Hetken Luomus

05.09.2015 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Kati, tallityttö (Siguri)

Mistä huomaa syksyn tulleen? Lehtensä pudottaneista puista, korjatuista sadoista, pimenevistä illoista sekä ennen kaikkea kuraisista hevosista. Myönnän, olen syysihminen. Pidän raikkaasta ilmasta, kirkkaista tähtitaivaista sekä siitä, että koulut alkavat ja elämä rytmittyy jälleen kesäloman jäljiltä. Myönnän myös sen, että tiistai-iltana kello kymmenen olisin paljon mieluummin kotona peiton alla kun siirtämässä kuraisia karvakasoja suihkun kautta karsinaan. Ei kuitenkaan auttanut valittaa, itse minä olin tähän hommaan lupautunut.

Kun astelin laitumelle riimunaru kädessäni, tunsin taivaalta putoavan yksittäisiä sadepisaroita. Kävelin kohti tammalaidunta ja olin enemmän kuin kiitollinen siitä, että pihavalot otiin saatu jälleen katkon jälkeen toimimaan; ilman niitä pihalla ei olisi nähnyt juuri mitään. Luomus käveli hitaasti minua vastaan, kun saavuin laitumen portille. Huokaisin; jälleen yksi kurainen hevonen putsattavana. Onneksi se oli päivän viimeinen. Avasin portin, otin Luomuksen kiinni riimunarulla ja lähdin taluttamaan sitä kohti tallin pesupaikkaa.

Pesupaikalle saapuessamme laitoin tamman kiinni. Kaadoin ämpäriin lämmintä vettä ja aloin putsata enimpiä kuratahroja pois kimon turkista. Osa oli jo niin pinttynyt kiinni ihoon ja karvaan, että tarvitsin kasan harjoja avukseni. Lopulta pitkän puunaushetken jälkeen sain tamman vihdoin yökuntoon. Se oli seissyt koko pesuhetken paikoillaan hievahtamattakaan.

Talutin tamman karsinaansa, jossa odotti iltaheinät. Luomus asteli reippaasti karsinaan ja alkoi saman tien hamuta heiniä maasta. Otin tältä riimun pois ja suljin karsinan oven. Päivä oli ollut pitkä ja raskas, mutta kyllä oli ilo katsella puhdasta hevosta syömässä omassa puhtaassa karsinassaan. Ihailin tammaa hetken aikaa, kunnes lähdin jatkamaan iltaani. Vielä olisi paljon tehtävää ennen kuin pääsisin omaan sänkyyn.

29.04.2015 Kouluvalmennus – kirjoittanut: Paula, valmentaja (Siguri)

Olin hieman myöhässä sovitusta valmennuksesta, mutta onneksi tallille päästyäni huomasin Saritan ja Luomuksen ravailevan itsenäisesti kentällä. Kuljin juoksujalkaa kentälle ja pahoittelin myöhästymistäni. Ratsukko oli selvästi ehtinyt lämmitellä jo kymmenisen minuuttia, sillä Luomus oli aivan omassa elementissään pitkien askelten ja peräänannon kanssa.

Pyysin Saritaa kuulolle ja kerroin hänelle, että tänään kävisimme läpi hieman sulkutaivutuksia. Pyysin ratsastajaa lämmittelemään ensin kolmikaarisella kiemurauralla, jotta hevonen taipuisi hieman. Sarita lähti käskystä ravaamaan kiemurauralle, ja Luomus vaikutti olevan kaikin puolin valmis aloittamaan taivutukset.

Sanoin Saritalle, että tekisimme hetken sulkuja uralla ja sen jälkeen siirtyisimme halkaisijalle. Sarita aloitti taivutukset heti pitkän sivun alusta napakasti ja selkeillä avuilla. Luomuksella kesti hetki asettua hyvään asentoon, ja ensin se oli lähdössä vartalo suorana väistämään. Pyysin Saritaa tekemään pidätteitä ja taivuttamaan tamma, ja pian Luomus kulkikin upeasti aina kaulasta häntään saakka taipuneena koko vartalostaan.

Ratsukko jatkoi sulkutaivutuksia uralla hetken aikaa käynnissä, kunnes pyysin heitä siirtymään raviin. Luomus lähti todella upeasti suorittamaan ravitaivutuksia, ja sen liikkeet olivat todella mallikkaat. Pyysin ratsastajaa vielä vaihtamaan suuntaa ja tekemään samalla tavalla ensin käynti- ja sitten ravitaivutuksia.

Kun taivutukset alkoivat näyttää hyviltä molempiin suuntiin, annoin Saritalle luvan antaa hetkeksi pitkät ohjat, jotta Luomus saisi oikoa vartaloaan. Käskin hänen kuitenkin olemaan valmiina, sillä jatkaisimme aivan pian taivutuksia halkaisijalla. Sanoin Saritalle jo ennen tehtävän aloittamista, että hänen tuli pitää huoli siitä, että hevonen kulkisi suoraa linjaa pitkin, eikä tekisi epämääräistä siksakkia. Luomuksella kun oli välillä vähän tapana lähteä ottamaan askelia sivuille, mikäli pään edessä ei olisi seinää tai aitaa pitämässä linjaa suorana.

Sarita kokosi ohjat ja lähti suorittamaan taivutusta. Hän käänsi hevosen lyhyen sivun puolivälistä ja lähti tulemaan käynnissä minua kohti. Luomus alkoi kuitenkin astella vähän miten sattuu, joten pyysin Saritaa korjaamaan liikkeen. Hän teki työtä käskettyä, ja pian taivutukset alkoivat näyttää hienoilta. Samaa toistettiin muutaman kerran käynnissä, kunnes siirrtyimme raviin.

Kun ravitaivutuksetkin alkoivat sujua upeasti, annoin Saritalle luvan hiljentää vauhtia ja antaa Luomukselle pitkät ohjat. Luomuksen kanssa tulisi selkeästi harjoitella vielä taivutuksia vapaalla uralla, mutta muuten liikkeet näyttivät oikein mallikkailta kaikin puolin.

01.04.2015 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: tallin omistaja (Siguri)

Olipa kerrassaan huonoa tuuria. Olimme Luomuksen kanssa valmistautuneet pidempään kisareissuun jo viikkoja, mutta tänä aamuna karsinassa odotti vastassa takajalkaansa ontuva hevonen. Muutama kirosana pääsi suustani huomatessani naulan törröttävän tamman kaviosta. Voi luoja.

Ensimmäinen soitto eläinlääkärille meni vastaajaan. Hain tallin perältä satulahuovan, jonka käärin pintelillä tiukalle tamman jalkaan – muutakaan en tähän hätään keksinyt. Se uskalsi ottaa melko nopeasti hieman tukea jalalle, mutta varoi selvästi astumasta kunnolla. Pian sain eläinlääkärin kiinni.

Odottelin tamman luona jonkin aikaa, kunnes eläinlääkärimme Olga saapui paikalle. Hän tutki tamman jalkaa pitkään ja lopulta helpotuksekseni sanoi naulan olevan niin lähellä kavion sarveisseinämää, että suuremmalta vammalta vältyttäisiin. Jalkaa pitäisi kuitenkin seurata ja hoitaa, jottei haava tulehtuisi.

Se siitä. Eipä näille vahingoille mitään mahda, mutta on todella ikävä näin kisakauden alussa pitää taukoa niinkin pienen asian kuin naulan takia. Toivotaan kuitenkin, että Luomuksen jalka paranee entiselleen!

10.03.2015 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Kati, tallityttö (Siguri)

Olimme saapuneet kisapaikalle jo auringonnousun aikaan. Olimme päättäneet lähteä ajoissa liikkeelle, jotta meillä olisi paikan päällä aikaa valmistella Luomus kouluradalle. Onneksi kisapaikalla oli paljon vieraskarsinoita, jonne pystyi majoittamaan hevosia ennen kisoja. Kisapaikalla meitä ratsastajia hevosineen oli vasta kourallinen, mutta lisää pitäisi olla tulossa. Ilmoittautumisten mukaan meidänkin luokassa kilpaili ainakin neljäkymmentä hevosta.

Luomus seisoi nätisti karsinassa ja haisteli vieraan paikan ja uusien hevosten hajuja. Tarkistin vielä, että kaikki varusteet ja hoitotarvikkeet olivat tulleet mukaan. Kaikki näytti olevan kunnossa. Meidän luokkamme alkaisi jo heti yhdeksältä, eli ihan hirveästi ylimääräistä aikaa ei ollut, vaikka luulin ajan ehtivän käydä pitkäksi!

Aloitin Luomuksen siistimisen harjauksella. Pölyä lähti aivan hirveästi, vaikka olin harjannut tamman viimeksi ennen lähtöä. Sain kuitenkin pölykerroksen alta pian esiin kiiltävän kimon pienen hevosen. Luomus seisoi yhäkin paikoillaan ja hamusi katosta roikkuvaa heinäpussia. Seuraavaksi putsasin tamman kaviot ja tarkistin vielä, että kengät olisivat hyvin paikoillaan. Kaikki näytti kuitenkin hyvältä ja tamma alkoi olla hiljalleen ulospäin siisti.

Meillä oli vielä tunti aikaa. Aloin letittää tamman pitkää harjaa yhdeksi palmikoksi niskaa pitkin. Tarpeenhan se ei missään nimessä ollut, mutta halusin antaa Luomuksesta siistin kuvan. Tämä pehko pitäisi kyllä leikata lyhyeksi ennen kesän kilpailuja, lämmittäähän tällainen aika paljon.

Lopulta sain tamman siistiin kuntoon ja lähdin hakemaan satulaa. Luomus pullisteli hieman sitä laitettaessa selkään, mutta sen kiristämiseen oli kyllä aikaa. Suitset menivät helposti päähän, ja pian tamma oli valmis lähtemään lämmittelemään. Talutin tamman karsinasta ulos ja hyppäsin sen selkään aivan karsinan vieressä olevalta korokkeelta. Pyysin ohi kulkevaa tyttöä auttamaan satulavyön kiristyksessä, ja hän auttoi mielellään. Kisapaikalla kaikki olivat yleensä todella hyvällä mielellä, vaikka luulisi tällaisen päivän aiheuttavan stressiä ihmiselle jos toisellekin.

Lähdimme Luomuksen kanssa kiertelemään tallialuetta ja katselemaan vähän lähimaisemia. Tallin laidunten kohdalla tamma hiljensi vauhtia ja päästi suustaan kovan hirnahduksen, johon se sai vastauksia laitumella olevilta hevosilta. Osa tulikin aivan laitumen reunalle katsomaan uutta tammaa. Jatkoimme kuitenkin pian matkaamme lämmittelypaikalle.

Kentällä aloin mittailla jalustimia ja nostin ne sopivalle korkeudelle. Menimme vuorotellen käyntiä ja ravia sekä hieman laukkaa. En viitsinyt hengästyttää tammaa kovin ennen kisoja, mutta lämpimäksi se oli saatava. Muutenkin se oli joutunut seisomaan trailerissa jo monta tuntia matkalla tänne.

Lämmittelypaikalla meitä oli tällä hetkellä viisi. Olin ehtinyt aamulla vain nopeasti vilkaista lähtölistaa, mutta huomasin nimemme ensimmäisten seitsemän hevosen joukossa, sen tarkemmin en muistanut katsoa. Paikan päällä kyllä onneksi kuulutettiin ratsukot ennen radalle menemistä.

Kello alkoi lähestyä yhdeksää ja paikalle oli saapunut tuomareita, katsojia ja kuvaajia. Ravasimme kevyesti ympäri kenttää ja kuulimme ensimmäisten kahden hevosen nimen kuulutettavan. Hevoset lähtivät omilla vuoroillaan radalle ja niiden tilalle lämmittelyalueelle tuli neljä uutta ratsukkoa. Minua alkoi hieman jännittää, vaikka tiesin Raisan osaavan kyllä työnsä. Silti, mitä jos unohdankin ohjelman tai alkaisin hermoilla turhaan?

Kovin kauaa en ehtinyt miettiä erilaisia skenaarioita radan suorittamiseen, kun kuulin sekä Hetken Luomuksen että oman nimeni mainittavan. Se oli menoa nyt. Nyt ei auttanut enää muu kuin luottaa itseensä ja toivoa parasta!