Mörkövaaran Varjovalssi

11.08.2019 Estevalmennus – kirjoittanut: Kasvattaja (VRL-01671)

Saritan ja Valssin saapuessa kentälle näytti ratsastaja jo ensimetreiltä siltä, että kuolema koittaa. Ratsastaja pyysi ratsuaan topakoin pohkein eteenpäin, hengitellen itse naama punaisena syvään selässä. Jo pelkkä Valssin ravin työstäminen näytti haasteelliselta, tammalla kun ei tuntunut olevan menohaluja yhtään. Siis kirjaimellisesti, ei yhtään. Muutaman kerran tamma pysähtyi kentän keskelle ihmettelemään, joista viimeisimmällä kerralla menin karjumaan tamman takaliston luo ja napautin sitä reippaasti kädellä pyllylle. Siinä vaiheessa Valssi taisi tuumata, että ehkä on parempi etsiä ne jalat alle, niin ei tule enempää sanomista.

Kun ratsukko oli tovin veryytellyt itsenäisesti ja Valssi jopa laukkasi eteenpäin, siirryimme rakentamani esteradan pariin. Kentälle oli pystytettynä kahdeksan erilaista estettä 70-90cm korkeudella, joista suurinosa oli tavallisia pystyjä, mutta olipa mukana myös yksi sarja. Sarita työsti napakoin avuin Valssin laukkaa vielä hetken aikaa, kunnes merkistäni alkoi suorittamaan rataa omaan tahtiin. Ensimmäinen kierros oli ratsukolta vielä vähän hakemista, erityisesti lähestymisissä ratsastaja joutui niin kovasti avustamaan ratsuaan, että se puuskutus kuului varmasti kilometrin päähän. Vaikka vauhtia ei vieläkään riittävästi ollut, hyppäsi Valssi silti melko kivannäköisesti esteiden ylitse, eikä se ihme ja kumma pudotellut, vaikka puomit kolisivatkin. Toisella kierroksella Sarita oli entistä enemmän hereillä, ja suorastaan raivon vallassa pyysi ja pyysi ratsultaan, joka hiljattain pääsi paremmin rytmiin ja hyppyihin kiinni. Kun vain maltoimme pitkäpinnaisesti työstää, niin sieltäpä ne Valssin jalat lopulta löytyi! Toisen kierroksen puolessa välissä tamma muuttui silmissä, sen suorastaan huumaannuttua vauhdista. Tällöin tamma eteni todella hienosti esteeltä esteelle, ponnistaen vahvasti Saritan merkistä jokaisen tulevan esteen ylitse. Tuntui, että ratsastajan ei tarvinnut enää kuin istua ja ihmetellä selässä, niin Valssi hoiti varsin tyytyväisen oloisena loput. Viimeisellä kierroksella myös sarjaeste ylittyi vahvasti, Valssin kuunnellessa huolellisesti apuja ja liikkuessa niiden mukaisesti eteen.

Tunnin työskentelyn jälkeen lähdimme vähitellen lopettelemaan ja siirtymään jäähdyttelemään ratsua varsin hyvillä mielin. Vaikka alku olikin ratsukon osalta vähän hankala ja tahmea, paransivat he loppua kohden huomattavasti. Siinä missä alussa Valssi juuri ja juuri edes hyppäsi (tai lähinnä kömpi) esteiden ylitse, laukkasi se lopussa rinta rottingilla ja korvat pilvissä eteenpäin, eikä empinyt hypyissä enää yhtään. Valssilla tuntui hyvin olevan ratsastajan höynäytystaidot hallussa, joskin Sarita ei missään vaiheessa antanut ratsun pellyille periksi, vaan uskalsi pyytää tältä kokoajan vain enemmän ja enemmän. Ja millä tuloksella! Todella hienoa työskentelyä molemmilta.

31.10.2019 Estevalmennus – kirjoittanut: Reetta, tallityttö (Siguri)

”Ratsasta eteen”, kuuluu Paulan ääni kentän reunalta.
”Enemmän. Enemmän. Nyt pohkeita, kunnolla!” hän huutaa. Yritän rentouttaa puristuneita nyrkkejäni ja ohjata Valssia kulkemaan eteenpäin. Se on ollut tänään todella tahmea, eivätkä edes kavaletit ole saaneet sen jalkoja nousemaan yhtään paremmin.
”Sinun täytyy nyt vaan olla se jääräpäisempi tässä. Ohjaa esteelle!” Paula huutaa. Teen laukkaympyrän loppuun ja lähden ohjaamaan tammaa radan ensimmäiselle esteelle. Vauhti ei ole päätä huimaava, mutta Valssi hyppää esteen juuri ja juuri puomia hipoen.
”Rentoudu. Jännität ihan liikaa, löysää hieman pohjetta. Ja herranjestas, anna vähän pidempää ohjaa!” Paula neuvoo. Hän nojautuu kentän aitaa vasten ja seuraa, kuinka suoritamme Valssin kanssa loput radasta.

Esteet ovat paljon matalampia, mitä tamman taitotaso on. Silti tuntuu, että tamman puhti on aivan loppu, eikä sillä tunnu olevan edes viitsimistä tsempata. Askeleet se kuitenkin ajoittaa täydellisesti, mikä onkin pelastuksemme tänään.
”Vielä kerran”, pyytää Paula, kun pääsemme radan loppuun. Annan Valssin hetken hengähtää ravissa, ja lähdemme sitten uudelleen kohti ensimmäistä estettä.

Meillä on Valssin kanssa vielä paljon opeteltavaa. Sen kanssa ei ole helppoa, ja ilmeisesti täytyisi jo heti tunnin alussa auttaa tammaa löytämään oikea vireystila. Muuten käy juuri näin; Paula on huonolla tuulella, eikä omakaan ajatus tunnu olevan enää yhtään mukana. Onneksi Paula pyytää meitä aivan pian siirtymään loppuverryttelyihin kavaleteille sekä sileälle ja antaa luvan lähteä takaisin tallille, kun Valssi on palautunut hyppimisen jäljiltä.
”Ensi kerralla sitten paremmin”, hän sanoo huokaisten ja alkaa siivota esteitä kentältä.