Sandin Ikiuni

Luonne

Inna saapui meille aikuisena kodinvaihtajana. Tammaa ostaessani tiesin, etten ollut ostamassa kisatykkiä, vaan hevosta, jonka kanssa arki tulisi olemaan ennen kaikkea helppoa. Ensitapaamisella Inna tuli tarhan portille vastaan, antoi vieraan ihmisen pukea riimun ongelmitta ja tallissa sen silmät lurpsuivat kiinni hoitotoimenpiteitä tehdessä. Siinä oli jotain sellaista sisäistä rauhaa, joka tuntui heti oikealta.

Arjessa Inna on juuri niin mutkaton kuin ensivaikutelma antoi ymmärtää. Se pysyy tallikäytävällä vapaana juuri siinä kohtaa, johon sen jättää, ja harjaaminen, kavioiden putsaukset, pesut ja varustaminen sujuvat kaikki ilman pienintäkään draamaa. Inna ei hamua taskuja eikä töni, ei luimi eikä kiristele leukojaan. Se vain on. Eläinlääkärin käynnit ja kengitykset sujuvat nekin yhtä rennoissa tunnelmissa, ja taluttaessa, myös vieraammissa kisapaikoissa, tamma kulkee vierellä löysin naruin.

Kouluratsuna Inna on rehellinen ja tasainen suorittaja. Se ei tarjoa mitään ilmaiseksi, mutta tekee juuri sen mitä pyydetään – kunhan ratsastaja muistaa pyytää kunnolla. Tamma tarvitsee selkeät avut ja ennen kaikkea aktiivisen pohkeen, sillä muuten vauhti hiipuu huomaamatta. Kun ratsastaja herättää Innan kunnolla hereille, löytyy siltä yllättävänkin miellyttävää ja reipasta liikettä. Tamma tekee siirtymiset pienellä viiveellä, minkä takia huolelliset valmistelut ovat kaiken A ja O, ja parhaimmillaan Inna onkin rauhallisen mutta päättäväisen ratsastajan alla, joka jaksaa ratsastaa jokaisen askeleen.

Esteillä Inna on yhtä lailla luotettava ratsu, jota saa kuitenkin ennemmin pyytää eteen kuin pidätellä. Se lähestyy esteitä hyvin varmasti, ja kun vauhti on kohdillaan (ja ratsastaja hereillä), se hyppää jokaisen esteen todella reippaasti ja pehmeästi. Innan kanssa esteet tuntuvat turvallisilta myös aloittelevalle ja epävarmalle ratsastajalle, se kun ei tee äkkinäisiä ratkaisuja eikä hötkyile turhaan. Kieltäytymisiä tulee harvoin, ja sitäkin edeltää yleensä jo useiden metrien vauhdin hiipuminen.

Innan voisi tiivistää sanaan ”tätiratsu”, jonka selkään jokainen nousee aina hyvillä mielin. Sen kanssa arki on sujuvaa, kisapäivät helppoja ja jokainen ratsastuskerta aina yhtä turvallinen ja mielekäs.