Holman Rosanna

01.05.2026 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Ida, tallityttö (Siguri)

Vapputapahtumaan haetaan talutusratsua, luki Facebookin ilmoituksessa. Lapsille sopivan kokoista talutusratsa en talliltamme heti keksinyt, joten sen sijaan ehdotin, josko meidän Rosanna olisi voinut tulla viihdyttämään lapsia koulun pihalla järjestettävässä tapahtumassa kärryajelun muodossa. Sopii hyvin, minulle vastattiin pian, ja niin lähdimme vappupäivän aamuna kärryjen kanssa kohti koulua.

Koulun ympäristö oli tullut meille jo hieman tutuksi maastolenkkien varrelta, joten Rosa oli todella rentona, kun pääsimme koulun pihaan. Matka ei ollut pitkä, joten Rosa sai hyvät alkulämmittelyt, kun ohjasin sen kärryjen kanssa meille osoitettuun paikkaan. Ehdin juuri vaihtaa ohjat riimunaruun, kun lapsiperheitä alkoi tulla paikalle. Moni perhe ihasteli valkoista hevosta, eikä muutama isovanhempi millään meinannut uskoa kyseessä olevan suomenhevonen – nehän olivat aina ruskeita! Rosa nautti huomiosta ja rapsutuksista, joita moni nuorempikin lapsi uskaltautui tulla antamaan hetken seurattuaan Rosaa sivummalta.

Rosa pääsi kierrättämään lapsia koulun ympäri ja pienellä metsäpätkällä, ja lapset selvästi tuntuivat nauttivan kärryajelusta. Tie oli paikoitellen melko epätasainen ja kuoppainen, mutta se ei lapsia tuntunut haittaavan – päinvastoin. Tällaisina päivinä sain myös olla tyytyväinen myös siihen, ettei Rosa häiriintynyt kummallisista ilmapalloista, naamareista, ympäriinsä juoksevista lapsista tai muistakaan tuulessa heiluvista koristeista ja serpentiineistä, vaan se oli erittäin oma itsensä tapahtumaympäristössä.

Vietimme Rosan kanssa koulun pihalla yhteensä kolme tuntia, kunnes väki alkoi hiljalleen vähentyä. Tapahtumaan rakennettuja myyntikojuja alettiin laittaa kasaan, ja yksi paikallinen haitarinsoittaja oli jo hetki sitten poistunut paikalta. Rosa olisi kyllä varmasti jaksanut rauhallista kärryajelua koko loppupäivän, mutta itse olin jo valmis siirtymään rauhalliseen talliympäristöön. Niinpä vaihdoin riimunarun ohjaksiin ja lähdimme köröttelemään kärryillä pientä kiertoreittiä pitkin takaisin kotitallille.

Olipa mukava päivä, toivottavasti pääsisimme heti ensi vuonna uudestaan ilahduttamaan lapsia!

04.01.2026 Estevalmennus – kirjoittanut: Paula, valmentaja (Siguri)

Tämän päivän estevalmennuksen aiheena eivät olleet niinkään korkeat hypyt ja vinot lähestymiset, vaan teimme aivan erilaista jumppatreeniä. Rosa ja Petra saivat lämmitellä sileällä erilaisilla ratsastusradanteillä niin ravissa kuin laukassakin, ja koska Rosa ei tuttuun tapaansa tuntunut lämpenevän nopeasti, siirryimme pian esteille mutta aloitimme varovasti pienestä.

Teimme alkuun jumppasarjaa matalilla ristikoilla. Askel – kaksi askelta – askel – oli esteiden väli, ja Petran päällimmäisenä tehtävänä olikin hieman koota askelia pidemmällä välillä. Aivan kuten aavistinkin, pyrki Rosa ensimmäisellä kerralla laukkaamaan pidemmän välin vain yhdellä askeleella, jolloin jälkimmäinen ristikko kaatui.
”Käytä reippaasti ohjia ja tiivistä istuntaa”, ohjeistin Petraa, ja toisella kerralla väliin tosiaan tuli kaksi kokonaista laukka-askelta ennen hyppyä. Petra sai todella keskittyä istuntaan jokaisella toistolla, mutta askeleet alkoivat löytää hienosti kohdilleen.

Jatkoimme jumppaa suurella keskiympyrällä, johon oli aseteltu neljä matalaa estettä tasaisin välein. Taas kerran Petran tärkein tehtävä oli pitää vauhti tasaisena, ja teimmekin temponmuutoksia aina muutaman kierroksen välein. Hitaammalla vauhdilla hyppytekniikka parani, nopeammalla hieman heikkeni, mutta varmuutta ja ilmaa alkoi sen sijaan löytyä hyppyihin kun vauhti kasvoi.

Teimme lopputunnista vielä hieman puomien ylittämistä, jotta saimme jalat kunnolla aktivoitua ja askelta pidemmäksi, mutta Petra alkoi hiljalleen väsähtää selässä. Ratsastajan keskittyminen ja ryhti vaikuttivat totta kai suoraan myös Rosan tekemiseen, ja aktivoitumisen sijaan askel tuntuikin hieman löystyvän. Kaviot kolahtelivat puomeihin, ja pystyin seuraamaan sivusta menoa vain hetken aikaa, kunnes annoin ratsukolle luvan siirtyä hieman etuajassa raviverryttelyjen kautta käyntiin pitkin ohjin. Parempi päättää tähän ja jatkaa ensi kerralla uudella energialla.

Valmennus oli mielestäni ollut onnistunut, ottaen huomioon Petran vähäisen ratsastustaustan. Rosa näytti myös hienoa osaamista temponvaihteluiden kanssa, ja tällaiset kehonhallintaharjoitukset toivat aina mukavaa vaihtelua rataesteille!