Kevätkuje

i. Talvivelmu (sh, rt, 159 cm) on aina ollut yhden ihmisen hevonen. Onneksi Velmu löysikin jo nuorena ratsunalkuna oman ihmisensä, jonka kanssa se on saanut kasvaa turvallisessa ympäristössä ja kouluttautua rauhassa osaavaksi multitalentiksi. Velmulta luonnistuvat niin kouluradat helppo A -tasolla kuin esteetkin jopa metriin asti. Orin kanssa käydään säännöllisesti treenaamassa myös maastoesteillä, ja on Velmu muutamat kenttäkisatkin korkannut. Velmu on todella reipas ja varmajalkainen, omalla moottorillaan toimiva ratsu, joka hurmaa erityisesti nopealla reagoinnilla apuihin sekä erinomaisella työmoraalilla. Tallissa Velmu on omalle ihmiselleen oikea nallekarhu, joka kuuntelee ohjeistukset tarkkaan ja pyrkii aina tekemään parhaansa, mutta vieraiden ihmisten lähestyessä Velmu saattaa hieman sulkeutua omiin oloihinsa ja passivoitua, niin tallissa kuin ratsastaessakin. Velmu elää yhä aktiivista elämää Keski-Suomessa, joskin kisaradat ovat hiljalleen vaihtuneet oman omistajan kanssa puuhailuksi niin maastossa kuin kotitallillakin. Jälkeläisiä Velmu on saanut kolme, ja neljättä odotellaan syntyväksi seuraavana kesänä!

ii. Talventuiske (sh, rtkm, 161 cm) oli todella näyttävä ori puhtaanvalkoisine karvapeitteineen. Ori hurmasi tuomarit myös näyttelykehissä, eikä sitä suotta palkittu ensimmäisellä kantakirjauspalkinnolla. Sporttinen ja pitkäjalkainen Tuiske kävi jo nuoresta asti kiertämässä esteratsastuskisoja, ja se hyppäsi todella kevyen näköisesti ja hyvällä tarkkuudella jopa 110 cm esteet. Tuiskeessa riitti vauhtia, eikä jarruja tuntunut löytyvän myöskään tallissa: ori olisi aina halunnut olla menossa, ja pitkään kestävät hoitotoimenpiteet saivat sen todella levottomaksi. Taluttaessa ori saattoi vetää herkemmät ihmiset mukanaan, mutta tästä huolimatta Tuiskeesta pidettiin paljon. Se oli näet ratsuna todella rehti ja anteeksiantava, ja se opetti monelle esteitä vasta aloittelevalle ratsastajalle lajin salat. Tuiske sai elämänsä aikana seitsemän jälkeläistä, joista kaikille se periytti hyvää hyppytekniikkaa, toisille myös vahvaa luonnetta. Tuiske jouduttiin lopettamaan 19-vuotiaana vatsasta löytyneen kasvaimen vuoksi.

ie. Velmutar (sh, rn, 154 cm) oli oikein hyväluonteinen ratsu, joka oli aivan omiaan kouluradoilla. Sen kanssa kilpailtiin jopa vaativa B -tasolla asti, ja vaikka se osasikin yksittäisiä tehtäviä myös korkeammista luokista, ei valitettavasti suomenhevosen raskas rakenne taipunut näyttävään kokonaissuoritukseen ylemmissä luokissa. Velmu vaihtoi elämänsä aikana omistajaa yhteensä neljä kertaa, mutta jokaisella kerralla se pääsi ihastuttamaan uudet ratsastajansa rytmikkäillä liikkeillään ja hyvällä työskentelymotivaatiolla. Jokaisen omistajan luona Velmu sai myös varsan, mikä hieman hidasti kouluratsastusuraa, mutta pienet tauot tekivät hyvää myös omistajille. Varsoista kaikki pääsivät emänsä tavoin näyttämään taitojaan koulukisoissa, osa myös esteillä. Velmu jouduttiin lopettamaan 22-vuotiaana ähkyn takia, mutta se muistetaan yhä kilttinä ja helppona hevosena, jonka kanssa oli aina mukava viettää aikaa.

e. Aamun Kuje (sh, rt, 155 cm) ei ollut se kaikista näyttävin hevonen, ei ulkomuotonsa eikä liikkeiden osalta, mutta sen luonne oli puhdasta kultaa. Kujeen kanssa kisailtiin aktiivisesti helppo B -radalla sekä esteillä 80 cm luokissa, ja oli selässä sitten vasta-alkaja tai jo kokeneempi ratsastaja, Kuje antoi aina kaikkensa. Sen kanssa oli aina helppoa lähteä niin kisamatkoille kuin vieraisiin maastoympäristöihin, ja pääsipä Kuje kokemaan kerran myös lentomatkan Keski-Eurooppaan ja takaisin. Kuje oli todella rakastettu hevonen, ja se jätti jälkeensä kolme ihastuttavaa jälkeläistä, jotka olivat myös luonteeltaan priimaa. Tamma menehtyi vasta 14-vuotiaana vakavan kaviokuumeen seurauksena.

ei. Kujento (sh, rt, 154 cm) oli hevonen näyttöön ja käyttöön. Se kiersi menestyksekkäästi näyttelykehiä ja keräsi useita arvonimiä. Ori kantakirjattiin kolmannelle palkinnolle, ja erityistä kehua se sai hyvästä ryhdistä – joka kantoi myös kouluradoille asti. Kujennon kanssa kisattiin vaativa B -luokassa, ja erityismaininnan se sai usein kyvystä kannatella itseään sekä lennokkaista askelistaan. Ori jätti jälkeensä 8 jälkeläistä, joista suurin osa jatkoi uraa isänsä jalanjäljissä niin näyttelyissä kuin koulussakin. (Kaksi varsoista kuitenkin peri valitettavasti emänsä geenit, eikä näyttelymenestystä tullut.) Kujento menehtyi 24-vuotiaana äkillisen sairaskohtauksen johdosta omalla kotitallillaan, jossa se oli päässyt kasvamaan varsasta asti.

ee. Siiran Aamu (sh, rt, 155 cm) oli hyvin perinteinen ratsastuskouluhevonen. Se oli tallissa kiltti, joskaan se ei sietänyt turhaa huutamista ja repimistä, ja tunneilla puolestaan hieman hitaasti syttyvä mutta kuitenkin ihan osaava ratsu. Aamu pääsi muutaman kerran näyttämään taitonsa ratsastuskoulujen välisissä kisoissa, mutta muuten se vietti valtaosan elämästään kotitallillaan tuttujen tallityttöjen ympäröimänä. Aamu sai kaksi jälkeläistä, joista toinen jäi emänsä tavoin ratsastuskouluun kasvamaan opetushevoseksi ja vaikka toisella varsalla oli samat suunnitelmat, päädyttiin se kuitenkin myymään viime hetkellä kisakotiin. Aamu lopetettiin 19-vuotiaana pitkään jatkuneiden jalkaongelmien takia.