Virginia Ness

23.08.2019 - Estevalmennus, kirjoittanut: Marlene (Siguri)

Pimenevät syysillat olivat tuntuneet saavan ihmiset väsyneiksi ja kiukkuisiksi. Sen pystyi huomaamaan erityisesti valmennuksissa; ratsastajat menettivät malttinsa nopeasti, hevoset hermostuivat herkästi ja lopulta talliin palattiin päätä pudistellen. Siihen oli kuitenkin tehtävä muutos – olihan syksy vasta alussa – joten lähdin suunnittelemaan lauantaipäivälle valmennusta, joka ei voisi epäonnistua.

Päivän ratsukko oli Fresco ja Vivian. Tamma ei kuulemani mukaan ollut oikein hyvällä tuulella varusteita laittaessa, mutta ratsastaja oli kuitenkin päässyt selkään asti. Pyysin ratsukkoa ensin suorittamaan rauhalliset alkukäynnit ja käskin ratsastajaa kiinnittämään erityishuomiota hengityksessään siihen, että se pysyi tasaisena. Hevonen itsessään tuntui heti alkuun kankealta, mutta jo hetken kävelyn jälkeen askeleihin tuli hieman vetreyttä lisää. Ratsastajan hämmennykseksi jatkoimme pitkillä ohjilla kulkemista melko pitkään, kunnes lopulta pyysin tätä keräämään ohjat.

Alkulämmittelyt hoidimme sileällä. Teimme hyvin perustason siirtymisiä sekä ravi- ja laukkaympyröitä, jotta hevonen aukeaisi kunnolta kaikkialta. Ympyröiden lisäksi vahvistimme taipuisuutta myös kiemuraurilla, ja hiljalleen ratsukko tuntui olevan valmis hyppyihin. Ratsastajaa täytyi välillä muistutella omasta hengityksestään ja siitä, että hän rauhoittuisi satulaan heti tarvittaessa. Rauhallisen käytöksen huomasi myös hevosesta, joka oli varsin yhteistyökykyinen, ja kaksikon toiminta näytti erittäin hyvältä.

Ensin lähdimme hyppimään ristikoita, jolloin ratsastaja sai ohjata hevosen ylittämään esteen aivan keskeltä. Teimme ensin suoria lähestymisiä, ja jouduimme erityisesti kiinnittämään huomiota rauhalliseen tahtiin ja siihen, että sekä ratsastaja että hevonen olivat samassa tempossa. Kaarevat lähestymiset puolestaan tuntuivat olevan helpompia, sillä ratsastaja sai itse hallittua hevosen vauhdinottoa. Niinpä vuorottelimme sekä suoria että kaarevia lähestymisiä, kunnes hiljalleen lisäsimme puomeja ristikoiden päälle.

Fresco tuntui olevan aivan elementissään, kun ratsastaja jaksoi pysyä rauhallisena. Esteet ylittyivät leikiten ja lähestymiset olivat todella onnistuneita. Pidimme välillä hengähdystaukoja ja annoimme Frescon päästä oikomaan kaulaansa sekä tasaamaan pulssiaan. Näinä hetkinä teimme myös ratsastajan kanssa hieman normaalista poikkeavia tehtäviä, kuten käsien pyörittelyä, varpaisiin kurottamista ja jalkojen nostamista hevosen kaulan ylle.

Valmennuksen viimeisenä tehtävänä lähdimme ylittämään seitsemästä esteestä koottua rataa, jonka korkeus hipoi Frescon maksimitasoa. Koska olimme muistaneet tehdä rauhoittumisharjoituksia, jaksoivat myös ratsastaja ja hevonenkin keskittyä ylittämään rataa rauhassa, seuraamaan reittejä ja lähestymään esteitä maltillisesti. Muutaman onnistuneen radan jälkeen annoin ratsukolle hiljalleen luvan siirtyä loppuverryttelyihin takaisin sileälle.

Siivosin esteitä pois ratsukon verrytellessä, ja Vivian kertoi, että oli oikein hyvillä mielin valmennuksesta ja erityisesti Frescon käyttäytymisestä. Kehuin ratsastajaa ja selitin, kuinka helposti hevonen aistii ratsastajan mielentilan. Kehotin kiinnittämään huomiota jatkossa omaan toimintaan hevosen selässä. Niin saataisi kaikille onnistunut valmennus

13.08.2019 - Estevalmennus, kirjoittanut: Vivian (Siguri)

Estevalmennus lähti tänään hitaasti käyntiin. Verryttelimme normaalia pidempään, sillä Fresco ei tuntunut lämpenevän millään. Se kulki todella kankeilla askelilla eteenpäin, ja taivutukset jäivät vain hienoiseksi pään kääntämiseksi. Pienet ristikot se ylitti laiskasti hypäten, mutta lähestymiset olivat kuitenkin varmoja alusta saakka. Kun lopulta Fresco alkoi rentoutua ja käyttää omaa moottoriaan, pääsimme aloittamaan päivän varsinaiset harjoitukset.

Valmentaja oli koonnut maneesiin hieman erilaisempia esteitä, jotka muistuttivat paljon maastoesteitä. Oli tukki, kapea tarkkuuseste, hieman risuesteeltä näyttävä kyhäelmä sekä tietysti vesimattoa apua käyttäen rakennettu vesieste. Frescon kanssa ei oltu hypitty vielä paljoa maastossa, joten uudet esteet ihmetyttivät sitä hiukan. Lähdimme ensin ratsastamaan esteiden välistä, tekemään laukkaympyröitä ja muutenkin luomaan turvallista pohjaa ylityksiin. Kun Fresco lopulta jätti reagoimatta kummallisiin rakennelmiin, lähdimme aloittamaan hypyt tukilta.

Fresco oli siitä helppo ratsastaa, ettei se tahallaan kieltänyt. Tamma saattoi hidastaa vauhtiaan esteelle, mutta tarpeeksi kovalla eteenpäin ratsastamisella se kuitenkin lähti rohkeasti hyppyyn. Uudet esteet tuntuivat olevan niin jänniä, että Fresco todella ylitti esteet reilulla ilmavaralla. Erityisesti tukin jälkeen oleva risueste sai tamman tekemään sellaisen loikan, etten meinannut pysyä selässäkään. Esteen jälkeen tamma kuitenkin rauhoittui ja se oli helppo ohjata seuraavalle esteelle.

Päivän hankalin este tuntui olevan tarkkuuseste. Fresco ei ensin tuntunut aivan edes ymmärtävän, että se tulisi ylittää, vaan laukkasi esteen ohi moneen kertaan. Valmentaja ei pitänyt näkemästään, joten hän käveli esteen viereen seisomaan, ettei sen ohi pääsisi, ja tsemppasi samalla ääniavuillaan tammaa yli. Minulla oli jälleen kova työ pysyä satulassa, mutta hyvän hypyn ja kiitosten avulla Fresco sai lisää rohkeutta ja luottoa hyppyihinsä, ja pian ne alkoivat olla paljon sulavampia ja ilmavarakin väheni.

Vesieste tuntui sujuvan aivan ongelmitta, joten pääsimme reilun tunnin kuluttua siirtymään loppuverryttelyihin. Kaikin puolin valmennus oli hyvin erilainen aikaisempiin verrattuna, mutta Fresco tuntui oppivan todella nopeasti, mistä oli kyse. Lopetimme valmennuksen hyvään mieleen, ja olin itsekin hieman helpottuneempi tietäessäni sen, että erikoisesteet eivät ainakaan täysin yllättäisi tammaa estekisoissa, mikäli niitä tulisi vastaan.