Ratiriti Ralla

i. Lilleri Lalleri (sh, rt, 162 cm) aloitti kisauransa kouluratsuna, ja sillä riitti sekä liikettä että omaa hyvää moottoria aina vaativa B -tasolle asti. Lalli ei ollut kaikista helpoin hevonen käsitellä, mutta selästä käsin se oli kuin ihmisen mieli. Omistaja nautti yhteisistä kisareissuista, kunnes eräänä kesänä hän pääsi tutustumaan valjakkoajoon, ja siinä samassa myös Lallin laji vaihtui kärryjen eteen. Koulutaustansa vuoksi Lalli loisti valjakkoajon kouluosuudella, ja se kuunteli hienosti ääniapuja. Taitoa riitti lopulta aina vaativaan luokkaan asti, ja tallihuone täyttyi ruusukkeista. Lalli kisaili melko iäkkääksi asti, kunnes se lopulta pääsi eläkkeelle 24-vuotiaana, mutta sai onnekseen jäädä asumaan tutulle omistajalleen, jonka kanssa valjakkokisat vaihtuivat kärryttelyihin lähimaastoissa. Lalli sai elämänsä aikana neljä jälkeläistä, joille se periytti hyvää, isoa liikettä sekä erinomaista työmoraalia.

ii. Hulabaloo (sh, rt, 163 cm) oli nimensä vastaisesti todella rauhallinen, oikea tallin luotto-ori. Baloo oli rakenteeltaan aivan priimaa, ja se kiersi näyttelyitä ansaiten paljon arvonimiä sekä ruusukkeita. Hulabaloo kantakirjattiin 7 vuoden ikäisenä toiselle palkinnolle, vain muutaman pisteen vajaa ensimmäisestä palkinnosta. Baloota käytettiin todella monipuolisesti niin lasten ensiratsuna kuin terapiaratsuna, ja osaavimmat ylläpitäjät kävivät orin kanssa kiertämässä jopa koulukisoja helppo A -luokassa asti. Baloo oli luonteensa takia todella haluttu jalostusori, ja jälkeläisiä se sai jopa 9, mikä Baloon kotikylän kokoisessa paikassa oli paljon yhdelle hevoselle. Jälkeläisilleen se periytti hyvää liikettä sekä hienoa rakennetta, vaikka vain harva lopulta päätyi isänsä tavoin näyttelykehiin. Ori menehtyi 23-vuotiaana yllättäen kotilaitumellaan, mutta siihen asti Baloo oli elänyt todella terveen elämän.

ie. Lehdokki (sh, rt, 155 cm) oli melko vaatimaton tamma niin ulkonäön kuin taitojensakin puolesta. Se vaihtoi elämänsä aikana neljä kertaa omistajaa ja asui useammalla tallilla, ja vaikka näennäisesti Lehdokki oli ihan ok suurillekin muutoksille, ei se oikein koskaan päässyt täysin kotiutumaan uusiin laumoihin ja ympäristöihin. Lehdokki oli luonteeltaan ihan mukava tamma, suht helppo käsitellä ja taluttaa, joskin varustamisen kanssa oli toisinaan hieman haasteita – erityisesti kaviot olivat tammalle herkkää aluetta. Lehdokki kävi joitakin kertoja starttaamassa koulu- ja estekisoissa, mutta sijoitus jäi aivan listan häntäpäähän, ja aika nopeasti todettiin, että Lehdokin kanssa olisi parempi vaan pysytellä kotitallilla. Tamma sai elämänsä aikana vain yhden jälkeläisen, josta oli tarkoitus tulla omistajan kisaratsu, mutta elämänmuutosten myötä varsa lähti melko nuorena uuteen kotiinsa. Lehdokki eli 18-vuotiaaksi, kunnes se alkoi saada pahoja hengitystieoireita, jotka eivät lääkityksestä huolimatta helpottaneet, ja lopulta tamma nähtiin parhaaksi päästää vehreimmille laitumille.

e. Viljatuuli (sh, rn, 156 cm) eli koko aikuisikänsä yhden ja saman perheen hoivissa, jonne se muutti emänsä luota neljän vuoden ikäisenä. Koska tammasta kaavailtiin ensisijaisesti perheen lapsille harrastehevosta, tuli sen tietysti olla luonteeltaan helposti käsiteltävä ja rauhallinen. Vilja onneksi täytti kaikki odotukset, ja siitä kasvoi todella nöyrä, yhteistyöhaluinen ja ennen kaikkea kiltti suomenhevonen, joka kasvoi samaa tahtia perheen lasten kanssa. Viljan kanssa käytiin muutaman kerran osallistumassa leikkimielisiin kisoihin lähiratsastuskoululla, mutta muuten se sai viettää harrasteratsun virkaa kotitallillaan. Taitoa Viljalta kyllä löytyi, ja sillä oli todella hienot ja isot liikkeet sekä juuri sopivassa määrin herkkyyttä ja kärsivällisyyttä. Vilja sai elämänsä aikana kaksi jälkeläistä, joista toinen jäi asumaan emänsä kanssa ja toinen lähti kiertämään kisaratoja. Tamma jouduttiin lopettamaan äkillisen sairaskohtauksen vuoksi vasta 18-vuotiaana, epäonneksi myös omistajaperheen lapsen 18-vuotissyntymäpäivänä.

ei. Aarnio (sh, rn, 157 cm) oli hieman raskasrakenteisempi mutta ryhdikäs ja näyttävä suomenhevosori, joka syntyi ravisukuun. Myös Aarnesta odotettiin hyvää ravihevosta, ja ensimmäisenä kisavuotenaan se menestyikin ihan hyvin, mutta mitä suuremmaksi ja vankemmaksi ori kasvoi, sitä hitaammaksi vauhti laski. Raviura sai siis jäädä. Onneksi hyväluonteiselle ex-ravurille löytyi nopeasti uusi koti, jossa se pääsi jälleen kärryjen eteen, tällä kertaa tosin valjakkoajon muodossa. Aarnen raskaat askeleet eivät olleet kovin näyttävät, mutta se oli todella tarkkajalkainen ja erityisesti kartioportit sujuivat hevoselta ja ohjastajalta hyvällä yhteistyöllä erinomaisesti. Aarne kisaili menestyksekkäästi jopa korkeammissa luokissa asti, kunnes 18-vuotiaana sen jalat eivät enää kestäneet rasitusta ja ori pääsi viettämään eläkepäiviä useammaksi vuodeksi, kunnes se lopulta lopetettiin kipujen takia 22-vuotiaana. Aarne jätti jälkeensä neljä hyväluonteista jälkeläistä, jotka kaikki pääsivät tavalla tai toisella näyttöön tai käyttöön – ja jotka onneksi perivät isältään hyvää luonnetta.

ee. Valonsäde (sh, vkk, 149 cm) oli todella kaunis, juuri täysikokoiseksi suomenhevoseksi kasvanut voikko tamma, joka kiersi menestyksekkäästi niin näyttelyitä kuin kisaratojakin. Säde tanssahteli tuomareiden suosioon helppo A -luokassa sekä ylitti vajaan metrin esteitä – ja välillä tamman kanssa käytiin vaihtelun vuoksi kiertämässä myös kenttäkisoja, joissa se pääsi todella revittelemään maastoesteosuuksilla. Säde jäi parhaina kisavuosinaan kahdesti äitiyslomalle ja se sai ihanat, todella hyväluonteiset varsat. Kun vauhti kisaradalla hidastui, siirtyi tamma vielä kahden varsan verran siitoskäyttöön, ennen kuin se muutti viettämään eläkepäiviään nuoren omistajan luokse Lappiin. Säde eli pitkän ja terveen elämän, kunnes se jouduttiin lopettamaan 27-vuotiaana pahan ähkyn seurauksena.