesteet eivät ainakaan täysin yllättäisi tammaa estekisoissa, mikäli niitä tulisi vastaan.