Virginia Ness

08.10.2019 - Estevalmennus, kirjoittanut: Mary, tallityttö (Siguri)

”Aika hieno kuutamoilta”, sanoo Marlene. Käännän katseeni taivaalle. Kentän valopylväiden lisäksi kirkas täysikuu valaisee ratsastustamme.
”Mutta ihaillaan sitä myöhemmin, lähtekää tekemään laukkakahdeksikkoa. Ja käytä tällä kertaa pohkeita ihan reippaasti!” Marlene neuvoo. Alkulämmittelyt sileällä ovat aiemmilta kerroilta tuttua kauraa, ja Femmekin tuntuu osaavan siirtyä tehtävästä toiseen lähes itsestään. Ensin kahdeksikot, sitten hieman kavaletteja ja lopuksi pieniä ristiesteitä sekä suorilla lähestymisillä että jyrkillä käännöksillä. Ja kun Pricilla on lopuksi lämmennyt hyvin, kokoaa Marlene meille päivän esteradan. Alkulämmittelyistä poiketen rata eroaa joka kerta edelliskertaisesta. Marlene on tarkkaillut Pricillan heikkouksia – nopeita käännöksiä, sarjaesteitä ja vaihtelevia korkeuksia – ja rata koostuu sekä näistä että myös varmasti onnistuvista hypyistä, jotta epäonnistuneiden hyppyjen väleihin saadaan myös onnistumisia.

Kun rata on valmis, lähdemme käymään esteitä läpi ensin yksi kerrallaan. Perushypyt onnistuvat kohtalaisen hyvin, vaikka Femme tarvitseekin tänään paljon ratsastajan apua askelten asettamisessa. Korkeisiin esteisiin tamma keskittyy kunnolla, matalat se ylittää hieman laiskasti. Sarjat onnistuvat niin kauan, kun esteiden välillä on tasainen rytmi ja korkeus sama, mutta erilaiset välimatkat ja korkeudet saavat tamman heti hämilleen. Sen sijaan, että tamma tekisi suurempaa aivotyötä, tuntuu tämän illan valmennus olevan enemmän ratsastajan herättelemistä ja ajatuksen virkistämistä – jokainen askel täytyy suunnitella etukäteen huolella, sillä muuten rata rymistellään läpi kaikki puomit tiputtaen.

Nopeat käännökset sujuvat vaihtelevasti. Toisinaan ne tuntuvat menevän todella sulavasti, mutta mitä varmempi olo estettä lähestyessä on, sitä todennäköisemmin myös lähestyminen lopulta epäonnistuu.
”Mitä varmempi luulet olevasi, sitä helpommin lakkaat keskittymästä ja luotat pelkkään onnistumiseen”, sanoo Marlene hymyillen. Pitää paikkansa, rata ja yksittäiset esteet vaativat jatkuvaa keskittymistä – sen herpaantuminen taas on varma ensiaskel epäonnistumiseen.

Päivän rata sujuu lopputuntia kohden aina paremmin ja paremmin, ja kun Femme alkaa silminnähden väsyä, on aika siirtyä loppuverryttelyihin. Teemme sileällä hieman taivutuksia ja muutamia puomiharjoituksia, kunnes siirrymme käyntiin. Taivas on yhä pilvetön, joten lähdemme Femmen kanssa tekemään loppukäynnit läheiseen maastoon – siellä kuutamo näkyy vieläkin paremmin, kun kartanon valot jäävät puiden taakse piiloon.

12.04.2019 - Estevalmennus, kirjoittanut: Brianna (Siguri)

”Yrittäisit edes!” huutaa Helen kentän laidalta. Hän katsoo minua toruen ja kävelee sitten nostamaan puomin paikalleen, jonka Femme juuri kaulallaan pudotti tehdessään äkkijarrutuksen esteelle. Yritän, koko ajan, tekisi mieli huutaa takaisin, mutta päädyn pitämään mölyt mahassani ja suuntaamaan uudestaan esteelle.

Päivän valmennus ei ole sujunut aivan oppikirjan mukaan. Jo lämmittelyissä Femme vaikutti levottomalta, mutta rentoutui kuitenkin avuilleni. Teimme sileällä ensin siirtymisiä ja laukkaympyröitä, ja ensimmäiset ristikot tuntuivat sujuvan ihan hyvin. Mitä korkeammalle esteet nousivat, sitä vaikeammaksi Femme kävi ratsastaa ja myös minun keskittyminen herpaantui jatkuvasti.

Tällä kertaa käytän kaiken ajatukseni tähän yhteen pystyesteeseen, jonka ylityksessä olimme Femmen kanssa epäonnistuneet jo kolmesti. Huomaan sivusilmällä Helenin huokaisevan ja katselevan kengänkärkiään, mutta en anna sen pilata hyppyämme. Lopulta saan Femmeen puhtia, ja ylitämme esteen aivan leikiten. Esteen jälkeen siirryn ravin kautta käyntiin ja kävelen Helenin luokse.
”Sitten vaan uudestaan”, hän sanoo tympääntyneenä, ja niin me jatkamme tuon yhden, saman esteen ylittämistä, kunnes se lähtee hevoseltakin jo lihasmuistista.

Tunnin päätteeksi jatkamme kokonaisen radan hyppäämistä. Ylitämme esteitä eri kulmista ja harjoittelemme erityisesti kolmen pystyesteen sarjaa, jonka askelten asettamisessa tuntuu olevan myös hankaluuksia. Helen kuitenkin pysyy tiukkana, ja hiomme hyppyjä viimeisen päälle niin kauan, että lähestymiset ja ylitykset ovat sulavia ja kevyitä.

Loppuverryttelyiksi teemme jälleen sileällä hieman väistöjä ja ravitehtäviä. Kun lopulta valmennuksen päätteeksi pysähdymme, huomaan Helenin kasvoilla hymyn.
”Noin, kyllä se siitä lähtee kun hieman harjoittelee.”