Korpikiera

i. Korperolla (sh, mkm, 151 cm) oli komea ori, joka menestyi niin näytössä kuin käytössä. Korppu hurmasi tuomarit todella sopusuhtaisella rakenteellaan sekä hyvillä ja vahvoilla lihaksillaan. Ori kantakirjattiin juuri rajaa hipoen ensimmäiselle palkinnolle, ja se keräsi näyttelyistä potin myös muita arvonimiä. Parhaimpina kisavuosinaan kimon orin kanssa käytiin kiertämässä kisoja niin 90 cm rataesteillä, kouluradoilla sekä kenttäratsastuksessa, jossa se ylitti erikoisemmatkin esteet tasaisen varmasti. Korppu oli ratsastettavuudeltaan melko herkkä mutta todella yritteliäs ja kaikkensa antava. Hyvä rakenne, todella mutkaton luonne sekä kisamenestys takasivat sen, että Korppua kysyttiin usein jalostukseen, ja jälkeläisiä ori saikin 15, joista valtaosa peri isänsä hyvää rakennetta ja monipuolista ratsastettavuutta. Korppu joutui ikävään tapaturmaan ollessaan vasta 16-vuotias, ja se jouduttiin lopettamaan niille sijoilleen.

ii. Peijakka (sh, m, 152 cm) oli ori todella menestyksekkäästä suvusta, joten myös Peijosta odotettiin paljon. Melko pian ratsastuskoulutuksen alkaessa kävi kuitenkin ilmi, ettei Peijo omannut aivan samanlaista työmoraalia ja helppoa koulutettavuutta kuin muu sukunsa. Ori oli muutoinkin luonteeltaan melko vahvatahtoinen eikä se pelännyt näyttää, jos joku asia ei sitä miellyttänyt. Omistaja uhkasi monta kertaa laittaa orin monttuun, mutta aina löytyi hyviä syitä yrittää uudestaan. Peijosta ei koskaan tullut kisahevosta, mutta näyttelyissä se pyörähti muutaman kerran – sekä huutelemassa läsnäoleville tammoille että myös haalimassa itselleen useita arvonimiä. Kiitos hyvän näyttelymenestyksen ja toisen kantakirjapalkinnon, Peijoa kysyttiin muutaman kerran myös jalostukseen, ja se saikin kolme ihastuttavaa orivarsaa, jotka onneksi perivät luonteensa äidiltään. Ori sairastui 18-vuotiaana pahaan kaviokuumeeseen, minkä seurauksena se jouduttiin lopettamaan.

ie. Korpiina (sh, rtkm, 150 cm) eli koko elämänsä tunnetun suomenhevoskasvattajan hoivassa. Korppi ei ollut kaikista näyttävin hevonen, ja se menestyi kisoissa vain kohtalaisesti, mutta luonteeltaan se oli aivan kultaa. Tamman tallikäytös oli moitteetonta, ja myös ratsastaessa se teki aina kaikkensa, minkä takia se oli monen harrastajan lempihevosia. Ulkonäöltään Korppi muistutti suurikokoista ponia, joka eli aina pörröisessä talvikarvassaan ja jolla oli hieman suuri pää verrattuna muuhun kehoon. Korppi jätti jälkeensä neljä ihanaa varsaa, joista kaksi muutti harrastekotiin mutta kaksi – vastoin kaikkia odotuksia – menestyi monipuolisesti kisaradoilla. Tamma jouduttiin lopettamaan 21-vuoden iässä pahan puhkurin myötä.

e. Kieriina (sph, m, 143 cm) oli aivan ihastuttava pienhevonen, nöyrä ja todellinen työmyyrä, joka rakasti työskennellä omistajansa kanssa. Kaksikko nähtiin tallilla harjoittelemassa milloin uusia temppuja, milloin juoksemassa yhdessä kilpaa tarhassa ja milloin kokeilemassa ratsastusta vain kaulanarulla. Kiiran kanssa oli helppo toimia niin kotitallilla kuin kisareissuilla, ja tamma starttasikin sekä helpon tason kouluratoja että 60 cm estekisoja, usein niissä menestyen. Kiira oli todella kaunis, pienikokoinen ja musta, melko solakka tamma, joka sai kaksi jälkeläistä. Toinen jäi Kiiran omistajalle paikkaamaan tammaa eläkeiän lähestyessä, toinen lähti kisakentille muualle. Kiira eli 19-vuotiaaksi terveenä, kunnes sillä alkoi hiljalleen tulla vanhuuden mukana vaivoja, ja lopulta 22-vuotiaana tamma nähtiin parhaaksi lopettaa.

ei. Kiero-Joosu (sph, rt, 143 cm) oli nimensä vastaisesti todella rehti ja varma ori, joka hurmasi monet tallityöntekijät todella kiltillä luonteellaan. Joosu oli helppo kouluttaa, ratsastaa ja käsitellä, ja sen kanssa moni vasta-alkajakin opetteli ratsastamaan. Joosu kävi pyörähtämässä useamman kerran lähikoulun laskiaistapahtumassa talutusratsuna sekä oli myös lasten hevoskerhon hoitohevosena. Ehti ori käydä myös kisoissa esittelemässä taitojaan erityisesti esteillä 80 cm luokissa sekä muutaman kerran myös kouluradoilla helppo B -luokassa. Joosu pääsi astumaan tammoja neljästi, minkä jälkeen sen luonne hieman muuttui eikä se enää pystynyt tarhaamaan muiden orien kanssa tai lähtemään maastoretkille tammaseurassa. Niinpä ori ruunattiin, ja se sai elää harrasteratsun elämää aina 19-vuotiaaksi asti, kunnes se jouduttiin lopettamaan vanhuuden mukanaan tuomien vaivojen myötä.

ee. Talviina (sph, m, 145 cm) oli vauhdikas mutta lempeä tamma, joka eli nuoruutesa ratsastuskoulussa. Talvi oli monen lempihevosia sen pienen kokonsa ja ihastuttavan luonteensa takia, ja vaikka ratsastaessa Talvia sai enemmän jarrutella kuin ratsastaa eteen, oli sillä todella mukavat askeleet istua sekä hyvää työmoraalia. Talvi kävi osallistumassa kotikaupungissaan useamman kerran ratsastuskoulujen välisiin kisoihin, ja se menestyi hyvin sekä koulussa että esteillä. Varsinaista kisaratsua tammasta ei koskaan tullut, ja 18-vuotiaana, kun oli aika siirtyä rauhallisempaan käyttöön, se muutti uuteen kotiinsa lasten ensihevoseksi, ja sen kanssa keskityttiin ennen kaikkea pitkiin maastoretkiin. Talvi ehti ratsastuskoulussa ollessaan saada kaksi jälkeläistä, jotka perivät onneksi emänsä hyvän ja kärsivällisen luonteen. Tamma jouduttiin lopettamaan 24-vuotiaana, kun sen vatsasta löydettiin pahanlaatuinen kasvain.