Suokujan Iloisa

02.11.2019 – Estevalmennus, kirjoittanut: Paula, valmentaja (Siguri)

Ilon edellisviikon kisat eivät menneet aivan putkeen. Ratsastaja lähes ohjasi väärän radan, ja lisäksi Ilo kulki eteenpäin todella tahmeasti pudottaen puomin kolmella esteellä. Tilasimme tallille hierojan, sillä ajattelimme huonon tuloksen johtuvan lihasjumista, mutta hierojan sanoin kropasta ei löytynyt vikaa, eli syynä oli joko motivaation puute tai osaamattomuus – joko hevosella tai ratsastajalla.

Tästä kommentista motivoituneena olin kutsunut Ilon ja Reetan päivän valmennukseen. Olin koonnut maneesiin jäljennöksen edellisistä kisoista, jotta pääsimme katsomaan, mikä radalla oikein meni pieleen. Ennen hyppyjä teimme kuitenkin huolelliset alkulämmittelyt sileällä, johon kuului muun muassa taivutukset ja liikkuminen kaarevilla urilla, jotta tamma olisi varmasti hyvin auki kaikkialta. Hyppäsimme myös muutaman ristiesteen sekä matalia pystyesteitä, jotta ratsukko pääsisi kiinni hyppyihin.

Lopulta lähdimme suorittamaan kokoamaani rataa. Erityisesti Reetta tuntui hieman jännittävän, mikä jarrutti myös Ilon liikettä, mutta yritin muistuttaa, että kyseessä on vain harjoitus – ei kisatilanne. Ensimmäiset hypyt sujuivat hyvin, mutta kolmannelle esteelle lähestyminen tuntui olevan haastavaa. Seuraava este ylittyi myös kevyen oloisesti, mutta sen jälkeinen sarjaeste taas tuotti ratsukolle ongelmia. Loppurata sujuikin sitten hyvin, vaikka Reetta puristi ohjia kovaa ja selvästi hermostui epäonnistumisista.

Lähdimme työstämään ensin kolmatta estettä eri kulmista. Harjoittelimme sekä suoria lähestymisiä että lähestymistä toiselta esteeltä, ja ongelmana tuntui olevan liian jyrkkä käännös. Annoin Reetalle luvan tehdä toisen esteen jälkeen suuremman kaaren, mikä tietysti hidasti aikaa, mutta samalla ratsukko pääsi paljon paremmin lähestymään estettä.

Sarjaestettä lähdimme myös harjoittelemaan ensin suoralla lähestymisellä niin, että Reetta laski hevosen askeleet ääneen. Vauhtia oli aivan liikaa, minkä takia sarjaesteen välit olivat todella ahtaat eikä hypyille jäänyt tilaa. Pyysin Reettaa rauhoittamaan Ilon kunnolla ennen estettä ja lyhentämään askelia reilusti, jolloin myös sarjaeste ylittyi todella näppärästi.

Kun ongelmakohdat olivat kunnossa, otimme pienen kävelytauon. Päivän valmennus ei kehittäisi pelkästään ratsastajan ja hevosen osaamista, vaan veimme Iloa myös fyysisesti eteenpäin rankalla treenillä ja vähillä tauoilla. Ja kun Ilo oli rauhoittunut kävellessään ympyrää, lähdimme hyppäämään radan vielä muutaman kerran kokonaan. Reetta keskittyi selkeästi kolmannelle esteelle ja sarjaesteelle, ja rata sujui jo paljon paremmin. Annoin hänelle vielä neuvoksi jatkossa tutustua rataan tarkemmin ja miettimään, saisiko Ilon kanssa tehtyä hieman suurempia linjoja esteiden välillä.

Lopputunnista verryttelimme vielä hieman matalilla ristikoilla ja ympyräkahdeksikolla. Ilolla olisi riittänyt energiaa vielä toisellekin tunnille, mutta pyysin ratsukkoa menemään pienen kävelylenkin kautta takaisin talliin rauhoittumaan.