Kuunlumooja

i. Lumotus (sh, rt, 159 cm) myytiin nuorena yksityistallille, jossa se pääsi elämään omistajansa kanssa aktiivisen elämän. Orin kanssa lähdettiin jo nuorena kiertämään näyttelyitä, ja hyvärakenteinen, ratsusuuntainen ori sai paljon arvonimiä, ja se kantakirjattiin kolmannelle palkinnolle. Lumo pääsi esittelemään taitojaan kouluradoilla vaativa B -luokissa asti, esteillä lähes metrin radoilla sekä myös kenttäratsastuksessa, jossa se oli todella varmajalkainen ja alustavarma. Lumo oli luonteeltaan ihan kiltti mutta todella vauhdikas ja kärsimätön, ja sen kanssa pärjäsi parhaiten, jos ei jäänyt turhaan nauttimaan harjaushetkistä vaan kääri hihat ja hoiti velvollisuudet alta pois. Lumo sai kolme jälkeläistä, jotka pääsivät myös esittelemään taitojaan monissa lajeissa. Ori jouduttiin lopettamaan vasta 18-vuotiaana pahan ähkyn seurauksena.

ii. Julius (sh, rt, 159 cm) oli todella hieno kisahevonen, joka kiersi aktiivisesti niin este-, koulu- kuin kenttäkisojakin. Julius oli todella vauhdikas ja reipas hurjapää, jonka askelia oli kuitenkin todella helppo säätää selästä käsin. Julius oli luonteeltaan muille hevosille machoileva ori, mutta ihmisille aivan nallekarhu, jonka kanssa arki oli todella helppoa ja vaivatonta. Julius oli myös rakenteeltaan todella sopusuhtainen ja lihaksikas, minkä takia se oli todella haluttu jalostusori. Ori saikin elämänsä aikana 34 jälkeläistä, jotka perivät isältään rakennetta tai monipuolista taitoa moneen lajiin – onnekkaimmat kumpaakin. Julius löydettiin 25-vuotiaalta kuolleena sydämenpysähdykseen karsinastaan.

ie. Lumonella (sh, mkm, 155 cm) oli hevonen, joka pääsi jo nuorena esittelemään taitojaan estekisoissa. Lumolla oli todella hyvä hyppytekniikka ja vauhtia riitti, mitä ei olisi ensinäkemältä uskonut – Lumo nimittäin oli tallissa maailman rauhallisin ja kärsivällisin hevonen. Lumon omistaja joutui myymään hevosensa muuttuneen rahatilanteen vuoksi, ja 14-vuotias tamma pääsi vielä ilahduttamaan uusia hevosharrastajia ratsastuskouluun. Tamma oli monen lempihevonen, ja oli suuri suru, kun Lumo lopulta sairastui pahasti kimosyöpään, minkä takia se jouduttiin lopettamaan 20-vuotiaana. Tamma oli kuitenkin ehtinyt jättää jälkeensä kaksi ihanaa jälkelästä, joista toinen jäi emänsä tavoin ratsastuskouluun, toinen suuntasi kisakentille.

e. Kuutar (sh, rt, 163 cm) pääsi jo nuorena aloittamaan kilpauransa valjakkoajon parissa. Tamma oli todella varmajalkainen, ja se suoritti niin vesiesteet kuin puusillatkin todella rohkeasti. Melko pian kuitenkin huomattiin, että Kuusta oli enempäänkin, joten sen kanssa kouluttauduttiin myös selästä käsin kouluratsastukseen. Lajit tukivat hyvin toisiaan, ja kaikista parhaimmillaan Kuu oli valjakkoajon kouluosuudessa, jossa se reagoi ääniapuihin, osasi koota itsensä hienosti ilman ratsastajaa ja oli todella taitava säätelemään askeliaan ohjaajan pyynnöstä. Kuun kisaura keskeytyi kolme kertaa varsalomien myötä, ja se periytti jälkeläisilleen hyvää, ilmavaa liikettä sekä omaa moottoria. Kuu menehtyi 20-vuotiaana kaviokuumeeseen, joka ei lääkityksestä huolimatta parantunut.

ei. Yötuli (sh, m, 159 cm) oli todella näyttävä musta ori, joka hurmasi tuomarit näyttelykehissä jo nuorena. Orin kanssa harjoiteltiin temppuna poseerausta, ja se osasi seistä todella ryhdikkäästi tuomarin tullessa lähelle. Yökkö kantakirjattiin toiselle palkinnolle, vain paria pistettä vaille ensimmäisestä, ja se sai paljon ruusukkeita myös perinteisistä näyttelyistä. Ori ei ollut hyvä hevonen pelkästään näyttöön, vaan sen kanssa kierrettiin myös kouluratoja aina vaativa B -luokassa asti. Erityisesti laukkatehtävät olivat todella näyttävät, ja Yököllä oli hyvät, ilmavat ja tahdikkaat liikkeet. Tätä liikettä ori onneksi periytti myös seitsemälle jälkeläiselleen, joista suurin osa pääsi isänsä tavoin kiertämään kouluratoja. Ori eli pitkän ja terveen elämän 26-vuotiaaksi asti, kunnes se menehtyi yhtäkkiseen sairaskohtaukseen omalla kotitallillaan.

ee. Marutar (sh, rt, 165 cm) syntyi sukuun, jossa vaalittiin suurikokoisia, hyvärakenteisia hevosia, joiden kanssa harrastettiin ensisijaisesti työhevostoimintaa. Moni Marun sukulainen olikin aito työhevonen maaseuduilla, mutta Maru muutti luovutusiän jälkeen omistajalle, joka halusi ennen kaikkea hakea menestystä lajin kisoissa. Tamman kanssa kierrettiin ympäri suomen, ja lisäksi mukaan tuli myöhemmiten myös valjakkoajoharrastus, jossa Maru menestyi aina vaativassa luokassa asti. Maru oli luonteeltaan rehti ja sinnikäs hevonen, joka teki aina parhaansa ja työskenteli mielellään ihmisen kanssa. Tamma sai elää yhdellä omistajalla koko aikuisikänsä, kunnes 24-vuotiaana sen jaloissa alkoi ilmetä rasitusvammoja ja tamma päästettiin vihreimmille laitumille. Maru jätti jälkeensä kuitenkin viisi todella hyväluonteista ja -rakenteista jälkeläistä, jotka pääsivät emänsä tavoin käyttöön.