Vaapukan Kirvakka

15.05.2017 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: omistaja (Siguri)

Kisapäivän aamu valkeni, ja Kuuralehdon piha täyttyi vieraista hevosista. Laura oli valmistautunut päivän kisasuoritukseen hyvillä yöunilla sekä kolmella kupillisella kahvia. Hän tarvitsi sen kaiken energian jaksaakseen pitkän päivän – erityisesti Kirpun seurassa, jonka kanssa yhteisen sävelen löytäminen ei edes vuosien jälkeen ottanut onnistuakseen.

Laura harjasi Kirpun tallissa ja kirosi mielessään, kun Kirppu heilutti päätään edestakaisin ja näytti hampaitaan.
”Ensi kerralla joku muu saa kyllä hoitaa sinut…”, hän manasi ja yritti pitää itsensä rauhallisena tietäen, kuinka herkkä Kirppu oli lukemaan hoitajan mielentilaa.

Kirppu saatiin kuin saatiinkin kisakuntoon, ja kaksikko pääsi pian lämmittelykentälle. Muista ratsastajista huokui jännitys, mutta Lauralla oli kotikenttäetu, joka sai hänen olonsa itsevarmaksi. Samasta syystä hän tiesi myös sen, että vieraista hevosista huolimatta Kirppu tulisi tänäänkin tutun kotitallinsa kentällä antamaan parastaan.

Lämmittelyissä ratsukko keskittyi kuuntelemaan toisiaan, ja ratsastaja kiinnitti erityistä huomiota omaan rauhalliseen hengitykseensä. Laura tuntui löytävän juuri sopivan voimakkuuden apujen käyttöön, kun heidän nimensä kuulutettiin.

Vaativa B -luokka sujui ratsukolta lopulta leikiten. Herkkä hevonen kulki kuin unelma, ja Laura ohjasi sen tehtävien läpi varmuudella mutta hienovaraisesti. Kun suoritus päättyi, ei Laura voinut olla hymyilemättä – ensimmäistä kertaa hänellä oli tunne, että Kirpun kanssa työskentelystä voisi sittenkin kehittyä vielä jotain.

Kilpailusuoritus riitti lopulta neljännelle sijalle, mikä sai Lauran nauttimaan Kirpun kanssa olemisesta yhä ennestään. Häntä ei tuntunut haittaavan edes se, kun varusteita riisuessa Kirppu alkoi kuopia maata etujalallaan eikä se, että vatsan alta harjatessa hampaat menivät jälleen irveen. Ei, Laura ei enää nähnyt eleitä, jotka vielä aamulla saivat hänet harjoittelemaan syvähengityksiä. Laura näki vain upean ja herkän timanttisen ratsun, jolla oli antaa paljon.

05.12.2016 Kouluvalmennus – kirjoittanut: omistaja (Siguri)

Talviaamut eivät olleet ratsastajien eivätkä hevosten lempiaikoja. Tallissa vallitsi väsynyt tunnelma, ja vaikka kello lähestyi jo kahdeksaa, tulisi pimeys jatkumaan vielä hyvän aikaa. Siitä huolimatta Sarita oli myös tänä aamuna noussut valmistelemaan Kirppua kouluratsastusvalmennukseen, jota tulisi pitämään vieraileva valmentaja, Maikku.

Maneesissa aloitettiin alkuverryttelyt sekä ratsastajan pienellä jumppasarjalla että hevosen siirtymäharjoittelulla. Saritan tuli kiinnittää erityistä huomiota istunnan apuihin ja kulkea ohjat niin pitkällä kuin mahdollista. Maikku kannusti ratsastajaa kuuntelemaan hevosen liikkeitä tarkasti ja mukautumaan niihin.

Alkuverryttelyjen jälkeen siirryttiin ravitehtäviin. Herkkänä hevosena Kirppu vastasi nopeasti apuihin, ja sen vauhtia oli helppo säätää. Tamma liikkui hyvin tasapainoisesti eteenpäin, ja Saritan tehtävänä oli yhä kiinnittää tarkkuutta istuntaan sekä mahdollisimman pieniin apuihin.

Saritan keskittyminen sai liikkeen näyttämään vaivattomalta myös laukkaympyröillä. Kirpun tahdikkaat ja täsmälliset liikkeet näyttivät todella hyviltä, ja kevyiden asetusten kanssa ratsukko näytti Maikun sanoin täysin valmiilta koulukisoihin.

Loppuverryttelyjen aikana Kirppu hengitti tyytyväisenä ja rentona syvään. Tamma ei ollut aina helpoin hevonen ratsastaa, mutta mitä enemmän ratsastaja keskittyi käden keveyteen ja istunnan käyttöön, sitä parempi lopputulos oli – mikä näkyi myös tänään.

06.04.2015 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Omistaja (Siguri)

Kirpun matka Vaapukasta Kuuralehtoon ei sujunut odotetusti. Lähdimme jo aikaisin aamulla matkaan, saimme nuoren hevosenalun lastattua traileriin, mutta vain puolen tunnin ajomatkan päästä ongelmat alkoivat.

Hevosauto alkoi nykiä maantiellä hälyttävästi. Pysäköin auton tiensivuun soittaakseni huoltoon – vain huomatakseni puhelimen akun olevan tyhjä. Vaikka keskipäivä lähestyi, oli tie varsin hiljainen, joten ei auttanut kuin vetää syvään henkeä ja jäädä odottamaan apua.

Kirppu ei ollut mielissään pysähdyksestä. Se alkoi liikehtiä levottomana trailerissa, joten päätimme lastata sen hetkeksi ulos nauttimaan aurinkoisesta kesäpäivästä. Kirppu löysi itselleen samoin tein mielekästä tekemistä pidemmän ruohikon parissa, joten istahdin alas sen viereen nauttimaan auringosta.

Saimme seisoskella tovin jos toisenkin tienvarressa, kun vihdoin tien päähän ilmestyi auto. Kuski pysähtyi ensin ihmettelemään tien vieressä seisovaa hevosta, mutta lainasi mielellään puhelintaan, kun kerroin automme tilanteesta.

Aikaa kului vielä toinen reilu tovi, kunnes hinausauto saapui. Tietysti ensin tuumailimme yhdessä, kuinka traileri käyttäytyisi hinatessa, mutta onneksemme hinausauton myös huoltoja tekevä kuski sai paikannettua vian autostamme. Suurten kiitosten kera saimme lopulta auton käyntiin ja Kirpun lastattua takaisin traileriin.

Vaikka kotimatka kesti odotettua pidempään, pääsimme silti vielä valoisan aikaan kotiin. Tulipa jälleen kantapään kautta opittua se, että matkaan tulisi varautua laturin sekä varasuunnitelman kanssa.