Anffin Katinka

Kisareissu – Sarita, tallityttö (Siguri)

Olimme valmistautuneet Katinkan kanssa tuleviin kisoihin jo ainakin kuukauden ajan. Olimme treenanneet useasti viikossa ja hioneet helppo A -ohjelman kaikin puolin kuntoon. Olin siis lähdössä kisareissulle todella luottavaisin mielin. Siksi Katinkan yhtäkkiä irronnut kenkä tuntui samalta, kuin joku olisi lyönyt märän rätin kasvoilleni.

Onneksi olin herännyt tarpeeksi ajoissa kisa-aamuna. Soitin kengittäjälle, joka vastasi vasta kolmannen puhelun jälkeen vartin yli kahdeksan ja lupasi tulla katsomaan, jos kengän saisi naputeltua paikoilleen. Tuijotin tallin seinällä olevaa kelloa ja mietin, miten voisimme hyödyntää parhaiten sen vähäisen jäljellä olevan ajan. Kisavarusteet oli onneksi laitettu traileriin jo edellisenä päivänä, ja päätin, että mikäli ehtisimme vielä ajoissa paikalle, saisivat vain lyhyet verryttelyt riittää.

Oli onni, ettei Katinkaa tarvinnut rauhoittaa. Kisapäivästä ei olisi tullut siinä tapauksessa yhtään mitään. Pääsimme siis lähtemään kotitallilta noin neljäkymmentä minuuttia myöhässä alkuperäisestä suunnitelmasta, ja olin onnellinen, ettei matkalla ollut juurikaan peltipoliiseja.

Kisapaikalla pyysin Petraa purkamaan Katinkan ulos trailerista samalla kun itse aloin jo siirtää varusteita pois tavaratilasta. Emme ehtineet tutustua ympäristöön suuremmin, mikä valitettavasti kostautui sillä, että Katinka jäi kyttäämään kaikkia ja kaikkea ympärillä olevaa. Pääsimme aivan kreivin aikaan tamman kanssa verryttelyalueelle, ja sillä tuntui kestävän jonkin aikaa lämmetä – olihan takana kuitenkin parin tunnin ajomatka. Lisäksi vasta laitettu kenkä tuntui tammasta ensin hieman epämiellyttävältä, mutta onneksi se kuitenkin tottui askellukseen todella nopeasti. Ontuvan tamman kanssa ei olisi sijoille päästy.

Kun meidän vuoromme koitti, lähdimme rohkeasti suorittamaan koulurataa. Ensimmäiset tehtävät ja niiden kankeus menivät täysin ratsastajan jännityksen piikkiin, mutta kun tajusin itse rentoutua, sujui loppurata jo paljon paremmin. Oikeastaan todella paljon paremmin. Niin hyvin, että sijoituimme lopulta luokan viidensiksi!

Päivä oli kamala ja kiire oli läsnä jatkuvasti, mutta sijoitus kaikesta huolimatta todella virkisti mieltä. Olin todella ylpeä Katinkasta, aivan kenen tahansa hevosen kanssa ei ehkä lähdettäisi suoraan kengityksestä lyhyillä alkuverryttelyillä kisakentälle!

Maastoreissua – Sarita, tallityttö (Siguri)

Katinkan kanssa oltiin maastoiltu paljon, ja oli käynyt todella selväksi, ettei tamma ollut luotettavin ratsu metsäretkille. Siksi, kun lähdimme jonossa Kuuralehdon pihasta tuttuihin lähimetsiin, annettiin Katinka kokeneimmalle ratsastajalle – tässä tapauksessa minulle.

Maastoreissu lähti liikkeelle todella hyvin, ja aurinkoinen keli oli mitä parhain viettää metsäpolkuja tutkiskellen. Emme kuitenkaan olleet ainoita, jotka olivat päätyneet raittiiseen ulkoilmaan, vaan lämmin kesäpäivä oli saanut myös marjastajat liikkeelle. Muut hevoset kulkivat jonossa edellä olevaa seuraten, mutta sitten oli Katinka. Kun tamma huomasi lähellä metsäpolkua kyykkivän marjastajan, joka nosti kätensä tervehdykseksi, sai Katinka elämänsä kohtauksen. Se hyppäsi metrin sivulle ja jäi kyttäämään marjastajaa, kunnes noin puolen sekunnin tuumaustauon jälkeen se päätti ottaa jalat alleen.

Siinä me laukkasimme pysähtyneen letkan ohi ja yritin kertoa Katinkalle, ettei ollut mitään hätää. ”Prrr”, ”rauha” ja monet muut sanat menivät kuuroille korville, mutta lopulta, kun välimatkaa hurjaan marjastajaan oli tamman mielestä tarpeeksi, se siirtyi raviin ja pysähtyi sitten lopulta tielle. Jäimme seisomaan paikoillemme ja odottamaan rauhassa tuttua letkaa, joka ilmestyi pian mutkan takaa.

Takanamme kulkenut Petra vaikutti melko säikähtäneeltä, olihan hän seurannut tapahtumaa kaikkein lähimpää. Ida puolestaan nauroi ja totesi kyllä, että hienosti pysytty selässä. Asetuin takaisin jonossa omalle paikalleni ja vakuuttelin muille kaiken olevan ok. Todellisuudessa istuin koko loppumatkan – joka sujui loppujen lopuksi oikein onnistuneesti – tamman selässä puristaen jalkojani ja jännittäen nyrkkejäni. Ei enää rodeota, kiitos.

Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus – kirjoittanut, omistaja (Siguri)

Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus, kuukausittainen tapahtuma. Heinäkuussa oli 3-vuotiaan Katinkan vuoro käydä näyttämässä itseään tuomareille. Katinka käyttäytyi todella hyvin arvostelupäivän aamuna, kun lähdimme kotitallilta liikkeelle. Arvostelupaikalla tammaa jännitti hieman muut hevoset, mutta mukana olleet Taika ja Elegia toivat turvaa.

Katinkan pisteet riittivät kolmospalkintoon. Rakenteesta se sai 7,4, suvusta taas täyden kympin! Eikä ihme, Sandi ja Emma olivat tehneet hyvää työtä Katinkan vanhempien kanssa. Käytöskokeen pisteet jäivät vain viiteen, selvästi Katinkan vierastaminen uudessa paikassa vaikutti sen muuten todella reippaaseen ja miellyttävään käyttäytymiseen. Ratsastuskokeessa Katinka puolestaan tuli kahdeksanneksi, mikä oli todella hyvä suoritus.

Pisteet jäivät melko vähälle, ja valitettavasti käytöskoe pudotti muuten lupaavan tamman kokonaispisteitä. Onneksi saimme sentään edes kolmospalkinnon, eikä kotiin tarvinnut lähteä tyhjin käsin.