Viehättävän Ruulio

20.07.2018 Kouluvalmennus – kirjoittanut: Tiina, valmentaja (Siguri)

Aloitimme päivän valmennuksen lämmittelemällä maapuomeilla, jotka olin asetellut keskiympyrälle. Puomit olivat kahdessa viiden puomin ryppäässä, jotka ratsukon tuli ylittää ensin ravissa ja sitten laukassa. Ruulio tuntui innostuvan puomeista kovasti, ja se oli todella energisenä heti alusta asti. Vauhdista ja reippaasta temposta huolimatta tamma kulki hyvin rentona ratsastajan alla ympyrän kumpaankin suuntaan.

Ratsukko ylitti maapuomeja jonkin aikaa, kunnes annoin heille luvan siirtyä hetkeksi käyntiin. Kerroin ratsastajalle seuraavan tehtävän ja näytin samalla ratsastusradan tiet kävellen niitä pitkin. Ennen pitkän sivun alkua tulisi tehdä kulmavoltti, lähteä tekemään loivaa kiemurauraa pitkää sivua myöten ja sivun puolivälissä tehtäisiin voltti. Pitkän sivun loppuun tulisi jälleen kulmavoltti, ja sama toistuisi seuraavalla sivulla. Ratsastaja seurasi tarkasti, kun kävelin reitin läpi, ja lähti sitten suorittamaan rataa ensin käynnissä Ruulion kanssa.

Ruulio kulki eteenpäin hyvin ratsastajaa kuunnellen, mutta jo heti ensimmäisen kulmavoltin jälkeen pyysin ratsastajaa tekemään uuden voltin – ensimmäinen oli nimittäin jäänyt melko pieneksi ja ahtaaksi. He tekivät uudelleen kulmavoltin, siirtyivät loivalle uralle, tekivät voltin ja lähtivät suuntaamaan kohti seuraavaa kulmaa. Ratsukko teki samaa rataa melko pitkään kumpaankin suuntaan ensin käynnissä ja sitten ravissa. Ravi tuntui sujuvan jopa hieman paremmin, vaikkei vauhtia ollut hirveästi.

Radan jälkeen pyysin ratsastajaa vielä siirtymään uralle ja nostamaan laukan toisen pitkän sivun alusta. Muut sivut kuljettaisiin reippaassa ravissa, mutta seisoin itse sen sivun alkupäässä, josta tuli nostaa laukka. Ratsukko lähti suorittamaan tehtävää oikein hyvin, ja laukannostot näyttivät hienolta. Ratsastaja sai tamman pidettyä aktiivisena koko suorituksen ajan, joten jatkoimme laukkatehtävää hetken aikaa, kunnes annoin ratsukolle luvan siirtyä käyntiin.

Ratsukko jäi uran sisäpuolelle kulkemaan pitkin ohjin. Päivän tehtävät olivat sujuneet todella hyvin, ja tamma oli työskennellyt todella reippaasti ratsastajan alla. Ratsukko kulki pitkin ohjin hetken aikaa, kunnes lähdimme kävelemään yhdessä takaisin tallille.

27.08.2018 Kouluvalmennus – kirjoittanut: Paula, valmentaja (Siguri)

Olin tänään hieman myöhässä sovitusta aikataulusta, ja ilokseni Sarita sekä Ruulio olivat jo suorittamassa itsenäisesti alkuverryttelyjä, kun saavuin maneesiin. Tervehdin ratsastajaa ja pahoittelin myöhästymistäni. Totesin ajoitukseni myös olleen ihan hyvä, sillä Ruulio vaikutti jo kulkevan ratsastajan alla rentona, joten pääsisimme saman tien aloittamaan suunnittelemani ohjelmaa.

Pyysin Saritaa nostamaan ravin ja tekemään hetken aikaa nelikaarista kiemurauraa. Ratsukko lähti kulkemaan kiemurauralla hyvätempoisessa ravissa, ja Ruuliokin kulki ratsastajan alla hyvin kuunnellen. He tekivät kiemurauraa melko kauan kumpaankin suuntaan, kunnes ratsastus alkoi näyttää kaikin puolin tasapainoiselta ja hyvältä. Ruulio varasi painoaan hyvin takaosalleen, ja Saritan istunta oli todella hyvä. Kiemuraurien jälkeen pyysin heitä vielä tekemään hetken aikaa voltteja kumpaankin suuntaan sekä muutaman täys- ja vastakaarron, kunnes oli aika vaihtaa tehtävää.

Pyysin ratsukkoa pysymään hetken aikaa ravissa uralla. Seuraavaksi lähtisimme harjoittelemaan lisättyä ravia niin, että pitkän sivun alusta käännyttäisi lävistäjälle, joka kuljettaisi lisätyssä ravissa. Sen jälkeinen lyhyt sivu liikuttaisi keskiravissa, kun taas seuraava pitkä sivu menisi jälleen lisätyssä ravissa. Tämän jälkeen jälleen lyhyt sivu kuljettaisiin keskiravissa, ja seuraavan pitkän sivun alusta käännyttäisiin jälleen lävistäjälle. Toisin sanoen yhteen kierrokseen kuuluisi lisättyä ravia lävistäjällä sekä pitkällä sivulla, ja sama tehtäisiin sitten toiseen suuntaan. Selitin asian vielä kertaalleen Saritalle, jotta tämä varmasti ymmärtäisi, mitä hain takaa. Hän kuitenkin nyökkäili, joten annoin heidän suorittaa tehtävää heti kun olisivat valmiita.

Ratsukko siirtyi lävistäjälle ja kaivoi lisätyn ravin esiin. Askeleet jäivät ensin melko hitaiksi ja lyhyiksi, mutta ratsastaja sai Ruulioon lopulta vauhtia. He kulkivat lävistäjän poikki lisätyssä ravissa ja suuntasivat pitkälle sivulle. Ratsukon liikkeet näyttivät todella hienoilta, ja kehuin heitä upeista lisäyksistä. He jatkoivat radan suorittamista melko pitkään, kunnes pidimme hieman välitaukoa käynnissä. Ennen tunnin loppua oli tarkoitus työskennellä vielä hetki laukkaympyrällä, ja kun ratsukko oli palautunut edellisestä tehtävästä, lähtivät he saman tien ympyrälle rennoin mutta reippain askelin.

Kun ympyrää oli tehty hetki kumpaankin suuntaan, annoin ratsukolle luvan siirtyä loppukäynteihin. Sarita antoi Ruuliolle pitkät ohjat, ja minä kiitin ratsastajaa todella hienosta valmennuksesta. Ruulio oli lähes yllättänyt minut tänään upeilla liikkeillään.

09.07.2015 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: (Petra ja) Annika, tallityttö (Siguri)

Petra:
Nämä olivat viimeisiä päiviämme Kuuralehdon alueella. Omistaja oli ilmoitusluontoisesti kertonut meille viime sunnuntaina, että hän oli löytänyt uuden, hieman isomman ja rauhallisemman alueen pitää tallia pystyssä, ja muutto tapahtuisi niin ripeästi kuin mahdollista. Viime päivät olimmekin kulkeneet edestakaisin kahden tallialueen välillä, siivonneet ja lastanneet ja purkaneet tavaroita sekä hevosia. Onneksi koko talliporukka oli ollut koolla, joten olimme saaneet nauttia yhdessä viimeisistä hetkistä tallialueella.

Oli torstai-ilta, kun olimme kaikki kokoontuneet tallitupaan. Pöydällä oli lista, jossa oli vielä tärkeitä asioita, jotka meidän tuli tehdä.
”Tallituvan huonekalut, hevosten varusteet,..”, luetteli Ida ääneen listaa läpi.
”Huomenna viemme loputkin tammat uuteen talliin”, ilmoitti Sarita ja jatkoi kirjansa lukemista. Kati oli tekemässä meille keittiössä voileipiä ja Annika sekä Emma makasivat lattialla väsyneinä päivästä. Nelliä ei ollut näkynyt tallilla hetkeen, enkä oikein usko, että hänestä olisi ollutkaan hirveästi apua muuton kanssa. Saati Reetasta, jonka käsi oli yhä paketissa estekisoissa tapahtuneen onnettomuuden jäljiltä.
”Tiedättekö, mitä meidän pitäisi vielä tehdä”, sanoin tytöille. Osa kääntyi katsomaan minua, mutta toiset jatkoivat keskittymistä omiin asioihinsa.
”Meillähän on vielä tallissa muutama tamma jäljellä – mitä jos lähtisimme tekemään viimeiset ratsastukset kentällä ja maastossa?” ehdotin kaikille. Tässä vaiheessa loputkin kääntyivät katsomaan minua.
”Ei paha idea. Voitaisiin pitää jonkinnäköinen leikki-ilta vielä viimeisten päivien kunniaksi”, pohti Annika ja nousi sitten seisomaan. Muutkin alkoivat hiljalleen innostua ideasta, joten päätimme porukassa kuka ratsastaa kenelläkin, ja lopulta tallitupa hiljeni meidän kaikkien lähtiessä hoitamaan hevosia.

Annika:
Odotin jo innoissani tulevaa leikkituntia sekä maastoreissua. Olin päättänyt viimeisen illan kunniaksi ottaa itselleni hieman haastetta, joten olin valinnut hevoseksi Ruulion. Jo hoitaessa se näytti hieman hampaitaan, mutta sain sen lopulta kuitenkin hoidettua ilman vakavampia vammoja. Kun kaikki olivat valmiita, lähdimme taluttamaan ratsujamme pihalle. Osa hyppäsi hevosten selkään jo heti pihassa, osa taas, minä mukaan lukien, talutti hevosensa varmuuden vuoksi kentälle.

Kentällä hyppäsin Ruulion selkään. Tappelu alkoi jo siinä vaiheessa, kun olin säätämässä jalustinhihnoja. Ruulio ei malttanut pysyä millään paikoillaan, vaan se yritti lähteä eteenpäin kovaa vauhtia. Sain lopulta jalustimet hyvän mittaisiksi, ja otimme todella rankat alkulämmittelyt ennen leikkitunnin aloittamista. Näytin tammalle heti kaapin paikan, ja se onneksi tajusi tilanteen heti. Niinpä lopputunti sujui oikein hyvin, vaikkei Ruulio oikein välittänytkään erilaisista leikeistä.

Maastoreissu oli kaikin puolin mukava, ja Ruulio tuntui rauhoittuvan hetkessä päästessään ohjaamaan jonoa pitkin metsiä. Kuljimme tuttuja reittejä, ja koko matkan aikana meitä tuli vastaan vain yksi koiranulkoiluttaja. Lopulta saavuimme tutulle torille, josta oli enää kivenheitto tallille. Ravasimme jonkin aikaa, kunnes saavuimme tallin pihaan. Hyppäsin alas tamman selästä, ja yrittäessäni ottaa ohjia pois tamman kaulalta se alkoi luimistella. En viitsinyt kuitenkaan ottaa tamman uhitteluja vakavasti, vaan lähdin taluttamaan sitä hyvin itsevarmana takaisin talliin.

Karsinassa sidoin tamman hyvin kiinni ihan varmuuden vuoksi. Hoidin sen melko nopeasti iltakuntoon ja kiitin sitä vielä hienosta päivästä. Kaikki oli sujunut jopa yllättävän hyvin, joten pääsin oikein hyvillä mielin jatkamaan iltaani.