Jeilin Hallava
Nimi: | Jeilin Hallava, "Halla" | Rekisterinumero: | VH21-018-0546 |
Rotu: | Suomenpienhevonen | Omistaja: | Kuuralehto, Siguri (VRL-11290) |
Sukupuoli: | Tamma | Kasvattaja: | Jeili, Serena (VRL-09334) |
Syntynyt: | 27.12.2019, 2 v (satunnainen) | Koulutustaso: | heB, 80 cm, harraste |
Säkäkorkeus: | 148 cm | Painotus: | Yleispainotus |
Väri: | Rautias | Suku: | 2-polvinen |
Meriitit: | - |
Virtuaalihevonen | Kuvat © Luvat on
Luonne
Hallassa on yhdistelmä kaikkea sitä, mitä hevoselta toivon. Sen suvusta löytyy minulle tuttua Villahaan linjaa sekä toiselta puolelta tutun tallin, Pirunkorven, uudempia hevosia. Ulkonäöltään Halla oli jo pienestä pitäen täydellinen: kompakti, lihaksikas ja erityisen pitkäjalkainen. Juuri hyvä hevonen vahvistamaan kenttäosaamistamme Kuuralehdossa.
Vielä en osaa sanoa Hallan luonteesta muuta, kun että se hyppää hyvin. Näin tamman ensimmäisen hypyn, kun se oli ollut meillä viikon ajan. Laitumella oli ollut pientä kinaa arvojärjestyksestä, ja ylikierroksilla Halla hyppäsi lähes tasajalkaloikalla laitumen aitojen yli. Sen hypyn jälkeen tiesin, että saisimme tästä varsasta todella lupaavan kisaratsun. Nyt vain odotellaan tamman kasvavan ja saavan ikää, jotta pääsemme aloittamaan ratsastuskoulutuksen!
Suku
i. Pirunkorven Tuohikko sh, trt, 152 cm KTK-II | ii. Tuohikotti KTK-II, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I | iii. Rautia evm |
iie. Hyvälempi evm | ||
ie. Haihattara ERJ-II, KERJ-I, KRJ-II | iei. Haivaara evm | |
iee. Voimattara evm | ||
e. Villahaan Haltinhalla sh, rt, 154 KTK-III, SLA-II | ei. Haltimo - | eii. Siirin Sammo evm |
eie. Haltiina evm | ||
ee. Aukustiina KRJ-II, ERJ-II, SLA-II | eei. Akusti evm | |
eee. Vänniina evm |
Kilpailukalenteri, valmennukset ja päiväkirja
08.02.2020 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Omistaja (Siguri)
Halla saapui tänään talliimme. Etsimme hiljaisesti uusia kenttähevosia, mutta tamman nimi, suku ja luonne iskivät minuun heti ensi näkemältä. Kaiken lisäksi kasvattaja (© Serena) kuvasi tammaa hyvin elävästi:
Kun tämä astutus oli toteutunut, kysyin itseltäni miksi? Toistamiseen kysyin sitä kun pieni rautias hevosenlapsi pyllähti punaisen pihisevän äitylinsä sisuksista ulos. Ja siis Haltihan pihisi varsalle ihan jopa siihen malliin, että meikäläiset henkeään pidätteli lähteekö otukselta henki ennen ensi nuuhkaisuakaan. Toisaalta jos olisin epähuomiossa – tai kuten Halti, lupaa kysymättä – tullut tiineeksi Toukan persoonalla viritetylle uroolle, saattaisin itsekin kokea hieman ristiriitaisia fiiliksiä sitä lapsirukkaa kohtaan. Siinä se korisi hyvin ‘Toukkamaisesti’ pahnoilla ja Haltin koko olemus huusi “mikä tuo on ja mistä se tuli?!?11?!”.
Kaksi pitkää vuorokautta meni siihen, että Halti tottui uuteen kämppäkaveriinsa. Pitkiä ne vuorokaudet olivat siksi, koska lapsihan piti hoitaa, ja sen hoitajia olimme me. Lopulta Haltikin tuli kuitenkin samaan lopputulokseen kuin isäntäväkikin ja totesi ettei kakara ole yhtään hassumpi. Ei se mikään hörisevänpörisevä pullantuokuinen mamma ole, joten pentuhan oppi hakemaan rakkausannoksensa ihmisiltä. Toiveissa onkin, että opitun ihmisystävällisyyden ohella varsa perisi isältään kapasiteetin ja emältään luonteen, mutta ainakin äänimaailma tuntuu toistaiseksi vahvasti viittaavan ensiksi mainitun puoleen.