Luminara
| Nimi: | Luminara, "Lumina" | Rekisterinumero: | VH16-018-2130 |
| Rotu: | Suomenhevonen | Omistaja: | Kuuralehto, Siguri (VRL-11290) |
| Sukupuoli: | Tamma | Kasvattaja: | evm |
| Syntynyt: | 11.06.2015, 14 v (satunnainen) | Koulutustaso: | ko: vaB, re: 60 cm, Noviisi |
| Säkäkorkeus: | 158 cm | Painotus: | Yleispainotus |
| Väri: | Rautias | Suku: | Evm-sukuinen |
| Meriitit: | - | ||
Virtuaalihevonen | Kuvat © Luvat on
Luonne
Mitä käsittelyyn tulee, on Lumina ehdottomasti yksi tallin luottohevosia. Se tervehtii ihmisiä ystävällisesti hörähtäen, antaa ottaa kiinni tarhasta, seuraa taluttaessa rennosti vierellä eikä säiky, vaikka eteen tulisi jotakin yllättävää. Hoitotilanteissa Lumina seisoo kärsivällisesti paikoillaan, nostaa kaviot pyynnöstä ja kaikki toimenpiteet, niin harjaus, pesu, kengitys kuin rokotuksetkin, sujuvat todella mutkattomasti. Lumina ei tarvitse valtavasti kehuja ja rapsutuksia, mutta nauttii kyllä, kun niitä saa.
Selästä käsin Luminasta löytyy hieman enemmän haastetta. Se kulkee todella reippaasti eteenpäin ja alkuverryttelyjen jälkeen siltä löytyy hienoa, isoa askelta. Tamma kuuntelee ratsastajan apuja tarkasti ja reagoi niihin täsmällisesti, mutta liian voimakkaat tai ristiriitaiset avut saavat Luminan jännittymään korvista kavioihin asti, ja liikkeestä tulee todella vastahakoista. Kun tamma katoaa avuilta, on tarpeen hetken aikaa rauhoittaa tilanne pitkillä ohjilla ja aloittaa sitten työskentely uudelleen rauhallisemmilla ja oikea-aikaisemmilla avuilla.
Kouluratsuna Lumina on herkkä mutta huolellinen ja mukavan kevyt hevonen ratsastaa. Sen askel on pehmeä ja helposti säädeltävissä, ja erityisesti erilaiset taivutukset sekä kokoamiset onnistuvat tammalta hienosti. Ratsastajan virheitä se ei tosiaan korjaa eikä siinä mielessä ole mikään aloittelijan harjoitushevonen. Mitä täsmällisempi ja osaavampi ratsastaja on, sitä hienomman kouluratsun Luminasta saa.
Esteillä Lumina pysyy yhtä lailla huolellisena ja ennen kaikkea ratsastajan kanssa yhteistyötä tekevänä. Mikään automaattihevonen se ei ole, vaan vaatii, että ratsastaja tekee oman osuutensa aina huolellisten linjojen ratsastamisesta askelten säätämiseen ennen hyppyä. Lumina hyppää helposti yksittäisinä metrin esteitä, mutta koska se on todella herkkä ratsastaa, kisataan sen kanssa vain 60 cm rataesteillä ja kiinnitetään korkeusennätysten sijaan huomiota tarkkaan työskentelyyn.
Valjakkoajossa Lumina on yhtä luotettava kuin ratsunakin. Se kuuntelee ääniapuja tarkasti, liikkuu kärryjen edessä hyvässä tahdissa ja pysyy rauhallisena myös kisatilanteissa. Varsinkin kouluosuuksissa tamman liike on todella näyttävä, mutta myös tarkkuuskokeessa se etenee huolellisesti ja tarkasti, kunhan ajaja pitää avut johdonmukaisina.
Lumina on aivan ihana hevonen käsitellä maastakäsin, ja sen kanssa niin hoitamistilanteet kuin jumppatunnitkin sujuvat keneltä tahansa aina yhtä mukavissa merkeissä. Oikean ratsastajan alla se kuitenkin hurmaa tuomarit kerta toisensa jälkeen kolmessa lajissa.
Suku
| i. Andaras sh, rn, 158 cm evm | ii. Amados evm / sh, m, 161 cm | iii. Amadeus evm / sh, m, 161 cm |
| iie. Ostia evm / sh, rn, 165 cm | ||
| ie. Saralia evm / sh, rn, 153 cm | iei. Saro evm / sh, rt, 153 cm | |
| iee. Karelia evm / sh, rn, 155 cm | ||
| e. Lumina sh, rtkm, 156 cm evm | ei. Jamino evm / sh, rt, 159 cm | eii. Jami evm / sh, rt, 159 cm |
| eie. Domina evm / sh, rt, 154 cm | ||
| ee. Liia-Lumetta evm / sh, rnkm, 152 cm | eei. Lumivari evm / sh, mkm, 153 cm | |
| eee. Leona evm / sh, r, 152 cm |
i. Andaras (sh, rn, 158 cm) oli todella menestyksekkäästä orilinjasta, jonka hevoset sopivat erityisesti näyttöön mutta myös käyttöön. Oreille valittiin vain arvoisiaan tammoja, jotta jälkeläistä tulisi priimaa, mutta valitettavasti Andaras jäi oikeaksi maanantaikappaleeksi. Se ei perinyt rakennetta kummaltakaan vanhemmaltaan eikä taitoa muun suvun tavoin vaativiin luokkiin, vaan sen kanssa käytiin nuorena kiertämässä helppo A -tason kouluratsastusratoja. Andaras myytiin uuteen kotiinsa noin kuuden vuoden iässä, kun kasvattaja huomasi, ettei ori ollut aivan odotusten mukainen, mutta onneksi uudesta kodista tuli samalla myös orin loppuelämän koti, jossa se sai viettää rauhallista arkea, käydä silloin tällöin kisareissulla mutta keskittyä erityisesti hurmaamaan tallin työntekijät todella kultaisella luonteellaan. Andaras eli 24-vuotiaaksi, kunnes sen vatsasta löydettiin kasvain, ja lopulta ori päästettiin ikiuneen. Ori jätti kuitenkin jälkeensä kolme ihastuttavaa tammavarsaa – jotka onneksi saivat suvun kouluratsu- ja rakennegeenit.
ii. Amados (sh, m, 161 cm) oli komea, ensimmäiselle palkinnolle kantakirjattu ja erittäin haluttu jalostusori, joka pääsi esittelemään taitojaan vaativa A -luokan ratsastuskisoissa asti. Amados kantoi itseään aina ryhdikkäästi eteenpäin, uhitteli kisareissuilla hieman vieraille oreille ja vaikka ori olikin jo valmiiksi suuri, onnistui se kaikella näyttävyydellään tekemään itsestään vieläkin suuremman. Amados oli kasvattajansa silmäterä, ja vaikka orilla riitti luonnetta, sai se silti lähemmäs 40 jälkeläistä. Amadoksen kanssa kierrettiin sekä näyttelyitä että kisoja aina Keski-Euroopassa asti todella menestyksekkäästi. Valitettavasti ori jouduttiin lopettamaan 19-vuotiaana, kun sen jaloissa alkoi toistua tulehduskierre, joka ei parantunut lääkityksellä.
ie. Saralia (sh, rn, 153 cm) oli hyväsukuinen tamma, joka kiersi nuorena näyttelyitä ja kisoja mutta joka siirtyi siitoskäyttöön jo melko nuorena. Tamma kilpaili vaativa B ‑luokassa kouluratsastuksessa, ja erityisesti sen lennokkaat askeleet sekä muutoinkin sporttisen mallinen kroppa oli tuomareiden mieleen. Saralian omistaja halusi panostaa kasvattiensa laatuun mutta valitettavasti myös määrään, minkä takia kaikille hevosille ei riittänyt yksilöllistä aikaa niin paljon kuin olisi ollut tarpeen. Saralia viettikin suuren osan elämästään pienessä hiekkapohjaisessa tarhassaan ja yöt tallissa seisten, mikä teki siitä ehkä jopa hieman passiivisen. (Omistajan mielestä hevonen tietysti oli vain kiltti, kun se ei laittanut vastaan.) Saralia sai kuusi hienoa jälkeläistä, kunnes seitsemännen varsomisen ja siihen liittyvien komplikaatioiden myötä sekä varsa että emä menehtyivät kumpikin.
e. Lumina (sh, rtkm, 156 cm) oli hurmaava, kimo tamma, joka syntyi ja eli nuoruutensa ratsastuskoulussa, jossa se koulutettiin monipuolisesti sekä esteille että kouluradoille. Kun ratsastuskoulu lopetti toimintansa ja hevoset laitettiin myyntiin, sai Luminan hoitaja ostettua 7-vuotiaan hevosen itselleen. Lumina pääsikin elämään loppuelämänsä mukavalle kotitallille, jossa sen seurana oli kaksi shetlanninponia. Tamman kanssa käytiin vielä hyvinä kisavuosina kilpailemassa lähialueen ratsastusseurojen ja -koulujen kisoissa, jossa se menestyi ihan hyvin aina helppo A- ja 100 cm -luokissa asti. Erityisesti maastoesteillä Lumina oli aivan omiaan, ja se oli aina rohkea ja varmajalkainen, mitä ikinä tielle tuli. Tamma ehti saada elämänsä aikana kaksi jälkeläistä, kunnes se jouduttiin lopettamaan vasta 14-vuotiaana pahan ähkyn seurauksena.
ei. Jamino (sh, rt, 159 cm) oli rakenteeltaan melko kevyt ja elegantti ori, joka olisi varmasti pärjännyt näyttelyissä loistavasti mutta jonka kanssa keskityttiin ensisijaisesti kilpailemaan esteradoilla. Jamilla oli nuoresta asti rohkea, ja se lähti hyppyyn kuin hyppyyn, vaikkei aina ollutkaan aivan varmaa, että se pääsisi turvallisesti esteen yli. Onneksi suurempia tapaturmia ei sattunut, vaikka selässä olevat ratsastajat saivatkin usein hakea menetettyä tasapainoaan hypyn jälkeen. Jami oli luonteeltaan todella kultainen ori, jolla oli kuitenkin omat hassut tapansa kuten hoitajien pipojen ryövääminen. Sen kanssa oli kuitenkin ilo viettää arkea, ja moni tallilla jäi suremaan, kun Jami jouduttiin 25-vuotiaana lopettamaan kotitallilleen sen loukatessa pahasti jalkansa kesken hankijuoksujen.
ee. Liia-Lumetta (sh, rnkm, 152 cm) muutti nuorena ratsastuskoululle, jossa se teki hienon uran tallityttöjä ilahduttaen. Liia oli aina todella yhteistyöhaluinen, ja sen kanssa vasta-alkajatkin pystyivät opettelemaan turvallisesti hevosen varustamista ja hoitamista. Liia oli oikea luottoratsu, joka sieti paljon vinoja istuntoja ja epäselviä apuja, mutta joka osaavan ratsastajan alla kuitenkin pystyi suorittamaan vaativa B -tason kouluratsastusohjelmia. Vaikka Liia eli todella terveen elämän, sai se 18-vuotiaana yhtäkkisen sairaskohtauksen ja menehtyi (tallityttöjen järkytykseksi) kesken ratsastustunnin. Tamma ehti kuitenkin jättää jälkeensä yhden varsan, jonka oli tarkoitus jatkaa emänsä jalanjäljissä ratsastuskouluhevosena.
| Syntynyt | Varsa | Isä | Saavutukset | |
|---|---|---|---|---|
| 03.08.2019 | o. | Kuhdon Tunturitanssi | Kestin Taivanta | – |
Kilpailukalenteri, valmennukset ja päiväkirja
Kouluratsastus (KRJ)
|
01.12.2016 - kutsu - KRJ / vaB - 1/23 06.12.2016 - kutsu - KRJ / vaB - 1/22 08.12.2016 - kutsu - KRJ / vaB - 2/22 22.11.2016 - kutsu - KRJ / vaB - 3/12 23.11.2016 - kutsu - KRJ / vaB - 3/12 24.11.2016 - kutsu - KRJ / vaB - 3/12 25.11.2016 - kutsu - KRJ / vaB - 3/12 26.11.2016 - kutsu - KRJ / vaB - 3/12 28.11.2016 - kutsu - KRJ / vaB - 2/12 30.11.2016 - kutsu - KRJ / vaB - 3/12 |
11.04.2017 - kutsu - KRJ / vaB - 1/30 11.04.2017 - kutsu - KRJ / vaB - 3/30 14.04.2017 - kutsu - KRJ / vaB - 4/30 19.04.2017 - kutsu - KRJ / vaB - 4/30 20.04.2017 - kutsu - KRJ / vaB - 5/30 21.04.2017 - kutsu - KRJ / vaB - 3/30 23.04.2017 - kutsu - KRJ / vaB - 4/30 25.04.2017 - kutsu - KRJ / vaB - 3/30 11.05.2017 - kutsu - KRJ / vaB - 1/40 13.05.2017 - kutsu - KRJ / vaB - 3/40 |
18.05.2017 - kutsu - KRJ / vaB - 2/40 02.03.2021 - kutsu - KRJ / vaB - 2/60 03.03.2021 - kutsu - KRJ / vaB - 2/60 09.03.2021 - kutsu - KRJ / vaB - 6/60 10.03.2021 - kutsu - KRJ / vaB - 6/60 16.03.2021 - kutsu - KRJ / vaB - 5/60 30.03.2021 - kutsu - KRJ / vaB - 3/60 30.03.2021 - kutsu - KRJ / vaB - 2/60 06.03.2021 - kutsu - KRJ / vaB - 2/40 07.03.2021 - kutsu - KRJ / vaB - 4/40 |
14.03.2021 - kutsu - KRJ / vaB - 1/40 18.03.2021 - kutsu - KRJ / vaB - 5/40 19.03.2021 - kutsu - KRJ / vaB - 3/40 19.03.2021 - kutsu - KRJ / vaB - 1/40 20.03.2021 - kutsu - KRJ / vaB - 5/40 26.04.2021 - kutsu - KRJ / vaB - 6/38 29.04.2021 - kutsu - KRJ / vaB - 1/38 21.05.2021 - kutsu - KRJ / vaB - 1/40 29.05.2021 - kutsu - KRJ / vaB - 4/40 30.05.2021 - kutsu - KRJ / vaB - 6/40 |
01.09.2016 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Petra, tallityttö (Siguri)
”Et voi olla tosissasi.”
Hiljaisuus täytti koko tallituvan. Vilkaisin Saritaa, joka näytti siltä, että hän halusi peittää epätoivoisena kasvonsa kätensä taakse. Annika taas huokaisi syvään, mutta hän oli selvästi valmis ottamaan haasteen vastaan. Ida naurahti epätoivoisena, ja Jenna sekä Emma tuijottivat omistajaa sanomatta sanaakaan.
”Mitä hemmettiä päässäsi oikein liikkuu?” sai Sarita lopulta sanottua suorat sanat omistajalle, joka oli vain hetki sitten pyytänyt meitä kaikkia kokoontumaan tupaan vastaanottamaan uutiset.
”Kai sinä nyt ymmärrät, että meiltä loppuu tila, työntekijät ja aika, rahasta puhumattakaan!” hän jatkoi. Omistaja seisoi vakavana paikoillaan eläinlääkärimme Maritin vieressä, ja hän näytti olevan mietteissään.
”Tämä asia on loppuun asti suunniteltu. Siirrämme hevoset ensin vierastalliin karanteeniin ja hoidamme kuntoon ne hevoset, jotka pystymme. Marit on luvannut auttaa meitä sairaiden kanssa, ja meille on ensi kuun vaihteessa tulossa joka tapauksessa lisää työntekijöitä”, omistaja vastasi varman kuuloisena.
”Sitä paitsi hevosilla olisi muuten edessä lopetus, mutta meillä ne saisivat vielä yhden mahdollisuuden elämälleen. Ettekö te toimisi samoin?” hän jatkoi. Käännyin katsomaan Saritaa, joka huokaisi syvään ja heilutteli päätään.
”Ehkä, jos hevosia olisi yksi tai kaksi. Mutta kaksikymmentä?! Aiot ottaa tallillemme kaksikymmentä sairasta ja huonokuntoista hevosta parantumaan mystisesti ja tekemään niistä kisaratsuja? Missä on järkesi? Mitä jos niiltä lähtee leviämään vaikka pääntautiepidemia koko tallille?” Sarita kyseenalaisti.
”Hevoset ovat olleet nyt jo kaksi viikkoa huostaan otettuna, ja ne on tarkastettu moneen kertaan. En riskeeraa omia hevosiamme, ja kuten sanoin, nämä uudet asuvat vierastallilla niin kauan kun on tarve”, omistaja vastasi napakasti.
”No omapa on päätöksesi. Minä en kuitenkaan ala leikkimään mitään lääkäriä ja ihmeparantamaan ties kuinka sairaita hevosia”, sanoi Sarita tuhisten ja lähti pois tallituvasta. Me muut jäimme katsomaan sulkeutuvaa ovea ja sitten toisiamme.
”No, entäpä te muut?” omistaja kysyi. Minä en rehellisesti sanottuna edes tiennyt, mitä mieltä olin koko asiasta. Ne olot, josta hevoset lähtivät, kuulosti suorastaan karuilta. Siellä voisi olla ties kuinka paljon luonnevikaisia yksilöitä, ja kuulemani mukaan laihoja hevoset ainakin olivat. Oli kumma, ettei niiden ylläpitoon oltu puututtu yhtään aiemmin.
”Minä ainakin olen mukana. Lisää töitähän tämä teettää, mutta jos hevosilla todella on mahdollisuus parantua, niin en näe mitään syytä, miksi emme auttaisi niitä”, vastasi Annika reippaasti. Omistaja nyökkäsi tälle hyväksyvästi ja siirtyi katsomaan sitten minua.
”Meidän sana ei taida tässä asiassa hirveästi painaa?” totesin omistajalle, jonka kasvoille nousi vihdoin hymy.
”Valitettavasti ei”, hän totesi naurahtaen. Hymy levisi myös meihin muihin, ja kiusallinen ilmapiiri katosi tallituvasta hetkessä.
”Ei kai tässä sitten auta muu kuin mennä valmistelemaan vierastallia uusia asukkaita varten”, totesi Ida. Niinpä lähdimme porukalla kävelemään tallialueen toiselle reunalle, jossa vierastalli odotti puunaamista.

