Halluharjan Misliina

11.07.2020 Kouluvalmennus – kirjoittanut: Tiina, valmentaja (Siguri)

”Käsiä vähän eteen. Ja vielä. Hyvä”, neuvon Petraa. Päivän kouluvalmennus on tuntunut sujuvan kaikin puolin todella hyvin, ja erityisesti Petra on selvästi parantanut istuntaansa. Mislan kanssa on aina ollut haastavaa pärjätä pelkillä painoavuilla, sillä se ei malttaisi pysähtyä paikoilleen, mutta tänään monien toistojen jälkeen sekä pysähdykset että peruutukset alkavat hiljalleen sujua myös Petran kanssa.
Päivän valmennus on koostunut hyvin perustason tehtävistä, kuten siirtymisistä ja ratsastusradan teiden oikeasta ratsastuksesta. Lopputunnista käymme läpi vielä pohkeenväistöharjoituksia, missä myös minulla oli iso rooli. Petra ei ensin meinaa saada pohjetta kylkeen ilman että tasapaino muuten horjuu, joten opettelemme pohkeen käyttöä ensin niin, että kävelen ratsukon vieressä ja painan ratsastajan pohjetta sopivasti, kunnes Misla väistää. Vaatii melko paljon, että sopiva tuntuma löytyy samaan aikaan sekä pohje- että ohjasavuille ja istunnalle, mutta lopputuntia kohden pohkeenväistöt sujuvat jo paljon paremmin.

Kun tunti alkaa olla lopussa, pyydän Petraa antamaan tammalle pitkät ohjat. Erilaiset ratsastusradan tiet ovat sujuneet melko hyvin, ja Petralla on hyvä kosketus käännöksiin, mutta istunnan merkitystä ei voi liikaa korostaa. Kunhan Petra malttaa vielä sitä harjoitella, niin hän pääsee pian starttaamaan ensimmäiset kouluratsastuskisansa!

14.09.2015 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Petra, tallityttö (Siguri)

Tänään meille muutti kaksi vuoden ikäistä hevosta: ori Jesteri ja tamma Misliina. Molemmat tulivat samalta tallilta, ja mikä hauskinta, varsat olivat syntyneet tismalleen samana päivänä. Jesteri oli löydetty aamulla karsinasta ja Mislan syntyminen sijoittui myöhäiseen iltaan. Kuuralehdon omistaja oli jälleen hoitanut hevoskaupat kertomatta meille sanaakaan, ja eräänä lauantaina hän soitti meidät kaikki tallin pihalle odottamaan. Pian hän saapuikin tallille hevosauton kera.

”Minkälainen hevonen tällä kertaa?” kiusoitteli Sarita omistajaa.
”Lähteeköhän se juoksemaan karkuun heti pihalle päästyään?” mietti Annika ääneen.
”Älkää nyt. Voi se olla ihan kivakin”, yritti Ida toivoa parasta. Omistaja hymyili itsekseen ja avasi hevosauton peräluukun. Jäimme kaikki tuijottamaan kahta ruskeaa takapuolta. Kahta.
”Vai että semmoista..”, totesi Sarita hyväntahtoisesti. Katsoimme hetken hevosia kunnes aloimme lastata niitä yhteisvoimin ulos. Omistaja kertoi meille hieman hevosista, niiden vanhemmista sekä tulevaisuuden suunnitelmista. Lopulta saimme karvaturvat ulos autosta ilman suurempaa tappelua ja jäimme hetkeksi ihastelemaan niitä pihaan.
”Ihan komeita”, sanoi Ida ja silitti molempia. Jakaannuimme kahteen porukkaan ja lähdimme viemään Mislaa tammojen luo ja Jesteriä oritalliin.

Tälläkin kertaa omistaja pääsi yllättämään – onneksi ihan positiivisesti. Ainakin näin ensimmäisen päivän jälkeen voisi sanoa, että molemmat hevoset olivat luonteeltaan todella mukavia, ja ne osasivat käyttäytyä hyvin. Molemmat tuntuivat myös kotiutuvan nopeasti, eikä uusi ympäristö vaikuttanut haittaavan menoa. Täytyy vain toivoa, että näiden kahden kanssa tulee jatkossakin olemaan yhtä helppoa!