Pirunkorven Ruskamarja

03.05.2025 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Sarita, tallityttö (Siguri)

Tallille saapui tänään pieni ryhmä erityistä tukea tarvitsevia lapsia ja nuoria tutustumaan hevosiin. Meillä oli useita tehtävään sopivia hevosia, mutta tänään Ruska pääsi suorittamaan tärkeää roolia. Kun hain Ruskan tarhasta, se ei vielä aavistanutkaan, millainen päivä sillä tänään olisi edessä.

Lapset tulivat puolilta päivin talliin hieman jännittyneinä. Osa pysytteli aluksi kauempana, osa puolestaan uskalsi heti ojentaa kätensä kohti Ruskan pehmeää turpaa. Ruska tuntui aistivan tilanteen hämmästyttävän hyvin. Se seisoi paikoillaan, laski päätään alemmas ja antoi jokaisen halukkaan tutustua itseensä juuri omassa tahdissaan.

Yksi tapaamisista jäi erityisesti mieleeni. Nuori, noin 10-vuotias poika ei puhunut juuri mitään, vaan silitti Ruskan kaulaa pitkän aikaa hiljaa. Ruska nojasi päätään varovasti pojan olkapäätä vasten, ja kaksikko jakoi todella kauniin hekten.

Lapset pääsivät myös hoitamaan Ruskaa, ja harjaushetki oli tietenkin tamman mieleen. Se sai osakseen loputtomasti huomiota, eikä tamma näyttänyt väsyvän rapsutuksiin ja ihmispaljouteen missään vaiheessa. Välillä se kääntyi haistelemaan lasten käsiä ja taskuja hyvin toiveikkaan näköisenä, ja toisinaan taskusta joku porkkananpala tai ruisleipä sujahtikin tamman suuhun.

Päivän päätteeksi kävelimme vielä pienen kierroksen tallipihalla, ja jokainen sai vuorollaan taluttaa tammaa. Ruska eteni rauhalliseen, juuri taluttajan tahtiin. Sillä ei onneksi tänään ollut kiire minnekään, ei edes tien vieressä kohoaville ruohotupsuille.

Kun lapset lähtivät, vein Ruskan takaisin tarhaan. Tamma käveli suoraan heinäkasalle syömään, aivan kuin se olisi tehnyt päivän aikana vain tavallisen työvuoron. Minä sen sijaan jäin hetkeksi portille katsomaan tammaa ja miettimään, miten uskomattoman paljon yksi hevonen voi antaa ihmisille olemalla vain oma rauhallinen, lempeä itsensä. Ruska ei varmasti ymmärtänyt muuttaneensa kenenkään päivää, mutta minä olin melko varma, että niin oli tapahtunut.

31.10.2024 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Petra, tallityttö (Siguri)

Kuuralehdon tallilla järjestettiin tänään halloween-tapahtuma, johon kuului pimeän maastovaellusksen lisäksi tietysti myös pukukilpailu. Mietin pitkään, minkä puvun keskisin Ruskalle, mutta lopulta päätös oli helppo. Mikä sopisikaan tälle pohjattoman ruokahalun omaavalle hevoselle paremmin kuin kurpitsa?

Ruska suhtautui valmisteluihin juuri niin kuin Ruska suhtautuu kaikkeen, rauhallisesti ja huomiosta nauttien. Tamman korviin kiinnitettävät lehdet, kaulaan sidottu vihreä kanta ja koko hevosen peittävä oranssi kangas eivät hetkauttaneet Ruskaa, vaan se keskittyi hamuamaan taskun pohjalle jääneitä herkkuja, joita tamma saikin säännöllisesti jaksaessaan seistä niin hienosti paikoillaan pukemisen ajan. Puvusta tuli hieno, vaikka itse sanoinkin, ja sen kruunasi vielä mustat tarrat, jotka muodostivat kurpitsan silmät ja suun tamman kylkeen.

Kun tamma oli valmis, siirryimme kentälle, jossa meitä odotti jo muut tallitytöt hevosineen. Oli yksisarvinen, luuranko, hämähäkinseittiin pukeutunut hevonen ja jopa yksi lohikäärme. Ruska puolestaan marssi joukkoon hyvin tyytyväisen näköisenä omana pyöreänä kurpitsanaan ja pysähtyi lähes jokaisen mahdollisen ihmisen kohdalle kerjäämään rapsutuksia.

Tuomari kiersi hevoset läpi, ja meidän kohdallamme hän purskahti nauruun ja totesi, että nyt on puku löytänyt hevosensa. Sopi tammalle kuulemma kuin nenä päähän, ja varsinkin kesän aikana hieman kasvanut vatsa kruunasi kokonaisuuden. Ruska ei aivan ymmärtänyt, miksi sille naurettiin, vaan se oli ehdottomasti sitä mieltä, että myös tuomari oli tullut paikalle rapsutuksia antamaan.

Pukukilpailussa emme tällä kertaa sijoittuneet, mutta siitä tuskin kumpikaan meistä oli erityisen pahoillaan. Ruska sai kuitenkin tapahtuman aikana paljon huomioita sekä herkkuja, että se käveli tyytyväisenä, vatsa täynnä, takaisin talliin. Päivän kruunasi tietenkin kaikille osallistujille jaettu porkkanapussi, ja sitä rapistellessani olin aika varma, että Ruskan mielestä tämä oli ehdottomasti vuoden paras kilpailu.