Pikku-Myy

i. Painikkalan Ajaton (sh, rt, 158 cm) oli suurikokoinen ja raskasrakenteinen hevonen, joka ei tehnyt itsestään tallissa numeroa mutta oli sitäkin näyttävämpi kouluratsastusradoilla. Ulkonäön puolesta ei olisi heti pystynyt arvaamaan, kuinka lennokkaat askeleet orilla oli, joilla se tanssahteli tuomareiden suosioon aina vaativa B -luokissa asti. Ajaton kannatteli itseään ylväänä ja kulki jo lyhyiden alkulämmittelyjen jälkeen komeasti kaula pyöreänä eteenpäin. Tallihuonetta koristavat ruusukkeet vaikuttivat myös siihen, että ori oli todella haluttu jalostushevonen, ja se saikin elämänsä aikana kaiken kaikkiaan 14 jälkeläistä, joista suurin osa jatkoi isänsä jalanjäljissä koulukentillä. Ajaton jouduttiin lopettamaan 23-vuotiaana toistuvien ähkyjen seurauksena.

ii. Surman Samurai (sh, m, 158 cm) oli nimensä veroisesti vahva ja lihaksikas hevonen, jota ei kuitenkaan oltu notkeudella ja kauniilla liikkeellä pilattu. Ori aloitti jo nuorena koulukisauransa, mutta melko pian nähtiin, että etupainoinen, kömpelö hevonen ei ollut tuomareiden mieleen. Samurain luonne oli puhdasta kultaa, minkä takia omistajaa harmitti kovasti, kun unelmat hienosta kouluratsastusurasta murenivat. Kaksikko päätti kuitenkin lähteä kisaratojen sijaan kiertämään näyttelykehiä, ja komea ori pääsikin lopulta myös tuomareiden suosioon. Samurai kantakirjattiin lopulta toiselle palkinnolle, vain pistettä vajaa ensimmäisestä, ja se sai yhteensä seitsemän jälkeläistä, jotka perivät isänsä jämäkän ulkomuodon. Samurai löydettiin 25-vuotiaana omalta kotilaitumeltaan menehtyneenä sydämenpysähdykseen.

ie. Wilmanna (sh, rt, 159 cm) oli melko suurikokoinen tamma, jolla riitti liikettä kouluratojen vaativiin luokkiin asti ja esteitäkin se hyppäsi metrin radoilla. Wilman kanssa keskityttiin tekemään ratsastuskoulutuksen alkeet huolella, ja niiden ansiosta, kun tamman kanssa lopulta siirryttiin kisakentille, oli omistajalla käsissään upea, omalla moottorilla toimiva, avuille herkkä ja motivoitunut ratsu. Wilman kisaura keskeytyi kolme kertaa tiineyden ja varsomisen ajaksi, mutta näiden ulkopuolella sen kanssa kisattiin vielä 19-vuotiaanakin. Vain muutama vuosi kisauran päätöksestä tamma päädyttiin lopettamaan jatkuvan jalkojen rasitusvamman vuoksi.

e. Pikku-Ronjan (sh, rt, 157 cm) koulutus lähti käyntiin jo nuorena, kun varsan kanssa harjoiteltiin erilaisia tasoja, laskeutumisia ja hyppyjä maasta käsin. Ronjasta tuli todella varmajalkainen ratsu, jonka kanssa päästiin myöhemmin kiertämään niin normaaleita esteratoja kuin erikoisempia maastoesteratojakin. Ronjaan pystyi luottamaan sekä tallissa että ratsastaessa kuin kallioon, ja tamma yritti aina parhaansa. Ronja sai elämänsä aikana vain yhden jälkeläisen, joka peri emältään varmajalkaisuuden ja hyvän työskentelymoraalin. Tamma jouduttiin päästämään vehreimmille laitumille 18-vuotiaana vatsasta löytyneen kasvaimen vuoksi.

ei. Pikku-Rumpupoika (sh, rn, 155 cm) oli hevonen, jonka kanssa kesti pitkään löytää yhteinen tapa elää arkea. Se tuntui olevan aina toista mieltä oman ihmisensä kanssa, eivätkä hoitotoimenpiteet saati työskentely ihmisen kanssa ratsain tuntuneet olevan orin mieleen. Vasta, kun Poika 7-vuotiaana myytiin uuteen kotiin (jossa se sai tarhata suuremmissa tarhoissa laumatovereiden kanssa ja sen kanssa tehtiin hoitotoimet hevosta kuunnellen), kuoriutui orista aivan upea ja osaava, joskin äärimmäisen herkkä hevonen. Pojan kanssa käytiin esittelemässä taitoja niin esteillä kuin kouluradoillakin, ei tosin kovin suurissa luokissa, mutta menestystäkin toisinaan tuli. Vieraat paikat kuitenkin stressasivat oria niin paljon, että lopulta nähtiin parhaaksi antaa orin viettää loppuelämä omalla kotitallillaan yhdessä mukavia asioita tuttujen ihmisten kanssa puuhaillen. Poika jouduttiin lopettamaan 19-vuotiaana pahan kaviokuumeen takia.

ee. Ralliina (sh, rt, 157 cm) syntyi menestyksekkääseen ravisukuun, mutta oli sukunsa musta lammas. Kärryjen edessä toimiminen ei ottanut onnistuakseen, vaikka koulutuksessa kokeiltiin ties minkälaisia keinoja, joten lopulta Ralli myytiin pilkkahintaan 6-vuotiaana kouluttamattomana ratsunalkuna. Liina onneksi löysi uuden kodin ja oman ihmisensä nopeasti, ja yhdessä uuden omistajan kanssa kaksikko alkoi kokeilla esteratsukon uraa. Liinalla riitti vauhtia, ja vaikka hyppytekniikka ei ollutkaan aivan priimaa, pääsi kaksikko kilpailemaan 80 cm luokissa melko menestyksekkäästi. Liinassa oli hyvä yhdistelmä yhteistyöhalua ja työmoraalia sekä myös pilkettä silmäkulmassa, eikä tamman kanssa aika käynyt koskaan pitkäksi! Tamma sai elämänsä aikana kaksi elävää varsaa, mutta kolmannen kohdalla synnytyskomplikaatioiden vuoksi menetettiin niin varsa kuin 14-vuotias emäkin.