Velhon Aaveriina

i. Haamu-Eversti (rautias, 160 cm) on kaikin puolin todellinen yllättäjä. Sen kasvattaja luuli nähneensä näkyjä kun eräänä päivänä orin emän laitumella pötköttikin pieni varsa, tamman kun ei pitänyt olla tiineenä. Haamu kasvoi niin epätasaista tahtia ettei siitä uskottu tulevan käyttökelpoista hevosta, kasvattaja suorastaan hihkui riemusta kun joku pöhkö ihastui orin sievään naamaan ja halusi ostaa sen. Vaan ostaja saikin käsiinsä oikean helmen. Haamu sai kasvaa rauhassa eikä koulutuksen kanssa pidetty kiirettä, lopulta orista tuli sekä komea että erinomainen käyttöhevonen. Ori toimii myös ajossa hyvin ja on ollutkin mukana lukuisissa tapahtumissa sekä kärryajelutuksessa että talutusratsuna.

ii. Herraeversti J.S. (rautias, 159 cm) jätti vain yhden ainoan jälkeläisen. Reilun vuoden vanhana ori oli jo niin hurjapäinen että kasvattaja oli päättänyt ruunauttaa sen, mutta pahaksi onneksi Herraeversti ehti sitä ennen päästä tarhastaan karkuun ja löytyi nuorten tammojen seasta laitumelta. Tammojen mahdollisesti alkaneet tiineydet keskeytettiin, ori ruunattiin ja kaikki huokaisivat helpotuksesta kun Hurjaeverstinäkin tunnetusta hevosesta alkoi kuoriutua nimensä mukaisempi herrasmies. Ruunasta tuli lopulta kiva harrasteratsu, kapasiteettia sillä ei ollut sen ihmeemmin kouluun kuin esteillekään, mutta se toimi useita vuosia pikkukisojen rusettihaina ja lasten suosikkikuskina.

ie. Hakan Ramonella (punarautias, 160 cm) oli vasta alle kolmivuotias varsoessaan ensimmäisen kerran. Tiineys oli täysi vahinko ja jatkui keskeytysyrityksestä huolimatta, mutta kaikki sujui onneksi hyvin eikä varsominen aiheuttanut suurta viivästystä tamman koulutukseen. Ramonella oli hyväliikkeinen ja kuuliainen ratsu, se suoriutui vaativankin tason liikkeistä ja keräsi nuorempana useita palkintoja kouluratsastuskisoista. Tamman omistaja päätti kuitenkin lopettaa kilpailemisen ja perustaa ratsastuskoulun, jolloin Ramonella vaihtoi alaa tuntiratsuksi. Siinäkin hommassa tamma toimi mainiosti, se sopi kaikentasoisille ratsastajille. Vielä 20-vuotiaana se teki tunteja ja siinä ohessa kourallisen hyväluonteisia varsoja, jotka kaikki jatkoivat Ramonellan jalanjäljissä koulun luottohevosina.

e. Velhon Lukelina (musta, 151 cm) peri vanhemmiltaan juuri parhaat ominaisuudet. Ahkera ja nöyrä, mutta kuitenkin sopivasti tulinen ja kilpailuviettinen. Esteradoilla tamma oli parhaimmillaan, se hyppäsi isosti hyvällä tekniikalla ja oli myös nopea esteiden välillä sekä käännöksissä. Loukkaantuminen katkaisi valitettavasti kilpauran jo suht nuorena, jalka ei kuntoutuksen jälkeenkään kestänyt enää isoja hyppyjä. Siinä vaiheessa tamma osoitti monipuolisuutensa, se koulutettiin uudestaan lännenratsuksi ja muutaman toipumiseen sekä varsantekoon käytetyn välivuoden jälkeen tamma palasi kilpakentille. Lukelina on periyttänyt vahvasti hyvää luonnettaan ja yhteistyökykyään, sen jälkeläiset ovat luonnostaan hyvätapaisia ja helposti koulutettavia lajiin kuin lajiin.

ei. Velhon Lukas (rautias, 154 cm) ei ehkä ulkonäöllään säväyttänyt. Ori oli tuikitavallinen, kohtalaisen korrektirakenteinen raudikko, mutta siltä puuttui ”sitä jotain” minkä takia kukaan ei kiinnostunut orista ostomielessä. Kasvattaja koulutteli Lukasta eteenpäin aina kun ehti ja huomasi pian että orilla oli potentiaalia kehittyä pidemmälle kuin hän itse pystyisi sitä viemään, joten hän tarjosi hevosta kenttäratsastusta harrastavalle tuttavalleen kilpailukäyttöön. Väsymättömän työmyyrän luonteella varustettu Lukas eteni huikein harppauksin taitavan ratsastajan kanssa. Jo alkoi ostajia ilmestymään kun Lukas tahkosi tuloksia, mutta kasvattaja ei enää halunnutkaan myydä hevostaan. Lukas teki hienon kilpauran minkä jälkeen se ehti vielä olla vuosia siitosorina ja oloneuvoksena.

ee. Kersantti Karoliina (musta, 150 cm) oli pieni ja pippurinen tamma. Jo varsasta asti se oli haastava käsitellä ja kasvattaja myi lopulta nuoren villiäisen halvalla eteenpäin kun ei jaksanut odotella tasaantuisiko tamman luonne tarpeeksi tuntihevosen hommiin mihin sitä oltiin kaavailtu. Karoliina vaihtoi omistajaa useasti ennen kun päätyi lopulta osaaviin käsiin. Vanhempi hevosmies ei tamman temppuja hätkähtänyt ja lopulta kärsivällisen käsittelyn ja koulutuksen Karoliinasta sukeutuikin oikea luottohevonen joka toimi sekä työajossa että sukulaistyttöjen ratsuna. Omistajan kuoltua tamma siirtyikin yhden lapsenlapsen luo siitoskäyttöön. Karoliina ehti saavuttaa 27 vuoden iän ja saada useamman hienon varsan ennen kun se lopetettiin iän tuomien vaivojen takia.

© sandi