Ruisraina

i. Ruissieppari (sh, rt, 165 cm) oli kaikessa suuruudessaan todella näyttävä kouluratsu. Se ei ollut pelkästään korkea vaan myös todella lihaksikas, hyväryhtinen ja -jalkainen hevonen, joka menestyi vaativa A -luokissa asti. Ori oli aivan omiaan lisätyissä askellajeissa, joissa sen liikkeet pääsivät suorastaan liitämään, mutta myös muutoin tekeminen oli aina tasaisen laadukasta. Sieppi halusi aina tehdä kaikkensa, mikä näkyi kouluratojen lisäksi myös tallissa: ori oli aivan unelmahevonen hoitaa, ja se muuttikin monen hevosharrastajan mielipiteen haastavista, nuorista orihevosista. Sieppi sai elämänsä aikana 3 ihastuttavaa, koulupainotteista jälkeläistä, jotka perivät isältään hyvää liikettä. Sieppi alkoi vanhemmiten sairastua, ja lopulta se löydettiin 24-vuotiaana menehtyneenä sydämenpysähdykseen omasta kotitarhastaan.

ii. Rusmiini (sh, rt, 164 cm) oli todella hyvärakenteinen kouluhevonen, jonka kanssa kierrettiin niin vaativa B -tason kouluratoja kuin näyttelyitäkin. Rusmi haali itselleen vinon pinon ruusukkeita ja arvonimiä, ja ori kantakirjattiin toiselle palkinnolle. Rusmi ei ollut tallikäytökseltään kaikista helpoin hevonen, ja sillä tuntui toisinaan olevan todella vahva tahto, mutta selästä käsin pehmeästi istuntaa ja ohjasapuja käyttävä ratsastaja sai orista todellisen luottoratsun kouluradoille. Ori eli yhdellä omistajalla koko elämänsä ajan, kunnes se lopetettiin 23-vuotiaana pahan ähkyn seurauksena. Rusmi jätti kuitenkin jälkeensä neljä hienoa kouluratsua.

ie. Sieppaaja (sh, rt, 162 cm) ei ollut rakenteeltaan kovin kaunis tamma. Sillä oli muuhun kehoon nähden melko iso pää, ja takaosa oli selvästi säkää korkeampi. Olikin siis itsestäänselvää, että kun tamma neljä kertaa astutettiin, valittiin oriksi vain rakenteeltaan priimaa. Pienistä kosmeettisista virheistä huolimatta Sieppaaja oli todella hyvä monitoimiratsu niin esteille kuin kouluun, ja sen kanssa käytiin kiertämässä helppo A -tason kisoja, joissa tamma sai erityistä kehua oman moottorin käytöstä ja avuilla pysymisestä, sekä estekisoja aina metrissä saakka. Sieppaaja sai elää hyvän elämän yhdellä omistajalla hyvässä ja monipuolisessa talliympäristössä, kunnes erään hankilaukan seurauksena tamma loukkasi pahasti jalkansa ja se päädyttiin lopettamaan 19-vuotiaana.

e. Ralliraina (sh, rn, 158 cm) oli hyvärakenteinen ruunikko tamma, josta oli tarkoitus tulla sukunsa tavoin ravihevonen, mutta tamma oli valitettavasti perinyt isältään tätiratsugeenit. Sillä ei aivan riittänyt vauhti eikä motivaatio raviradoille, joten sen kanssa alettiin jo melko nuorena keskittyä muihin lajeihin, erityisesti valjakkoajoon sekä kouluratsastukseen. Rainan liikkeissä näkyi ravitausta, mutta se esitti silti hienoja kouluohjelmia helppo B -tasolla ja menestyi hyvin. Raina muutti elämänsä aikana kolmesti, ja jokaisessa kodissa tamma sai yhdet varsat, jotka menestyivät emänsä tavoin kouluradoilla. Raina eli pitkän ja terveen elämän, kunnes se 20-vuotiaana jouduttiin lopettamaan vatsasta löytyneen kasvaimen takia.

ei. Raamiralli (sh, rn, 160 cm) syntyi menestyksekkääseen ravisukuun, mutta heti kisauran alkumetreillä kävi ilmi, että Ralli ei ollut aivan omiaan radalla. Se stressaantui silminnähden vierellä juoksevista hevosista ja otti näistä etäisyyttä jääden aina viimeisille sijoille. Ravihevoskasvattaja ei tehnyt mitään hevosella, joka ei juossut, joten hän laittoi orin myyntiin pilkkahintaan. Onneksi niin, sillä Ralli löysi loppuelämän kotinsa 5-vuotiaana yksityiseltä omistajalta, jonka kanssa Ralli pääsi viettämään aitoa tätiratsun arkea tutussa ruunalaumassa. Ralli oli rakenteeltaan todella priimaa ja suvultaan arvokas, minkä takia sitä kuitenkin haluttiin käyttää jalostukseen, ja onneksi neljä kaikista kuudesta jälkeläisestä jatkoikin suvun mainetta raviradoilla. Rallin jalat alkoivat vaivata 18-vuotiaana aikaisin aloitetun raviuran myötä, joten ori jouduttiin lopettamaan 19-vuotiaana.

ee. Intiaanikko (sh, m, 155 cm) oli todella sporttisen mallinen ja näyttävä musta tamma, joka menestyi ihan kohtalaisesti ravihevosena. Tamman erinomainen rakenne ja ensimmäinen kantakirjapalkinto tekivät Inkasta kuitenkin todella halutun siitostamman ravipiireissä. Inka saikin kisailla nuoruusvuotensa rauhassa, kunnes se siirtyi 9-vuotiaana siitoskäyttöön ja sai yhteensä seitsemän varsaa. Varsoille Inka periytti hyvää, todella kärsivällistä ja rohkeaa luonnetta sekä erinomaista rakennetta. Tamma astutettiin myös kahdeksannen kerran, mutta valitettavasti varsa ja emä menehtyivät kumpikin synnytyskomplikaatioihin.