Tuulenpesän Rosmariini

Luonne

Tuulenpesän Rosmariini on hyvin tasapainoinen suomenhevostamma niin ulkonäöltään, luonteeltaan kuin ratsastettavuudeltaankin. Täyden kympin tamma, ettenkö sanoisi. Rosso käyttäytyy tilanteessa kuin tilanteessa viimeisen päälle hyvin. Sen lisäksi se on todella ihmisystävällinen ja viihtyy toisten tammojenkin seurassa enemmän kuin mielellään. Rapsutukset ja muukin huomio kelpaa aina Rossolle. Ihmisten seurassa viihtyvä suomineito tulee aina portille vastaan hirnuen iloisesti nimensä kuullessaan. Taluttaessa kävellään tasan taluttajan määräämää tahtia nätisti vierellä mihinkään rynnimättä tai kiskomatta.

Rossoa saisi puunata ja paijata vaikka koko päivän, tai vaikka viikon. Se rakastaa harjaamista, pesemistä, jopa klippaamista. Kaikki toimenpiteet sujuvat kuin leikki tamman seisoessa nätisti paikoillaan mihinkään hievahtamatta. On se hyvää pataa kengittäjän ja eläinlääkärinkin kanssa, jotka saavat tehdä aivan mitä lystäävät Rosson ollessa lähinnä tyytyväisen oloinen. Hevoshierojahan on aivan paras tyyppi, tämä tamma tuntuu nauttivan kaikesta mahdollisesta hemmottelusta. Varustaminen sujuu aivan yhtä mutkattomasti kuin kaikki muukin tämän hevosen kanssa. Ongelmaton ja rauhallinen tamma kaikin puolin.

Nimenomaan tasapainoisuus kuvastaa Rossoa hyvin ratsuna. Se on tahdikas, hyväryhtinen ja -liikkeinen tamma, joka suorittaa kaiken hyvin täsmällisesti ja harmonisesti. Se on avuille juuri sopivan herkkä, muttei niin herkkä, että protestoisi tai sinkoilisi vähän voimakkaamman avun saadessaan. Rossoa pystyy ratsastamaan todella eleettömästi tamman reagoidessa pienimpiinkin apuihin välittömästi. Etenkin kaikenlaiset siirtymiset ovat tamman vahvuus, niin askellajista toiseen kuin askellajin sisälläkin. Tamman siirtymiset ovat niin tasaisia ja täsmällisiä, että se saa poikkeuksetta aina niistä hyvät pisteet kouluradoilla. Kokoamiskapasiteettia löytyy suomenhevoseksi erityisen paljon, liikkeiltään myös melkoisen lennokas liitokavio. Kouluratsuna ei todellakaan jätä kylmäksi ketään, joka sitä sivusta seuraa tai pääsee itse selkään istumaan. Esteiden päälle Rosso ei ihan hirveästi ymmärrä mitään, kyllä se ne ylittää, kun sellainen eteen sattuu, mutta siihen se oikeastaan jääkin.

Kuten arvata saattaa, Rosso on myös kilparatsuna kaikin puolin erinomainen. Se lastautuu ja matkustaa nätisti, sen voi lastata yksin ja se matkustaa ongelmitta ilman kaveriakin. Kisapaikoilla se seisoskelee kopissa aivan tyytyväisenä vuoroaan odotellen, sillä ei ole kiire yhtään mihinkään. Kisoissa ei ilmene oikeastaan mitään erilaisuuksia Rosson luonteessa, se käyttäytyy aivan yhtä rauhallisesti ja mallikkaasti kuin kotonakin. Se on tismalleen samanlainen ratsastaa niin kotona kuin vieraassakin paikassa, joten tämän tamman kanssa ei todellakaan tarvitse pelätä katastrofia kisaverkassa sen enempää kuin valkoisten aitojen sisäpuolella itse suorituksessakaan.

Luonne © enna