Rinonella

i. Tiernapoika-pappa (sh, prt, 149 cm) on arviolta 26-vuotias pieni ori, joka nauttii tätä nykyä eläkepäiviään Länsi-Suomessa. ”Pappa” on elämänsä aikana ehtinyt nähdä ja kokea paljon: sen kanssa aloitettiin valjakkoajo jo nuorena, ja ori pääsikin näyttämään taitoja vaativissa luokissa myös kisakentillä. Erityishuomiota Pappa sai tarkasta suorittamisesta, ja keilat pysyivät porteissa lähes poikkeuksetta pystyssä. Parhaassa kisäiässään Pappa nähtiin myös matalammissa esteluokissa ja kouluradoilla, joskin menestys ei näissä lajeissa ollut päätä huimaavaa. Pappa on luonteeltaan rehti ja rehellinen ori, ja se kävikin usein myös lähialueen tapahtumissa talutusratsuna, ja saattoipa ori kerran morsiamen hääpäivänään kärryillä kirkkoon. Vanhuus alkoi pienessä rautiaassa näkyä vasta 22-vuotiaana, ja siitä lähtien ori on nauttinut olostaan ruunalaumassa pienellä pihatallilla. Pappa on jättänyt jälkeensä kolme menestyksekästä jälkeläistä.

ii. Asfalttiviidakkolapsi (sh, rt, 154 cm) oli näyttävä työhevonen, jonka elämä alkoi jo nuorena poikana maaseudulla peltotöissä. Junnuksi kutsuttu ori oli todella hyväluonteinen hevonen, joka luonteensa ja kompaktin kokonsa vuoksi oli myös haluttu jalostusori. Junnu saikin elämänsä aikana peräti viisi orijälkeläistä, joista osa kantakirjattiin jopa ykköspalkinnolle ja osa jatkoi isänsä jalanjäljissä peltotöissä, osa taas siirtyi valjakkoajon pariin. Junnun kanssa käytiin kiertämässä muutaman kerran näyttelyitä, ihan vain muodon vuoksi, mutta valtaosan elämästään se vietti tyytyväisenä kotitallillaan maaseudulla nauttien elämästä oman laumansa kanssa. Junnu jouduttiin lopettamaan 19-vuotiaana, kun sen jalat eivät enää kestäneet peltötöitä ja tulehduskierre alkoi.

ie. Kiitos ei oo kirosana (sph, prt, 144 cm) oli sporttinen pienhevonen, jonka kanssa kierrettiin paljon estekisoja. Kiira oli ratsastaessa todella motivoitunut, energinen ja varma ratsu, mutta tallikäytökseltään hieman haastava tapaus. Tämän takia, kun Kiira kahdesti elämänsä aikana varsoitettiin, oli erityisen tärkeää valita isäksi hyväluonteinen ja varma ori. (Ja onneksi jälkeläiset perivätkin luonteen isältään!) Kiira eli vain 13-vuotiaaksi, kun erään maastoesteradan onnettomuuden seurauksena se loukkasi pahasti jalkansa ja kuntoutus olisi käynyt raskaaksi niin hevoselle kuin omistajan lompakollekin. Niinpä Kiira lopetettiin omalle kotitallilleen, jossa se oli saanut viettää koko elämänsä varsasta asti.

e. Kiviojan Vähän Helmee (sh, rt, 150 cm) oli omistajansa silmäterä, ja tamman kanssa aloitettiinkin menestyksekäs näyttelyura jo nuorena. Helmi haali itselleen roppakaupalla ruusukkeita ja arvonimiä, ja se kantakirjattiin toiselle palkinnolle 5 vuoden iässä. Helmi oli rakenteeltaan erittäin sopusuhtainen, pitkäjalkainen tamma, joka pääsi näyttämään taitojaan näyttelykehien ulkopuolella myös kouluradoilla. Helmin kanssa kisailtiin aina vaativa B -luokissa asti, ja tamma oli näyttävä näky kannatellessaan itseään ryhdikkäästi. Helmi lopetettiin 18-vuotiaana toistuvien ähkykohtausten vuoksi, ja jälkeensä se jätti kolme ihanaa tammavarsaa, joista kaksi suuntasi kilpauralle ja yksi jäi Helmin omistajalle korvaamaan upean tamman jättämän, tyhjän aukon.

ei. Äärirajojen Vetäjä (sh, rt, 154 cm) oli kouluratsu henkeen ja vereen. Jo varsana se esitteli emänsä kanssa tarhatessaan hienoa, liitäviä askeliaan, jotka saatiin onneksi valjastettua myös ratsastajan alle. Veeti kilpaili vaativa B -luokassa asti, ja erityisesti siirtymät, taivutukset ja lisätyt askellajit olivat orin bravuureita. Orin kanssa käytiin satunnaisesti myös näyttelyissä, ja kantakirjaustilaisuudessa se saikin kolmannen palkinnon. Ryhdikäs ori jouduttiin lopettamaan 16-vuotiaana sairauskohtauksen vuoksi, mutta Veeti jätti maailmaan kolme jälkeläistään, joista kaikki saivat isältään hyvää, sporttista rakennetta sekä taitoa ja herkkyyttä kouluradoille.

ee. Unisieppari (sh, rt, 158 cm) eli valtaosan elämästään ratsastuskoululla. Se oli luonteeltaan puhdasta kultaa, niin kärsivällinen ja rauhallinen, ja tästä syystä myös monen tallitytön lempihevonen. Unnan kanssa käytiin välillä kokeilemassa ratsastuskoulujen välisiä kisoja niin esteillä kuin koulussakin, ja välillä jopa menestyksekkäästi. Unna sai elämänsä aikana kaksi jälkeläistä, joista toinen jäi elämään ratsastuskouluun emänsä tavoin ja toinen suuntasi kisakentille, hieman emäänsä paremmalla menestyksellä. Unna eli pitkän elämän tyytyväisenä, kunnes se löydettiin 25-vuotiaana sydämenpysähdykseen kuolleena laitumeltaan.