Tiernan Varja
| Nimi: | Tiernan Varja, "Varja" | Rekisterinumero: | VH16-018-2134 |
| Rotu: | Suomenhevonen | Omistaja: | Kuuralehto, Siguri (VRL-11290) |
| Sukupuoli: | Tamma | Kasvattaja: | evm |
| Syntynyt: | 02.05.2015, 10 v (satunnainen) | Koulutustaso: | vaB, 90 cm, Tuttari |
| Säkäkorkeus: | 152 cm | Painotus: | Yleispainotus |
| Väri: | Ruunikko | Suku: | Evm-sukuinen |
| Meriitit: | - | ||
Virtuaalihevonen | Kuvat © Luvat on
Luonne
Varja on kuin unelma, tehokas ja rakastettava paketti pienessä koossa. Tamman utelias katse yhdistettynä sen läheisyydenhaluun tekevät siitä oman persoonansa, josta on vaikea olla pitämättä. Tallikäytös on erittäin mallikasta, vaikka tammalla onkin tapana työntää päänsä karsinasta ulos ja tutkia kaikkea ympärillä tapahtuvaa. Myös hoitotilanteissa se seisoo kauniisti paikoillaan, mutta seuraa kuitenkin katseellaan yleistä tallielämää ja toisinaan yrittää hamuta hoitajan taskuja herkkujen toivossa. Taluttaessa tamma kulkee perässä minne tahansa, ja toisinaan tuntuu, että riimunarulla ei ole mitään käyttöä – tamma kulkisi hyvin perässä ilman sitäkin. Jopa kengittäjät ja eläinlääkärit Varja ottaa ilolla vastaan, eikä kuljetusautoon meneminen tai muut arjesta poikkeavat asiat tunnu tammaa haittaavan.
Ratsastaessa Varjalta löytyy omaa moottoria juuri sopivasti, eikä sitä tarvitse kahteen kertaan käskeä eteenpäin. Se saattaa toisinaan innostua lisäämään tempoa, mutta kuuntelee kyllä, jos ratsastaja yrittää sitä rauhoitella. Erityisesti kouluratsastuksessa Varjan tuntuu toisinaan olevan haastavaa hidasta tahtiaan, mutta vastavuoroisesti taas tehokkuutta ja nopeutta vaativat liikkeet näyttävät erittäin hienoilta tamman suorittamina. Varja kilpailee kouluradoilla vaativalla tasolla, mutta osaa se myös joitakin liikkeitä korkeammista luokista, kuten puolipiruetin laukassa. Yleisesti tamma on ollut aina nopea oppimaan uutta, ja sen erityisen hyvä motivaatio on vienyt pitkälle kouluratsastuksen saralla.
Esteillä Varjan kanssa ei tarvitse pelätä epävarmuutta tai kieltäytymistä. Tamma lähtee rohkeasti hyppyyn, vaikkei olisi aivan varma, riittääkö vauhti esteen yli. Ratsastajan suurin rooli on ohjata tamma oikealle esteelle ja usein hieman lyhentää sen askelia ennen hyppyä. Erityisesti maastoesteillä Varja on aivan omassa elementissään, ja edes uudet erikoisesteet eivät hetkauta tammaa. Ratsastajan puolestaan tulee tuntea radat hyvin, jotta hän ehtii reagoida vauhtiin ja reippaaseen vauhtiin ja jotta pidemmiltä vaihtoehtoisilta reiteiltä vältyttäisi.
Kaikin puolin Varja on ihastuttava hevonen, jonka kanssa päivät ovat helppoja ja toisinaan ei haluaisi päivän loppuvan ollenkaan. Kaikenlainen puuhailu, yhdessä opettelu ja erityisesti pitkät maastoratsastukset tuovat aina hyvää mieltä.
Suku
| i. Varjoneva sh, m, 152 cm evm | ii. Pimento evm | iii. Tuntematon - |
| iie. Tuntematon - | ||
| ie. Suosalon Venna evm | iei. Tuntematon - | |
| iee. Tuntematon - | ||
| e. Tiernan Piretta sh, rn, 149 cm evm | ei. Hiskun Kisma evm | eii. Tuntematon - |
| eie. Tuntematon - | ||
| ee. Tiernan Petrissa evm | eei. Tuntematon - | |
| eee. Tuntematon - |
Kilpailukalenteri, valmennukset ja päiväkirja
Kouluratsastus (KRJ)
|
21.11.2016 - kutsu - KRJ / vaB - 2/12 21.11.2016 - kutsu - KRJ / vaB - 2/12 22.11.2016 - kutsu - KRJ / vaB - 2/12 23.11.2016 - kutsu - KRJ / vaB - 1/12 27.11.2016 - kutsu - KRJ / vaB - 3/12 29.11.2016 - kutsu - KRJ / vaB - 3/12 29.11.2016 - kutsu - KRJ / vaB - 2/12 14.04.2017 - kutsu - KRJ / vaB - 2/30 19.04.2017 - kutsu - KRJ / vaB - 1/30 18.05.2017 - kutsu - KRJ / vaB - 3/40 |
Esteratsastus (ERJ)
|
03.12.2016 - kutsu - ERJ / 90 cm - 3/30 04.12.2016 - kutsu - ERJ / 90 cm - 2/30 05.12.2016 - kutsu - ERJ / 90 cm - 3/30 09.12.2016 - kutsu - ERJ / 90 cm - 1/30 |
Kenttäratsastus (KERJ)
|
05.12.2016 - kutsu - KERJ / Tuttari - 1/16 17.04.2017 - kutsu - KERJ / Tuttari - 4/23 19.04.2017 - kutsu - KERJ / Tuttari - 1/30 22.04.2017 - kutsu - KERJ / Tuttari - 5/30 25.04.2017 - kutsu - KERJ / Tuttari - 3/30 |
01.09.2016 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Petra, tallityttö (Siguri)
”Et voi olla tosissasi.”
Hiljaisuus täytti koko tallituvan. Vilkaisin Saritaa, joka näytti siltä, että hän halusi peittää epätoivoisena kasvonsa kätensä taakse. Annika taas huokaisi syvään, mutta hän oli selvästi valmis ottamaan haasteen vastaan. Ida naurahti epätoivoisena, ja Jenna sekä Emma tuijottivat omistajaa sanomatta sanaakaan.
”Mitä hemmettiä päässäsi oikein liikkuu?” sai Sarita lopulta sanottua suorat sanat omistajalle, joka oli vain hetki sitten pyytänyt meitä kaikkia kokoontumaan tupaan vastaanottamaan uutiset.
”Kai sinä nyt ymmärrät, että meiltä loppuu tila, työntekijät ja aika, rahasta puhumattakaan!” hän jatkoi. Omistaja seisoi vakavana paikoillaan eläinlääkärimme Maritin vieressä, ja hän näytti olevan mietteissään.
”Tämä asia on loppuun asti suunniteltu. Siirrämme hevoset ensin vierastalliin karanteeniin ja hoidamme kuntoon ne hevoset, jotka pystymme. Marit on luvannut auttaa meitä sairaiden kanssa, ja meille on ensi kuun vaihteessa tulossa joka tapauksessa lisää työntekijöitä”, omistaja vastasi varman kuuloisena.
”Sitä paitsi hevosilla olisi muuten edessä lopetus, mutta meillä ne saisivat vielä yhden mahdollisuuden elämälleen. Ettekö te toimisi samoin?” hän jatkoi. Käännyin katsomaan Saritaa, joka huokaisi syvään ja heilutteli päätään.
”Ehkä, jos hevosia olisi yksi tai kaksi. Mutta kaksikymmentä?! Aiot ottaa tallillemme kaksikymmentä sairasta ja huonokuntoista hevosta parantumaan mystisesti ja tekemään niistä kisaratsuja? Missä on järkesi? Mitä jos niiltä lähtee leviämään vaikka pääntautiepidemia koko tallille?” Sarita kyseenalaisti.
”Hevoset ovat olleet nyt jo kaksi viikkoa huostaan otettuna, ja ne on tarkastettu moneen kertaan. En riskeeraa omia hevosiamme, ja kuten sanoin, nämä uudet asuvat vierastallilla niin kauan kun on tarve”, omistaja vastasi napakasti.
”No omapa on päätöksesi. Minä en kuitenkaan ala leikkimään mitään lääkäriä ja ihmeparantamaan ties kuinka sairaita hevosia”, sanoi Sarita tuhisten ja lähti pois tallituvasta. Me muut jäimme katsomaan sulkeutuvaa ovea ja sitten toisiamme.
”No, entäpä te muut?” omistaja kysyi. Minä en rehellisesti sanottuna edes tiennyt, mitä mieltä olin koko asiasta. Ne olot, josta hevoset lähtivät, kuulosti suorastaan karuilta. Siellä voisi olla ties kuinka paljon luonnevikaisia yksilöitä, ja kuulemani mukaan laihoja hevoset ainakin olivat. Oli kumma, ettei niiden ylläpitoon oltu puututtu yhtään aiemmin.
”Minä ainakin olen mukana. Lisää töitähän tämä teettää, mutta jos hevosilla todella on mahdollisuus parantua, niin en näe mitään syytä, miksi emme auttaisi niitä”, vastasi Annika reippaasti. Omistaja nyökkäsi tälle hyväksyvästi ja siirtyi katsomaan sitten minua.
”Meidän sana ei taida tässä asiassa hirveästi painaa?” totesin omistajalle, jonka kasvoille nousi vihdoin hymy.
”Valitettavasti ei”, hän totesi naurahtaen. Hymy levisi myös meihin muihin, ja kiusallinen ilmapiiri katosi tallituvasta hetkessä.
”Ei kai tässä sitten auta muu kuin mennä valmistelemaan vierastallia uusia asukkaita varten”, totesi Ida. Niinpä lähdimme porukalla kävelemään tallialueen toiselle reunalle, jossa vierastalli odotti puunaamista.