Kuunkehrä

i. Junias (sh, rt, 162 cm) oli estehevonen henkeen ja vereen. Se ylitti mitä omituisimmat esteet maastoesteradoilla, ja kentällä se hyppäsi yli metrin rataa. Vaikka ori oli suurikokoinen, näytti sen liikkuminen aina todella kevyeltä ja vaivattomalta. Junias lähti rohkeasti hyppyihin, vaikka ei olisi ollut aivan varmaa, pääseekö se turvallisesti esteen toiselle puolelle. Ori oli todella rohkea ja motivoitunut ratsu, joka aloitti kisaamisen jo melko nuorena ja palasi usein kotiin voittoruusukkeen kera. Junias oli luonteeltaan melko helppo hevonen, jolla oli omat huonot päivänsä ja tapansa tallissa, mutta joka kuitenkin ratsastajan alla antoi aina kaikkensa. Se oli monen tallityöntekijän lempiratsastettava, ja moni jäi suremaan, kun Junias jouduttiin lopettamaan 25-vuotiaana pitkään jatkuneiden jalkavaivojen vuoksi. Ori jätti jälkeensä kolme jälkeläistä, jotka onneksi perivät isältään hyvää hyppytaitoa sekä rohkeutta myös esteratojen ulkopuolella.

ii. Janos (sh, m, 163 cm) oli hevosmaailman Adonis: se oli rakenteeltaan lihaksikas ja ryhdikäs, kuin veistos, ja se kantakirjattiinkin ensimmäiselle palkinnolle kahdeksanvuotiaana. Janos oli kaikessa komeudessaan näyttävä hevonen, joka kaiken lisäksi loisti myös kärryjen edessä. Orin kanssa kilpailtiin vaikeissa luokissa asti valjakkoajossa, ja se oli todella varmajalkainen hevonen, joka osasi kannatella itseään. Janos oli todella haluttu jalostushevonen, vaikka luonteeltaan se olikin hieman vahvatahtoinen. Ori sai 24 jälkeläistä, joista osa sai isänsä tavoin palkintoja näyttelykehissä, osa valjakkoajossa ja osa lähti näyttämään taitojaan muissa lajeissa. Janos jouduttiin lopettamaan 22-vuotiaana vatsasta löytyneen, pahalaatuisen kasvaimen takia.

ie. Assarin Vilpas (sh, rt, 156 cm) oli todella näppärä monitoimihevonen. Se asui nuoruudessaan hetken aikaa ratsastuskoulussa, ja kiltin sekä rauhallisen luonteensa takia se oli monen lempihevonen niin hoitaa kuin ratsastaa. Vilpas työskenteli ihmisten kanssa mielellään yhdessä, myös este- ja kouluradoilla, mutta siltä tuntui puuttuvan se niin sanottu ”oma moottori”, ja tammaa sai jatkuvasti olla pyytämässä eteen. Vilpas kyllä suoritti todella näyttävästi niin helppo A -tason kouluradat kuin vajaan metrin esteetkin, mutta vauhdilla ei näitäkään ratoja oltu pilattu. Vilpas muutti myöhemmin yksityiselle omistajalle, joka jatkoi tamman kanssa satunnaisesti kilpailemista mutta keskittyi kuitenkin enemmän viettämään aivan normaalia arkea maastoretkeineen. Vilpas sai elämänsä aikana vain yhden jälkeläisen, ja valitettavasti synnytyksen jälkeinen kohtutulehdus vei tamman mukanaan vasta 13-vuotiaana.

e. Kehränkukka (sh, rn, 156 cm) syntyi onnellisten tähtien alle. Tamma sai elää emänsä hyvässä huomassa yli vuoden ikään asti, ja sen kanssa keskityttiin paljon touhuilemaan eläinlähtöisesti maastakäsin. Kun ratsastuskoulutuksen aika koitti, oli omistajalla kädessään todella motivoitunut ja luottavainen tamma, ja koulutus eteni vauhdikkaasti. Kukka aloitti kisauransa valjakkoajossa, jossa sen bravuuri oli ehdottomasti kouluosuus, sillä tamma kuunteli todella herkällä korvalla ääniapuja ja osasi koota hienosti itsensä myös ilman ratsastajaa. Seuraavaksi tamma siirtyi kouluradoille, jossa se parhaimpina vuosinaan kilpaili vaativa B -luokassa asti, ja lopulta mukaan tulivat myös esteet, joita tamma hyppi aina metrin ratana. Kukka oli luonteeltaan kuin ihmisen mieli, ja sen kanssa oli todella helppoa viettää arkea. Hyvää luonnetta haluttiin ehdottomasti viedä eteenpäin, ja Kukan kisaura keskeytyikin neljän varsan verran, joista kaikki pääsivät emänsä tavoin kisaradalle. Kukka jouduttiin päästämään vihreämmille laitumille vasta 19-vuotiaana, kun sille iski paha kaviokuume, joka ei hyvästä ja nopeasta hoidosta huolimatta parantunut.

ei. Vaivero (sh, vkk, 149 cm) oli todella suloinen, rotevarakenteinen ja pitkäharjainen pieni suomenhevonen, joka koki paljon mutkia elämänsä aikana. Ori ratsastuskoulutettiin heti kolmen vuoden iässä, ja sen kanssa alettiin kilpailla aktiivisesti eri ratsastuslajien parissa jo nuorena. Kovat treenit ja ahkera kilpaileminen kävivät kuitenkin nuoren orin jalkoihin, ja kisaura tyssäsi ennen kuin ori ehti parhaisiin kisavuosiinsa. Valtti ehti käydä teurasuhan alla, kunnes eräs kylän hevostytöistä löysi orin ja halusi pelastaa sen itselleen. Valtti sai uuden mahdollisuuden elämälleen, ja vaikka jaloista ei koskaan tullutkaan enää täysin terveitä, eli ori hyvää harrasteratsun elämää rauhallisella tallilla, pitkistä maasto- ja uintireissuista nauttien. Valtti ehti saada nuorena kolme jälkeläistä, jotka perivät onneksi isältään hyvää liikettä sekä taitoa niin kouluun, esteille kuin valjakkoajoonkin. Ori jouduttiin lopulta lopettamaan 22-vuotiaana, kun lääkitys ei enää pitänyt jalkakipuja poissa.

ee. Kuunkuiske (sh, rn, 155 cm) oli omistajansa ensimmäisiä, ja siitä syystä myös tärkeimpiä kasvatteja. Kuiske ei kuitenkaan ollut mikään yltiöhieno tamma, vaan se oli rakenteeltaan melko vaatimaton ja luonteeltaan huomaamaton ja hiljainen. Punaruunikko väritys ja todella pitkä ja pörröinen karva tekivät siitä kuitenkin hauskan näköisen hevosen, mikä kiinnitti monen tallilla vierailevan huomion. Kuiskeen kanssa aloitettiin kisaura, mutta pian huomattiin sen jännittävän reissuilla ja vieraissa talliympäristössä niin paljon, ettei omistaja nähnyt järkeväksi jatkaa kisaamista muualla kuin kotitallilla. Kuiske starttasikin helppo B -luokan kouluradat ja 80 cm esteet, toisinaan jopa sijoittuen, ja ratsuna tamma muistetaan todella mukavasta istunnasta kaikissa askellajeista. Kuiske eli pitkän elämän 28-vuotiaaksi asti, jolloin se löydettiin omasta tarhastaan menehtyneenä sairaskohtaukseen. Kuiske oli kuitenkin jättänyt maailmaan kolme ihanaa jälkeläistä, jotka pääsivät näyttämään taitojaan kisakentillä.