Valajan Joikutar

i. Joikupoika (sh, rt, 158 cm) oli vauhdikas ori, jota eivät pidelleet riimunarut eivätkä tarhojen aidat. Joiku oli tallikäytökseltään hyvin kärsimätön ja ilmaisi tyytymättömyytensä voimakkaasti, mikä teki orin kanssa arjesta todella haastavaa. Ainoa syy, minkä takia omistaja ei laittanut oria myyntiin, oli sen käsittämättömän hyvä ratsastettavuus esteillä. Vauhtia riitti, se oli selvää, mutta kun ratsastaja pääsi työskentelemään orin kanssa selästä käsin, muuttui se todella kuuliaiseksi ja yhteistyöhaluiseksi hevoseksi, jonka kanssa kierrettiin jopa metrin radoilla kisoissa ympäri Suomen. Joiku menestyi parhaimpina kisavuosinaan todella hyvin, ja vaikka luonne ei ollut kaikista helpoin, oli se silti kysytty jalostusori. Joiku jättikin jälkeensä neljä varsaa, joista kaksi peri isänsä ratsastettavuuden ja luonteen, kaksi puolestaan peri emältään hyvät käytöstavat. Joiku lopetettiin 25-vuotiaana vanhuuden tuomien vaivojen seurauksena.

ii. Joikuri (sh, rt, 158 cm) oli todella hyvin menestynyt kilpahevonen, jonka kanssa kierrettiin aktiivisesti sekä koulu- että esteradoilla. Parhaimmillaan Joiku kuitenkin oli esteillä, joilla se esitti hyvää vauhtia, helposti säädeltäviä liikkeitään sekä todella tarkkaa ja huoliteltua hyppytekniikkaa. Ori pyörähti muutaman kerran myös kenttäratsastuskisoissa, joissa se menestyi ihan kohtalaisesti, mutta omistaja ei itse nauttinut maastoesteradan tuomasta vaarasta vaan keskittyi esteisiin mieluummin pehmeämmällä maaperällä. Luonteeltaan Joikuri oli melko orimainen, se oli kova huutelemaan muille hevosille ja vauhdin huuma toi toisinaan vaarallisia tilanteita kotitallissa ja lähipiirissä, mutta esimerkiksi hoitotoimenpiteet sujuivat orin kanssa kyllä aivan hyvin. Joikulla oli kaunis suuri läsi ja pitkät sukat, jota se periytti kaikille kolmelle jälkeläisilleen yhdessä vauhdikkaiden liikkeidensä kanssa. Ori lopetettiin 20-vuotiaana pahan ähkyn seurauksena.

ie. Kiirastyttö (sh, rt, 159 cm) ei ollut nuorena kaikista helpoin hevonen käsitellä, ja moni tallityönteki välttelikin tamman hoitovuoroja. Kiira vaihtoi kodista toiseen, kunnes vihdoin lähes kymmenen vuoden iässä se lopulta löysi oman omistajansa, joka oli valmis työskentelemään projektihevosen kanssa. Omistaja teki paljon töitä tuloksetta, ja vasta usean vuoden jälkeen tammalla huomattiin olevan jatkuvia kiputiloja selässään, mitkä johtuivat jalkojen asentovirheistä. Kun hevoshieroja, fyssarikäynnit sekä kipulääke yhdessä alkoivat tehota, muuttui Kiira aivan toiseksi hevoseksi, maailman kilteimmäksi ja ihmisten kanssa työskentelyä rakastavaksi, jonka kanssa päästiin jopa kiertämään helppo A -tason kouluratsastuskisoissa. Vaivatkin pysyivät hyvällä hoidolla poissa, ja tammaa uskallettiin käyttää kahdesti jalostukseen, joskin valituissa orissa tärkeintä oli erinomainen rakenne, joka hieman tasapainotti Kiiran asentovirheitä. Kiira eli todella hyvän elämän aina 24-vuotiaaksi asti, kunnes se lopulta jouduttiin lopettamaan vanhuuden vaivojen seurauksena.

e. Valajan Hiputar (sh, rt, 157 cm) oli kasvattajansa viimeisiä kasvatteja ennen kuin hän jäi eläkkeelle pitkään jatkuneiden selkäoireiden takia. Hippu elikin tämän takia nuoruutensa todella vähäisellä käytöllä, ja sen kanssa työskenneltiin muutoinkin todella vähän. Hippu ehti jättää kasvattajalle yhden jälkeläisen, mutta tamma itse myytiin eteenpäin kuuden vuoden iässä, lähes kouluttamattomana. Onneksi tamman uusi omistaja yhdessä valmentajansa kanssa alkoivat koutsata tammaa niin radoilla kuin myös tallissa, ja vanhempikin hevonen kyllä oppi uusia temppuja. Ei Hipusta aivan kisatähteä tullut, se starttasi muutamia helppo B -ratoja ja esteillä 70 cm kisoja, mutta muutoin tamma oli omistajalleen todella tärkeä luottohevonen, jonka kanssa käytiin paljon maastoretkillä, uimassa ja harjoiteltiin paljon uusia taitoja myös maastakäsin. Hippu oli rakenteeltaan todella hyvä suomenhevonen, varmajalkainen, hieman roteva mutta kuitenkin ryhdikäs, minkä takia se sai uudessa kodissaan vielä kaksi jälkeläistä. Hippu eli terveenä aina 23-vuotiaaksi asti, kunnes sairauksia alkoi tulla ovista ja ikkunoista, ja lopulta tamma päästettiin vehreimmille laitumille omassa kotitarhassaan.

ei. Nuuti (sh, rn, 155 cm) oli yksi aikansa näyttävimpiä kouluhevosia ja tästä syystä myös haluttu jalostusori. Orilla oli todella hyvä suku, eikä nimiä toistunut monessakaan sukutaulussa, ja ori saikin elämänsä aikana jopa 12 jälkeläistä. Nuuti oli todella näppärä ruunikko ori niin käyttöön kuin näyttöön, ja se kantakirjattiin vanhemmalla iällä toiselle palkinnolle. Kisaradoilla Nuuti puolestaan tanssahteli tuomareiden suosioon aina vaativa A -luokassa asti, jossa erityistä kehua saivat orin ilmavat ja tahdikkaat askeleet. Nuuti sai elää yhdellä ja samalla omistajalla aina luovutusiästä asti, ja ori nautti todella hevoslähtöisistä tiloistaan sekä tarhakavereiden seurasta. Luonteeltaan Nuuti oli todella utelias mutta helposti käsiteltävä ori, joka omistajan harmiksi löydettiin 19-vuotiaana, vain viikkoa kisapäiviltä eläkkeelle siirtymisen jälkeen, kuolleena omasta tarhastaan.

ee. Valajan Helmetär (sh, rt, 157 cm) oli todella monipuolinen ja taitava tamma, joka eli kasvattajallaan koko elämänsä. Kasvattaja koulutti Helmin niin esteille, kouluun kuin valjakkoajoonkin, joista kaikissa lajeissa tamma menestyi todella hyvin. Sillä oli erittäin hieno taito kantaa itseään lyhyidenkin alkulämmittelyjen jälkeen, mikä näkyi erityisesti koulu- sekä valjakkoradoilla. Helmi oli myös rakenteeltaan aivan priimaa, ja vaikkei sen kanssa käyty näyttelyissä, olisi menestystä varmasti tullut. Helmi sai elämänsä aikana viisi varsaa, kaksi tammaa ja kolme oria, joista suurin osa menestyi emänsä tavoin monipuolisesti useassa lajissa. Tamma jouduttiin lopettamaan vasta 17-vuotiaana yhtäkkiä alkaneiden jalkavaivojen vuoksi, joihin eivät edes kipulääkkeet tehonneet.