Virginia Ness

08.10.2019 - Estevalmennus, kirjoittanut: Brianna, tallityttö (Siguri)

”Ratsasta eteen”, kuuluu Helenin ääni kentän reunalta.
”Enemmän. Enemmän. Nyt pohkeita, kunnolla!” hän huutaa. Yritän rentouttaa puristuneita nyrkkejäni ja ohjata Chania kulkemaan eteenpäin. Se on ollut tänään todella tahmea, eivätkä edes kavaletit ole saaneet sen jalkoja nousemaan yhtään paremmin.
”Sinun täytyy nyt vaan olla se jääräpäisempi tässä. Ohjaa esteelle!” Helen huutaa. Teen laukkaympyrän loppuun ja lähden ohjaamaan tammaa radan ensimmäiselle esteelle. Vauhti ei ole päätä huimaava, mutta Chan hyppää esteen juuri ja juuri puomia hipoen.
”Rentoudu. Jännität ihan liikaa, löysää hieman pohjetta. Ja herranjestas, anna vähän pidempää ohjaa!” Helen neuvoo. Hän nojautuu kentän aitaa vasten ja seuraa, kuinka suoritamme Chanin kanssa loput radasta.

Esteet ovat paljon matalampia, mitä tamman taitotaso on. Silti tuntuu, että tamman puhti on aivan loppu, eikä sillä tunnu olevan edes viitsimistä tsempata. Askeleet se kuitenkin ajoittaa täydellisesti, mikä onkin pelastuksemme tänään.
”Vielä kerran”, pyytää Helen, kun pääsemme radan loppuun. Annan Chanin hetken hengähtää ravissa, ja lähdemme sitten uudelleen kohti ensimmäistä estettä.

Meillä on Chanin kanssa vielä paljon opeteltavaa. Sen kanssa ei ole helppoa, ja ilmeisesti täytyisi jo heti tunnin alussa auttaa tammaa löytämään oikea vireystila. Muuten käy juuri näin; Helen on huonolla tuulella, eikä omakaan ajatus tunnu olevan enää yhtään mukana. Onneksi Helen pyytää meitä aivan pian siirtymään loppuverryttelyihin kavaleteille sekä sileälle ja antaa luvan lähteä takaisin tallille, kun Chan on palautunut hyppimisen jäljiltä.
”Ensi kerralla sitten paremmin”, hän sanoo huokaisten ja alkaa siivota esteitä kentältä.

23.08.2019 - Estevalmennus, kirjoittanut: Marlene (Siguri)

Pimenevät syysillat olivat tuntuneet saavan ihmiset väsyneiksi ja kiukkuisiksi. Sen pystyi huomaamaan erityisesti valmennuksissa; ratsastajat menettivät malttinsa nopeasti, hevoset hermostuivat herkästi ja lopulta talliin palattiin päätä pudistellen. Siihen oli kuitenkin tehtävä muutos – olihan syksy vasta alussa – joten lähdin suunnittelemaan lauantaipäivälle valmennusta, joka ei voisi epäonnistua.

Päivän ratsukko oli Chan ja Vivian. Tamma ei kuulemani mukaan ollut oikein hyvällä tuulella varusteita laittaessa, mutta ratsastaja oli kuitenkin päässyt selkään asti. Pyysin ratsukkoa ensin suorittamaan rauhalliset alkukäynnit ja käskin ratsastajaa kiinnittämään erityishuomiota hengityksessään siihen, että se pysyi tasaisena. Hevonen itsessään tuntui heti alkuun kankealta, mutta jo hetken kävelyn jälkeen askeleihin tuli hieman vetreyttä lisää. Ratsastajan hämmennykseksi jatkoimme pitkillä ohjilla kulkemista melko pitkään, kunnes lopulta pyysin tätä keräämään ohjat.

Alkulämmittelyt hoidimme sileällä. Teimme hyvin perustason siirtymisiä sekä ravi- ja laukkaympyröitä, jotta hevonen aukeaisi kunnolta kaikkialta. Ympyröiden lisäksi vahvistimme taipuisuutta myös kiemuraurilla, ja hiljalleen ratsukko tuntui olevan valmis hyppyihin. Ratsastajaa täytyi välillä muistutella omasta hengityksestään ja siitä, että hän rauhoittuisi satulaan heti tarvittaessa. Rauhallisen käytöksen huomasi myös hevosesta, joka oli varsin yhteistyökykyinen, ja kaksikon toiminta näytti erittäin hyvältä.

Ensin lähdimme hyppimään ristikoita, jolloin ratsastaja sai ohjata hevosen ylittämään esteen aivan keskeltä. Teimme ensin suoria lähestymisiä, ja jouduimme erityisesti kiinnittämään huomiota rauhalliseen tahtiin ja siihen, että sekä ratsastaja että hevonen olivat samassa tempossa. Kaarevat lähestymiset puolestaan tuntuivat olevan helpompia, sillä ratsastaja sai itse hallittua hevosen vauhdinottoa. Niinpä vuorottelimme sekä suoria että kaarevia lähestymisiä, kunnes hiljalleen lisäsimme puomeja ristikoiden päälle.

Chan tuntui olevan aivan elementissään, kun ratsastaja jaksoi pysyä rauhallisena. Esteet ylittyivät leikiten ja lähestymiset olivat todella onnistuneita. Pidimme välillä hengähdystaukoja ja annoimme Chanin päästä oikomaan kaulaansa sekä tasaamaan pulssiaan. Näinä hetkinä teimme myös ratsastajan kanssa hieman normaalista poikkeavia tehtäviä, kuten käsien pyörittelyä, varpaisiin kurottamista ja jalkojen nostamista hevosen kaulan ylle.

Valmennuksen viimeisenä tehtävänä lähdimme ylittämään seitsemästä esteestä koottua rataa, jonka korkeus hipoi Chanin maksimitasoa. Koska olimme muistaneet tehdä rauhoittumisharjoituksia, jaksoivat myös ratsastaja ja hevonenkin keskittyä ylittämään rataa rauhassa, seuraamaan reittejä ja lähestymään esteitä maltillisesti. Muutaman onnistuneen radan jälkeen annoin ratsukolle hiljalleen luvan siirtyä loppuverryttelyihin takaisin sileälle.

Siivosin esteitä pois ratsukon verrytellessä, ja Vivian kertoi, että oli oikein hyvillä mielin valmennuksesta ja erityisesti Chanin käyttäytymisestä. Kehuin ratsastajaa ja selitin, kuinka helposti hevonen aistii ratsastajan mielentilan. Kehotin kiinnittämään huomiota jatkossa omaan toimintaan hevosen selässä. Niin saataisi kaikille onnistunut valmennus.