Viehättävän Ruusu

Luonne

Ruusu on ollut alusta asti sellainen hevonen, jonka jokainen ponityttö huolisi ensimmäiseksi ratsukseen. Se odottaa tarhan portilla korvat hörössä ja laitumeltakin se juoksee tuli hännän alla ihmisen luokse sellaisen nähdessään. Tamma on suorastaan ylisosiaalinen tapaus, joka aiheuttaa tutuimmille välillä harmaita hiuksia sosiaalisuudellaan ja uteliaisuudellaan, mutta se antaa enemmän kuin ottaa. Ruusu on helppo. Siis ihan oikeasti ihan lapanen, sillä sen kanssa voivat kaikenikäiset puuhastella, ihan vauvasta vaariin. Se pitää ihmistä johtajanaan, ja ihmisen sana on laki. Tamma kirjaimellisesti kunnioittaa niin paljon, että se on jopa hieman varuillaan tilanteissa, joissa voi sattua ja pahasti. Ruusun kanssa on mukava suorittaa hoitotoimenpiteet, sillä se vain seisoo paikoillaan lepuuttaen takajalkojaan vuorotellen – ja kyllähän se tarkkaavaisena tutkii, että mitä se kaksijalkainen siinä ympärillä häärää. Tamma yrittää auttaa kaikin mahdollisin – ja ärsyttävin – keinoin, sillä se esimerkiksi rakastaa harjapakkinsa kaatamista sun muuta sellaista, mitä ei nyt välttämättä saisi tehdä.

Kaikki hoitotoimenpiteet sujuvat moitteettomasti, takajalat ja mahan saa harjata rauhassa ilman pelkoa potkuista tai näykkäisyistä. Kavioiden nostossa tamma osoittaa pieniä ”en tahdo”-merkkejä, mutta tekee tämänkin homman pyydettäessä (kahdesti) ihan nätisti. Satulaa laittaessa tamma pullistaa, mutta kevyt komennus saa tamman palaamaan maan pinnalle, että eihän se nyt niin saa tehdä! Ruusu antaa tehdä myös sellaiset pakolliset jutut, kuin kengityksen ja eläinlääkärin tarkastuksen ihan kiltisti, vaikka sen naamasta näkee, ettei se siitä tykkää. Myös käsittelytilanteet sujuvat vallan mainiosti, sillä tamma kävelee aina ihmisen takana, ja sitä voi taluttaa myös pitkällä narulla. Ainoastaan pyydettäessä, ja näyttelytilanteissa se kävelee tai juoksee ihmisen vierellä. Juoksutukset ja ohjasajot ovat ihan yksinkertaisia, mukavia juttuja, joita tekemään tamma lähtee aina innoissaan.

Kun päästään lähtemään kentälle hommiin, voi olla ihan hyvillä mielin, sillä pääosin tamma on erittäin helppo hevonen. Käynnissä se toimii kenellä tahansa, sillä ainoastaan hömpöttelyyn tamma on varsin mukava ratsu myös lapsille! Käynnissä pystyy kyllä myös vaatimaan, mutta siihen tarvitaan jo pieni ripaus taitoakin. Osaamista tammalta kyllä löytyy, ja se onkin ratsukoulutettu helppo A-tasolle, joten käynnissä sujuvat niin avot, sulut kuin väistötkin. Kun sitten taas ravi on tammalle kaikkein helpoin askellaji, mutta jotta siitä saa kouluratamateriaalia, joutuu tammaa ihan tosissaan ratsastamaan eteen ja pyytämään samalla kevyemmäksi edestä. Helposti kokemattomilla tamma menee hyvin etupainoiseksi, mutta kyllä se liikkuu varsin mielellään eteen. Taitavilla ratsastajilla se osaa olla varsin kevyt ja pehmeä – ja lisäksi niin kovin täsmällinen! Saman tien, kun tammalta pyytää jotakin, niin sehän tekee, ja silloin kukkahattutädit saavat pitää hatuistaan kiinni, sillä tamma väläyttelee kyllä sellaista liikettä, ettei tosikaan. Ruusu on osaava ja mukava ratsu, kunhan siltä vaan osaa pyytää kunnolla. Laukan ratsastaminen onkin sitten se vaikein juttu, sillä se on tamman heikoin askellaji, jos sitä sellaiseksi voi sanoa. Luonnostaan tamma laukkaa ylämäkeen, ja on aktiivinen takaa, mutta jotta tamman saa laukassa rehellisesti selän läpi, tarvitaan siihen jo muutamia taikatemppuja. Ruusun kanssa vaaditaan laukassa hyvää tasapainoa, jotta homma voi sujua – ja no, kunhan homma toimii, osaa se myös laukanvaihdot lävistäjillä!

Ruusun kanssa voi lähteä myös estekentille kokeilemaan, mutta se on varsin varovainen ja säikky hyppääjä, eikä se oikein perusta estehommista. Se on varsin kova edestä, ja vähän hätäinen, mutta kunhan selässä keikkuva ihminen pysyy rauhallisena, pääsee niistä radoista ehjin nahoin läpi. Pientä uhkarohkeuttakin täytyy löytyä, jotta tamman kanssa lähtee hyppäämään. Korkein rata on tosin vain 60 senttinen, mutta yksittäisenä, ja hyvällä ratsastuksella myös 80cm esteet sujuvat ihan mallikkaasti. Erikoisesteet ovat Ruusun mielestä ihan kamalia; ja niiden yli mennään kovaa ja korkealta. Hyvällä tasapainolla pääsee jo pitkälle, eikä tamma pahaa tarkoita missään tapauksessa; se on vain hieman arka ja kokematon estepuolella. Kisahommissa tamma puolestaan on ihan elementissään. Kun kouluradan verryttelyyn päästään, tulee tammasta esiin juuri sitä ravia, mitä kisoissa toivotaankin nähtävän. Se keskittyy täysillä suoritukseen, miellyttää ja näyttää vielä kaiken lisäksi innokkaalta ravatessaan korvat tötteröllä voltteja ja ympyröitä. Kaiken saa tehtyä lähes painoavuilla, kunhan verryttelyssä on saanut tamman ratsastettua kunnolla ohjan ja pohkeen väliin.

Luonne © entinen omistaja, annika n