Kaunon Talviina

Luonne

Talviinassa oli yksi asia ylitse muiden, jonka vuoksi suostuin katsomaan myynti-ilmoitusta rautiaasta yleispainotteisesta hevosesta, jollaisia meillä oli jo talli täysi. Nimittäin suku. Minä en sillä hetkellä välittänyt siitä, että tamma myytiin saatesanoilla ”suositellaan hoitamaan hyvien suojavarusteiden kanssa”, sillä Talviinan mielenkiintoiset linjat – tuntemattomasta isälinjasta huolimatta – saivat minut kirjoittamaan kauppakirjan, vaikka olin tutustunut hevoseen ainoastaan paperilla.

Vaikka motiivit tamman hankkimiseen eivät olleetkaan parhaimmat, en ole päivääkään katunut Talviinan ostoa. Varsana se todella oli aikamoinen täystuho: se luimi karsinaan astujille ja jopa näykki hoitajia, ja sen kanssa yhteistyön löytäminen oli tuskan ja työn takana. Se työ kuitenkin kannatti, nimittäin vanhemmiten (muista hevosista mallia ottaneena tai muuten vai järkeä päähän saaneena) Talviinasta kehkeytyi ihan osaava yleispainotteinen ratsu, joka ei vieläkään erityisemmi nauti hoitotilanteista, mutta pahat tavat ovat jääneet historiaan. Talviina seisoo yhä paikoillaan korvat niskassa, mikäli se kokee olevansa epämiellyttävässä tilanteessa, mutta siihen varoitukset sitten jäävätkin. Ei levotonta käytöstä tallissa, ei hampaita hoitajan kädessä, vaan ainoastaan hevonen, jonka voi puunata päästä kavioihin, kunhan vain jaksaa katsella yrmyn tamman ilmettä koko toimenpiteen ajan.

Ratsastaessa Talviina on hieman hitaasti lämpenevää sorttia, ja uudet ihmiset se mielellään testaa läpi. Kouluradat suoritetaan helposti puoliteholla, mikäli ratsastaja ei todella ratsasta eteen, mutta tarvittaessa liikettä kyllä löytyy helppo A -tasoon saakka. Tamma rentoutuu yleensä lopulta ratsastajan kuin ratsastajan alla, mutta on aivan hiuksenhieno ero, kulkeeko se eteenpäin rentona vai ainoastaan laiskana. Napakat avut ja motivoitunut ratsastaja ovat avaintekijät hyvään liikkumiseen, mutta kyllä Talviina oikein hyvänä rauhallisena tätiratsunakin toimii niin maastossa kuin kentälläkin, mikäli ratsastaja on sujut laiskottelevan hevosen kanssa.

Esteillä Talviinalta voisi yhtä lailla toivoa hieman omia tehoja, sillä välillä tuntuu, että ratsastaja saa tehdä kaiken työn. Täytyy säätää askelia ja täytyy laskea ne oikein ennen estettä, Talviinalta ei juurikaan apua heru. Se kyllä hyppää, kunhan muuten lähestyminen ja vauhti ovat hyvässä tasapainossa, mutta jalat jäävät helposti matalalle eikä liikkuminen esteeltä toiselle ole kovin energistä.

Yleispäteväksi puskaratsuksi ovat tallitytöt Talviinaa kutsuneet, ja ihan oikeassahan he ovat. Ei tamma mitään ihmeitä suorita, eikä sen kanssa ole aina hauska toimia, mutta loppujen lopuksi asiat voisivat olla pahemminkin. Tai niin on ainakin helppo itselleen uskotella, jos ei halua myöntää, että tämän hevosen kohdalla suku on se ainoa valttikortti, joka tuo tammalle jalostusarvoa…