Virginia Ness

00.00.0000 - Päiväkirjamerkintä
Tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä

08.06.2020 - Estevalmennus, kirjoittanut: Sharon, omistaja (Siguri)

Kesäkuun toinen viikko koitti. Se tarkoitti, että ensimmäiset esteratsastuskisat olivat aivan ovella. Tänään päätimme kuitenkin harjoitella Marlenen kanssa vielä viimeisen kerran meille haastavia tehtäviä ennen kisoja.

Marlene oli koonnut meille kahdeksan esteen radan, joka koostui niin normaaleista pystyesteistä kuin sarjoistakin. Esteet olivat hieman haastavissa kulmissa, mikä tarkoitti jyrkkiä käännöksiä ja jatkuvaa keskittymistä suorituksen ajan. Lähdimme kuitenkin ennen radalle siirtymistä lämmittelemään sileällä ja teimme pitkään erilaisia laukkaharjoituksia ja siirtymisiä ympyrällä ja kiemurauralla.

Kun Fred lopulta vaikutti rentoutuneen, lähdimme ylittämään rataa ensin matalammilla esteillä. Harjoittelimme lähestymisiä hieman eri kulmista yksittäisten esteiden kanssa ja teimme myös rataa pienemmissä osissa. Nostimme esteiden korkeutta aina, kun hypyt tuntuivat sujuvan turhan helposti, ja lopulta pääsimme ylittämään myös 150-senttimetriä korkeita esteitä.

Erityisesti ongelmia tuotti jyrkän kulman jälkeen oleva pystyeste sekä kolmen esteen sarja. Sarjan ensimmäinen hyppy sujui hyvin, mutta kahden seuraavan väliin oli vaikea asettaa askelia, jolloin kolmannen esteen puomi putosi. Jäimmekin harjoittelemaan sarjaestettä niin, että muutimme esteiden korkeuksia, ja sinnikkäällä toistolla saimme lopulta myös sarjan toimimaan. Kaikin puolin tuntui, että Fred oli todella motivoitunut, ja se jaksoi työskennellä väsymättä koko valmennuksen ajan, ja suuremmatkin ongelmat tuntuivat ratkeavan, mitä enemmän jaksoimme toistaa haastavia tehtäviä.

Kun olimme hioneet rataa viimeisen päälle ja mielestäni valmiita lähtemään tulevana viikonloppuna kisareissulle, aloimme hiljalleen laittaa esteitä kasaan. Teimme Fredin kanssa vielä hyvät ja pitkät loppuverryttelyt, jotta pystyisimme välttymään suuremmilta lihasjumeilta, ja jotta orin olisi helpompi palautua kovasta valmennuksesta. Muistelimme ja kävimme vielä läpi Marlenen kanssa aivan perusasioita apujen antamisesta askelten säätämiseen, jotta liikkeiden hienosäätö H-hetkellä tulisi luonnostaan. Lopulta annoin Fredille pitkät ohjat ja lähdimme kävelemään takaisin tallille.

02.03.2020 - Estevalmennus, kirjoittanut: Sharon, omistaja (Siguri)

Fred oli kylmän ja jäisen talven jäljiltä hieman rupsahtanut, ja sen vatsa oli selvästi pyöristynyt. Energiaa ei tuntunut löytyvän muuhun kuin syömiseen ja ihmettelyyn, minkä vuoksi nyt viimeistään oli aika laittaa satula orin selkään ja lähteä aloittamaan kova treeni ennen kisakautta.

Marlene oli meitä maneesissa vastassa, kun saavuimme lauantai-iltapäivänä Fredin kanssa paikalle. Hän pyysi meitä tekemään tutut alkulämmittelyt sileällä, jotta Fred varmasti vertyisi kunnolla kaikkialta. Orin normaalisti pitkät askeleet olivat nyt kankeat ja hieman tahmeat, joten tarvittiin paljon kiemuraurilla ratsastamista ja temponvaihteluita, että rapistuneen (ja rehellisesti, hieman jo vanhentuneen) orin alta löydettiin se hyväliikkeinen kisahevonen.

Kun alkuverryttelyt oli suoritettu, lähdimme muistelemaan esteitä ensin matalilla ristikoilla ja pystyesteillä. Fredillä oli ollut tapana ylittää esteet hyvällä ilmavaralla, mutta nyt jalat tuntuivat jäävän todella lähelle maata ja pudotuksia tuli herkästi. Yritin kuitenkin parhaani mukaan ratsastaa oria reippaasti eteen ja yrittää pitää liikkeet tahdikkaana, mutta Fred ei meinannut päästä yhtään työskentelyyn kiinni. Eikä siitä voinut ketään muuta syyttää kuin itseään, olisi pitänyt huonoista keleistä huolimatta ylläpitää orin kuntoa myös pitkän talven läpi.

Koska Fred oli totisesti rupsahtanut, emme lähteneet tänään ylittämään orin korkeimpia esteitä. Pysyttelimme alle metrin esteissä, teimme välissä hieman työskentelyä sileällä ja muistelimme lähinnä lähestymisiä sekä sopivan ponnistuspaikan löytämistä. Emmehän halunneet myöskään rasittaa oria liikaa, jottei kisakausi päättyisi rasitusvammoihin jo ennen kuin se ehtisi alkaakaan.

Marlene kokosi lopputunnista vielä seitsemän esteen radan, jota lähdimme työstämään. Loppujen lopuksi Fredillä kyllä tuntui olevan työskentelymotivaatio kohdillaan, mutta fysiikka vaan tuntui pettävän. Lopputunnista allani olikin hikinen hevonen, joka todella oli antanut kaikkensa – ja siitä olin tietysti tyytyväinen! Annoimme Fredin kulkea hyvin pitkät ja rauhalliset loppukäynnit, ennen kuin lähdimme viemään sitä takaisin talliin.