Hämyveden Mirna

Nimi: Hämyveden Mirna, "Mirna" Rekisterinumero: VH15-018-1610
Rotu: Suomenhevonen Omistaja: Kuuralehto, Siguri (VRL-11290)
Sukupuoli: Tamma Kasvattaja: Hämyveden talli, evm
Syntynyt: 05.04.2012, 14 v (satunnainen) Koulutustaso: ko: heB, re: 90 cm
Säkäkorkeus: 162 cm Painotus: Yleispainotus
Väri: Ruunikko Suku: Evm-sukuinen
Meriitit: -

Virtuaalihevonen | Kuvat © Luvat on

Luonne

Mirna on hieman äkäinen neiti, jonka kanssa asioista täytyy aina neuvotella. Hoitaminen jätetään usein osaaviin käsiin, sillä Mirna mielellään uhittelee ihmisille ja esittelee kaunista hammasriviään. Hoitaja ei saa olla liian itsevarma ja kova otteissaan, sillä tamma kyllä näyttää, jos jokin ei miellytä sitä. Ennemmin tulisi kertoa, että nyt putsataan jalat, ja varovaisesti liu’uttaa kättä jalkaa pitkin, jotta myös Mirna on perillä siinä, mitä tapahtuu ja mitä sille tehdään. Tammasta huomaa, että se ei tule kovin hyvistä oloista, ja sen kanssa ollaankin yhä rakentamassa luottamusta. Joka päivä on kuitenkin edellistä parempi, ja siinä, missä Mirna meille tullessa ei suostunut edes astumaan hevosautoon, kulkee se nyt ihmisen perässä sisään, kunhan tämä saa suostutella tammaa kaikessa rauhassa mukavalla sävyllä sille jutellen.

Ratsastaessa Mirna saattaa testailla uudet ratsastajat onko pakko -asenteella, mutta yleensä se kuitenkin tyytyy nopeasti osaansa. Tamma on hieman herkkä ja tulinen ratsastaa, ja selässä istuvalta vaaditaankin ensisijaisesti rauhallista otetta ja hyvää tasapainoa – kumpaakin erityisesti silloin, jos tamman jarrut meinaavat olla hukassa. Kouluradat Mirna suorittaa helppo B -tasolla, ja erityisesti tamman käynti on aivan kympin luokkaa. Ravi on hieman pomputtavaa, mikä saattaa saada ratsastajan jännittymään, ja se puolestaan näkyy myös hevosen rentouden puutteessa. Laukkatehtävät sujuvat yleensä ihan hyvin, ja hyvien alkuverryttelyjen jälkeen Mirna käyttääkin erinomaisesti koko kroppaansa työskennellessään.

Esteillä tamma on todella vauhdikas, ja se ylittää perusesteet hyvin. Erikoisesteitä se saattaa jäädä kyttäämään ja lyödä jarrut pohjaan, eikä ole yhtä tai edes kahta kertaa, kun kisarata on päättynyt kesken kaiken liian monen kieltäytymisen vuoksi. Perusradoilla kuitenkin Mirna on osaava ja tehokas ratsu, joka hyppää kevyen tuntuisesti sekä näköisesti, ja sen selässä on mukava istua.

Mirna ei ole helppo hevonen, mutta omasta kiukkuisesta luonteestaan huolimatta se on noussut joidenkin tallityttöjen suosioon. Ehkä toiset näkevät tammasta sen epävarman ja pelokkaan puolen, jota täytyy kohdella kunnioituksella, minkä jälkeen yhteistyö sujuu muitta mutkitta. Kun tamman kanssa kerran on yhteisen sävelen löytänyt, pysyy luottamus kyllä varmasti yllä myös Mirnan puolelta.

Suku

i. Piikun Renni sh, rt, 162 cm evm ii. Reponen evm iii. Reippo evm
iie. Kulta-Kutrinen evm
ie. Piikutar evm iei. Rikhartti evm
iee. Pikuriina evm
e. Hämyvetten Malinka sh, rn, 156 cm evm ei. Vilmeri evm eii. Villehart evm
eie. Lumimarja evm
ee. Hämyveen Melena evm eei. Dimitrius evm
eee. Mariska evm

i. On vieläkin arvoitus, mistä Piikun Renni (rt, 161 cm) oli saanut kouluratsastusgeeninsä. Niin pitkälle, kuin mitä Rennin suvusta tiedettiin, oli suvussa ollut ravihevosia – vieläpä menestyneitä sellaisia. Jostain syystä Renni ei kuitenkaan pärjännyt raviradoilla. Se jäi mieluummin nauttimaan kauniista kesäpäivästä ja rauhallisesta kärryttelystä. Eipä Rennin kasvattaja tällaisella hevosella mitään tehnyt, joten nuori ori lähti melko nopeasti myyntiin. Rennin onneksi se päätyi naiselle, jolla oli kokemusta ravurin kouluttamisesta ratsuksi. Kovaa työtä ei siihen kuitenkaan tarvittu, sillä Renni oli kuin luotu suorittamaan taivutuksia ja lisättyjä askellajeja täydellä sydämellä – unohtamatta sitä, kuinka upeasti ori kannatteli itseään ja kulki kaula kaarella ratsastajan kuin ratsastajan alla. Mielenkiintoisen tarinansa vuoksi moni oli kiinnostunut orista jalostusmielessä, ja se saikin elämänsä aikana jopa seitsemän varsaa. Kolme näistä jatkoi suvun menestyksekästä ravilinjaa ja loput näyttivät taitonsa kouluratsastuksessa, osa jopa esteillä. Renni jouduttiin lopettamaan 23-vuotiaana pahan ähkyn vuoksi, mutta se muistetaan kotitallilla vieläkin siitä, kuinka kuka tahansa voi olla mitä tahansa, jos vain todella haluaa.

ii. Reponen (rt, 167 cm) oli todella komea näky raviradoilla. Sen askellus oli ryhdikästä, ja Reponen voitti jo nuorena monet suuremmatkin ravikisat. Menestyksekkään raviuran jälkeen ori lähti kiertämään myös näyttelykehiä, ja se kantakirjattiin 14-vuotiaana toiselle palkinnolle. Myöhemmin ori ansaitsi myös Champion-arvonimen. Reponen sai usein kommenttia hyvästä orileimasta, mutta takajalkojen kulmaukset nipistivät toisilta tuomareilta hieman pisteitä. Reponen oli luonteeltaan hyvin perinteinen suomenhevosori: voimakas ja toisinaan hieman arvaamaton käsiteltäessä, mutta ajaessa se puolestaan oli erittäin kiltti ja yritteliäs. Ori sai viisi upeaa jälkeläistä, ennen kuin se lopetettiin 24-vuotiaana jalkavaivojen takia: kaikki jälkeläiset olivat oreja, ja niistä yksi menestyi kouluradoilla, kun taas loput olivat erinomaisia ravihevosia.

iii. Reippo (rt, 161 cm) ei ollut kaikkein nopein ravihevonen, mutta sillä oli todella komeat askeleet, jotka herättivät ihastusta. Ei pelkästään tästä syystä vaan myös orin hyvän ulkomuodon takia Reippo sai neljä varsaa, jotka menestyivät isäänsä paremmin raviradoilla. Reippo periytti jälkeläisilleen solakkaa ulkomuotoa pitkillä jaloilla ja kaulalla sekä hieman orimaista mutta todella motivoitunutta luonnetta.

iie. Kulta-Kutrinen (vkk, 166 cm) oli helppo tunnistaa raviradoilla kauempaakin yleisön seasta. Sen vaalea voikko väritys oli todella kaunis, ja tamma sai paljon kehuja myös näyttelytuomareilta. Rakenteeltaan Kultu oli lihaksikas ja pyöreärunkoinen, ja sen askeleet olivat todella näyttävät. Kultun menestys tuntui riippuvan aivan kuun ja tähtien asennosta, mutta silloin kun se teki raviradalla kaikkensa, se todella näkyi myös lopputulemassa. Kultu oli luonteeltaan ihan mukava käsitellä, vaikka sillä olikin pahoja tallitapoja, kuten vetäminen taluttaessa ja puunpureminen. Onneksi kaikki kolme jälkeläistä välttyivät näiltä ominaisuuksista, ja niistä tuli kaikin puolin hyviä ravihevosia.

ie. Piikutar (rn, 156 cm) oli hevonen, joka muutti monen ihmisen käsityksen ravihevosista. Se oli äärimmäisen kiltti, ja sen vakiohoitajia olivatkin ala-asteikäiset naapurintytöt. Piiku nautti huomiosta ja ihmisten kanssa puuhailemisesta, ja sitä käytettiin toisinaan jopa terapiahevosena hevospelkoisille ihmisille. Raviradoilla Piiku kuitenkin oli täyttä tulta ja tappuraa: se nautti juoksemisesta, ja joka kerta, kun kärryt laitettiin tamman perään, tuntui Piiku heräävän aivan uudella tavalla henkiin. Tamma oli luonteensa takia todella haluttu jalostushevonen, mutta valitettavasti se jäi usein tyhjäksi. Tamma kuitenkin sai kaksi upeaa jälkeläistä, joista toinen juoksi emänsä tavoin hyviä ennätyksiä raviradoilla, kun taas toinen siirtyi kouluratsastuksen pariin. Piikun elämä päättyi lopetukseen 19-vuotiaana, kun sen uusi tarhakaveri epäonnisesti potkaisi tammaa niin, ettei sen oikeasta etujalasta olisi tullut enää ikinä ehjää.

iei. Rikhartti (rn, 156 cm) oli todella hyvä ja motivoitunut ravihevonen. Se aloitti kilpailemisen jo nuorena ja menestyi elämässään hyvin. Rakenteeltaan Riki oli todella sulavalinjainen, pitkäkaulainen ja -jalkainen urheiluhevonen, ja se kantakirjattiin kolmannelle palkinnolle. Riki sai kuusi jälkeläistä, kolme oria ja kolme tammaa, joista kaikki jatkoivat raviuraa isän jalanjäljissä. Ville kuoli jo 16-vuotiaana joutuessaan kisamatkalla pahaan auto-onnettomuuteen.

iee. Pikuriina (m, 150 cm) oli pienestä koostaan huolimattaan todellinen tehopakkaus. Raviuralla melko keskivertoa, joskin toisinaan se yllätti jopa omistajansa juoksemalla maaliin ensimmäisenä. Rakenteeltaan tamma oli ryhdikäs ja hyväjalkainen, ja sen liikkuminen oli todella hyvän näköistä ja ryhdikästä. Riina eli koko elämänsä samalla omistajalla, ja se siirtyi 18-vuotiaana puhtaasti harrasteratsuksi. Jälkeläisiä tamma sai elämänsä aikana neljä, joista kaikki saivat hyvät ravihevosgeenit.

 

e. Hämyvetten Malinka (rn, 162 cm) ja Piia Mikkola olivat parivaljakko, jolta suomenhevospiireissä ei ole voinut välttyä. Malinka oli naisen oma kasvatti, ja sen kanssa kierrettiin jo nuorena kaikissa varsatilaisuuksissa ja -arvosteluissa. Myöhemmin ratsukko nähtiin kouluradoilla vaativa B -tason kilpailuissa sekä esteillä aina metrin luokissa saakka, ja on kaksikolla muutama startti alla myös kenttäratsastuskisoissa. Näyttelykehässä Malinka palkittiin usein rodun parhaimpana tammana, eikä varmaan ihme, että myöhemmin se oli tuomareiden mieleen myös kantakirjatilaisuudessa, josta se sai nipin napin ykköspalkinnon. Malinka oli ollut aina luonteeltaan esimerkillinen harrastus- ja kisahevonen, ja sen hyvään ja tasapainoiseen käyttäytymiseen kiinnittivät huomion myös monet kasvattajat. Piia kuitenkin piti tamman täysin omanaan ja teetti tällä kolme ihanaa varsaa, joista kaikki pääsivät näyttämään emänsä tavoin taitoaan yleispainotteisina ratsuina. Malinka pääsi kisaeläkkeelle 18-vuotiaana, minkä jälkeen se vietti loppuelämänsä Piian kanssa aina 24-vuotiaaksi, jolloin se lopetettiin tallilla vanhuuden jaksamattomuuden vuoksi.

ei. Vilmeri (rt, 151 cm) ei koskaan saanut tilaisuutta erottua massasta. Se oli aina se rautias suomenhevonen muiden joukossa, joka oli rakenteeltaan hieman jykevä ja lyhytkaulainen, ja kisoissa se suoritti helppo B -tason sekä 80 senttimetrin luokkia. Luonteeltaan Vilmeri oli täysin rotumääritelmän mukainen: helposti käsiteltävä, kestävä, terve ja yritteliäs. Kuitenkin se oli omistajalleen kaikki kaikessa, aarre, jonka ehdoilla elettiin. Vilmerin kisamenestys oli todella vaihtelevaa, mutta onneksi myös omistajalle palkintoa tärkeämpää oli yhdessä vietetty aika. Vilmerin kanssa harrastettiin toisinaan myös ratsastusvaellusta, ja sen kanssa pystyi lähtemään myös tammalauman seurassa maastoretkille. Vilmeriä käytettiin jalostukseen kolme kertaa, ja kaikista varsoista tuli isänsä tavoin hyväkäytöksisiä hevosia, joista jokainen (onneksi) peri ulkonäkönsä emältään. Vilmeri jouduttiin lopettamaan jo 17-vuotiaana polvesta löytyneen nivelrikon vuoksi.

eii. Villehart (rt, 152 cm) oli todella suurisydäminen suomenhevonen. Se oli hyväluonteinen ja todella yritteliäs, ja sen kanssa kilpailtiinkin sekä koulussa että valjakkoajossa. Villehart kirjattiin kolmannella palkinnolla kommenteilla: ”Hyvät tyypit, hyvä ryhti. Pyöreä runko, pitkä kaareva kaula, jyrkkä lautanen”. Liikkeet Villellä olivat erinomaiset, ja tätä ominaisuutta se periytti hieman myös kahdelle jälkeläiselleen. Ville lopetettiin 22-vuotiaana yhtäkkisen suolisolmun takia.

eie. Lumimarja (rt, 149 cm) eli elämänsä harrastushevosena. Sen osasi helppo A -tason tehtäviä, mutta niitä se ei päässyt koskaan näyttämään kisakentillä. Lumin liikkeet olivat keskivertoa ja rakenteeltaan se oli melko tiivisrunkoinen mutta hyväjalkainen. Lumi sai kaksi varsaa, joista toinen myytiin ratsastuskouluun ja toinen lähti yksityiseen omistukseen. Lumi oli luonteeltaan todella rauhallinen, ja siinä, missä muut hevosystävät säikähtivät yhtäkkiä tarhaan pöllähtänyttä sateenvarjoa, katsoi Lumi tätä hetken ja jatkoi sitten kesken jäänyttä syömistä. Lumi lopetettiin 21-vuotiaana vanhuuden vaivojen vuoksi.

ee. Melena (rn, 165 cm) oli todellinen näyttelytähti. Se hurmasi tuomarit suurella koollaan, ja pieni salmiakinmuotoinen tähti ruunikon päässä yksityiskohtana kruunasi hyvän kokonaisuuden. Melenalla oli hienot liikkeet, joita se pääsi esittelemään myös kouluratsastuksen helppo A -luokassa. Tamma kyllä osasi tehtäviä myös korkeammalta tasolta, mutta sen omistaja ei ollut kovin kunnianhimoinen, mitä ratsastukseen tuli. Erityisesti tamman ravi oli kympin luokkaa, ja hyvät liikkeet motivaation sekä kuuliaisuuden kanssa muodostivat erinomaisen ja näyttävän kokonaisuuden. Melena sai 12-vuotiaana myös toisen osaomistajan, joka halusi ehdottomasti käyttää hienoa tammaa jalostukseen: olihan se ulkonäön lisäksi myös luonteeltaan puhdasta kultaa. Synnytys ei kuitenkaan sujunut suunnitellusti, vaan komplikaatioiden myötä Melena menehtyi omassa kotikarsinassaan. Tammavarsa kantaa ainoana maailmassa Melenan nimeä, ja onnekseen se peri emänsä hyvän rakenteen sekä taitoa kouluradalle.

eei. Dimitrius (rn, 166 cm) ei ollut hevonen helpoimmasta päästä. Se tervehti karsinaan tulijoita hampaillaan, ja taluttaessa se yritti riuhtoa itsensä irti riimusta. Ratsastaessa Dimi oli melko keskivertoa: hyvät liikkeet sillä oli, mutta kisamenestystä ei koskaan tullut. Dimi oli melko ryhdikäs ja sopusuhtainen ori, jolla oli hyvät pitkät jalat, rakenne muistutti hieman juoksijaa. Dimin menestys keskittyikin pitkälti näyttelyihin, joiden myötä se keräsi itselleen arvonimiä, ja se kantakirjattiin toisella palkinnolla. Dimi sai vain yhden jälkeläisen, kuvankauniin tamman, kunnes ori jouduttiin lopettamaan jo 17-vuotiaana selän jatkuvan oireilun vuoksi.

eee. Mariska (m, 157 cm) oli erinomainen kouluratsu. Se liikkui todella kevyillä avuilla ja kilpaili jopa vaativa A -luokassa saakka. Tamma eli terveenä aina 16-vuotiaaksi asti, jolloin sen jalat alkoivat kipuilla, ja pitkien kuntoutusjaksojen jälkeen nähtiin tamman parhaaksi päästää se paremmille laitumille. Mariska oli luonteeltaan helppo hevonen, jota oli miellyttävä käsitellä, ja onneksi tämä piirre periytyi myös tamman ainoalle jälkeläiselle.

Syntynyt Varsa Isä Saavutukset
12.09.2015 o. Kuuralehdon Metsänpoika Marrasmurhe 45 krj-sij., 36 erj-sij., 47 kerj-sij.
11.02.2016 o. Mekleri Mikuel Hesperi Hesekiel 40 krj-sij., 40 erj-sij.
01.07.2016 o. Kuukarin Merlin Sumuvuorten Malkin 31 krj-sij., 37 erj-sij., 42 kerj-sij.
26.06.2016 t. Kuuralehdon Mirkku Joikuri 40 krj-sij., 40 erj-sij.
23.05.2021 t. Kuukarin Melia Vorlokki

Kilpailukalenteri, valmennukset ja päiväkirja

Kouluratsastus (KRJ)

14.11.2015 - kutsu - KRJ / heB - 5/36
16.11.2015 - kutsu - KRJ / heB - 3/40
16.11.2015 - kutsu - KRJ / heB - 1/40
18.11.2015 - kutsu - KRJ / heB - 3/40
18.11.2015 - kutsu - KRJ / heB - 4/36
19.11.2015 - kutsu - KRJ / heB - 4/40
21.11.2015 - kutsu - KRJ / heB - 3/40
23.11.2015 - kutsu - KRJ / heB - 4/40
23.11.2015 - kutsu - KRJ / heB - 5/40
04.12.2015 - kutsu - KRJ / heB - 6/40
05.12.2015 - kutsu - KRJ / heB - 6/40
05.12.2015 - kutsu - KRJ / heB - 4/40
06.12.2015 - kutsu - KRJ / heB - 2/40
08.12.2015 - kutsu - KRJ / heB - 6/40
12.12.2015 - kutsu - KRJ / heB - 1/40
14.12.2015 - kutsu - KRJ / heB - 5/40
16.12.2015 - kutsu - KRJ / heB - 2/40
20.12.2015 - kutsu - KRJ / heB - 2/40
20.12.2015 - kutsu - KRJ / heB - 4/30
01.01.2016 - kutsu - KRJ / heB - 2/30
03.01.2016 - kutsu - KRJ / heB - 5/40
04.01.2016 - kutsu - KRJ / heB - 3/40
04.01.2016 - kutsu - KRJ / heC - 2/30
04.01.2016 - kutsu - KRJ / heB - 3/30
08.01.2016 - kutsu - KRJ / heB - 3/30
09.01.2016 - kutsu - KRJ / heC - 5/30
11.01.2016 - kutsu - KRJ / heB - 2/30
13.01.2016 - kutsu - KRJ / heB - 5/30
14.01.2016 - kutsu - KRJ / heC - 2/30
16.01.2016 - kutsu - KRJ / heB - 2/30
17.01.2016 - kutsu - KRJ / heB - 1/30
19.01.2016 - kutsu - KRJ / heB - 1/40
19.01.2016 - kutsu - KRJ / heC - 5/30
24.01.2016 - kutsu - KRJ / heC - 5/30
26.01.2016 - kutsu - KRJ / heB - 1/40
30.01.2016 - kutsu - KRJ / heC - 1/30
02.02.2016 - kutsu - KRJ / heC - 4/30
02.02.2016 - kutsu - KRJ / heB - 1/30
02.02.2016 - kutsu - KRJ / heB - 6/40
03.02.2016 - kutsu - KRJ / heB - 1/40
07.02.2016 - kutsu - KRJ / heB - 5/40
07.02.2016 - kutsu - KRJ / heB - 4/30
07.02.2016 - kutsu - KRJ / heB - 1/30
09.02.2016 - kutsu - KRJ / heB - 2/30
10.02.2016 - kutsu - KRJ / heB - 5/30

Esteratsastus (ERJ)

01.12.2015 - kutsu - ERJ / 90 cm - 2/30
01.12.2015 - kutsu - ERJ / 90 cm - 1/20
04.12.2015 - kutsu - ERJ / 90 cm - 5/30
06.12.2015 - kutsu - ERJ / 90 cm - 1/30
06.12.2015 - kutsu - ERJ / 90 cm - 4/20
08.12.2015 - kutsu - ERJ / 90 cm - 1/20
08.12.2015 - kutsu - ERJ / 90 cm - 3/20
12.12.2015 - kutsu - ERJ / 90 cm - 2/30
16.12.2015 - kutsu - ERJ / 90 cm - 2/30
17.12.2015 - kutsu - ERJ / 90 cm - 4/30
19.12.2015 - kutsu - ERJ / 90 cm - 4/30
16.01.2016 - kutsu - ERJ / 90 cm - 5/40
17.01.2016 - kutsu - ERJ / 90 cm - 6/40
19.01.2016 - kutsu - ERJ / 90 cm - 4/40
20.01.2016 - kutsu - ERJ / 90 cm - 8/100
21.01.2016 - kutsu - ERJ / 90 cm - 6/100
21.01.2016 - kutsu - ERJ / 90 cm - 6/40
22.01.2016 - kutsu - ERJ / 90 cm - 2/40
22.01.2016 - kutsu - ERJ / 90 cm - 6/40
24.01.2016 - kutsu - ERJ / 90 cm - 4/40
24.01.2016 - kutsu - ERJ / 90 cm - 4/40
26.01.2016 - kutsu - ERJ / 90 cm - 1/40
26.01.2016 - kutsu - ERJ / 90 cm - 10/100
27.01.2016 - kutsu - ERJ / 90 cm - 4/40
29.01.2016 - kutsu - ERJ / 90 cm - 6/50
30.01.2016 - kutsu - ERJ / 90 cm - 3/50
31.01.2016 - kutsu - ERJ / 90 cm - 5/50
01.02.2016 - kutsu - ERJ / 90 cm - 2/50
03.02.2016 - kutsu - ERJ / 90 cm - 3/40
09.03.2016 - kutsu - ERJ / 90 cm - 5/30
14.03.2016 - kutsu - ERJ / 90 cm - 3/30
16.03.2016 - kutsu - ERJ / 90 cm - 4/30
01.04.2016 - kutsu - ERJ / 90 cm - 6/40
02.04.2016 - kutsu - ERJ / 90 cm - 4/40
03.04.2016 - kutsu - ERJ / 90 cm - 6/40
04.04.2016 - kutsu - ERJ / 90 cm - 2/40
06.04.2016 - kutsu - ERJ / 90 cm - 5/40
07.04.2016 - kutsu - ERJ / 90 cm - 1/40
09.04.2016 - kutsu - ERJ / 90 cm - 6/40
19.04.2016 - kutsu - ERJ / 90 cm - 3/40

17.03.2017 Estevalmennus – kirjoittanut: Paula, valmentaja (Siguri)

Kokosin kentälle neljäntoista esteen radan, joka mukaili edellisen viikon estekisoja. Kisat eivät olleet menneet Mirnalla aivan putkeen, joten mielestäni oli hyvä idea käydä se läpi ajatuksella uudelleen este esteeltä. Rata sisälsi pystyesteitä, sarjoja, muutaman okserin sekä trippelin.

Kun Mirna ja Kati saapuivat radalle, pyysin heitä aloittamaan saman tien itsenäiset alkulämmittelyt sileällä. He ravasivat hetken aikaa erilaisia ratsastusradan teitä ja tekivät muutamia laukkaympyröitä. Kokosin samalla heille myös neljän asteen jumppasarjan, jonka kanssa ratsukko lämmitteli huolellisesti. Mirna vetreytyi melko nopeasti, joten lähdimme käymään rataa läpi ja siirryimme sitten radalle, jonka esteet olivat vielä noin puolessa metrissä.

Ensimmäinen este sujui oikein hyvin, kuten myös toinen pystyestekin. Trippeli puolestaan vaikutti selvästi olevan ratsukon kompastuskivi, sillä Mirna hidasti jo kaukaa ennen estettä ja lopulta kieltäytyi. Pyysin Katia kävelemään hetken aikaa esteen lähistöllä, jotta Mirna tottuisi siihen, eikä jäisi turhaan kyttäämään. Kati teki työtä käskettyä, ja pian he lähtivät jatkamaan rataa alusta – tällä kertaa myös trippelissä onnistuen.

Radan seuraavat pystyesteet sujuivat hyvin, mutta kolmen esteen sarja sai Mirnan jälleen hieman epäileväiseksi. Kati kuitenkin rohkaisi tammaa reippaasti eteenpäin, ja loppujen lopuksi hypyt onnistuivat hyvin. Loppurata meni kaikin puolin erinomaisesti, ja ratsukko suoritti täysin puhtaan radan. Vaikein osuus oli ilmeisesi kolmas este, trippeli, joten lähdimme harjoittelemaan sitä seuraavaksi yksinään pienen verryttelyhetken jälkeen.

Trippelin kyttäys jatkui mutta väheni selvästi toistojen myötä. Se oli selvästi helpompi yrittää, kun este oli irrallaan muusta radasta, eikä ongelmaa tuottanut myöskään se, kun esteen korkeutta nostettiin. Niinpä siirryimme hiljalleen takaisin koko radalle, ja ratsukko aloitti suorittamaan sitä todella hyvätempoisella laukalla. Tällä kertaa myös trippeli ylittyi hyvin, eikä radassa ja ratsukon toiminnassa ollut mitään valittamista.

Viimeisen ylityksen jälkeen annoin ratsukolle luvan siirtyä ravin kautta käyntiin. Oli harmi, ettei rata ollut sujunut näin hyvin kisoissa, sillä sijoitus olisi ollut varma. Ensi kerralla kuitenkin trippeli olisi toivottavasti tutumpi ja ratsukko pääsisi maaliin ilman kieltäytymistä. Aloin hiljalleen siirtää esteitä sivummalle ja kehuin ratsukkoa hyvästä suorituksesta samalla kun he suorittivat loppukäyntejä ja alkoivat hiljalleen suunnata takaisin talliin.


15.05.2015 Mirnan tarina – kirjoittanut: omistaja (Siguri)

Jokainen on varmasti kuullut tarinan kaltoinkohdellusta hevosesta. Sellaisesta, joka seisoo karsinan pimeimmässä nurkassa korvat luimussa ja varoittaa kaikkia sisään astuvia hampaillaan. Ei siksi, että se olisi vihainen, vaan silkasta pelosta. Sellainen oli myös meidän Mirnan tarina.

Mirna ostettiin nuorena erääseen perheeseen nuoren tytön harrastehevoseksi. Tyttö rakasti hevosta ja piti siitä todella hyvää huolta. Kaksikon luona kävi jopa valmentaja, joka auttoi nuoren ratsastajanalun ja ruunikon hevosen alkuun kisaratsastajaksi. Mirna ja tyttö ehtivätkin startata muutaman kilpailunsa aloittelijaluokassa, kunnes kaikki ne tulevaisuudensuunnitelmat murenivat vain sekunneissa tytön ja äidin joutuessa pahaan auto-onnettomuuteen. Molemmat, sekä tyttö että äiti, menehtyivät onnettomuuspaikalla.

Perheen isä tiesi, ettei tytär olisi halunnut Mirnan lähtevän kiertoon, joten hän päätti ottaa hevosen omaksi projektikseen – olihan hän seurannut sen hoitoa sivusta jo vuosien ajan. Isä antoi naapureiden, Mirnan hoitajien, ratsastaa hevosella ja hoiti itse raskaammat tallityöt sekä piti huolta siitä, että hevonen kävi säännöllisesti eläinlääkärin luona. Vaimon ja lapsen kuolema kuitenkin painoi miehen mieltä jatkuvasti, mikä myöhemmin näkyi surun hukuttamisena pulloon. Humalassakin mies sai hoidettua tarpeelliset tallitoimet, mutta hevosen kanssa hänestä tuli arvaamaton. Jos Mirna tuli uteliaisuuttaan katsomaan, mitä mies tekee, saattoi mies lyödä. Jos taluttaessa Mirna kulki hieman epäileväisenä miehen perässä, sai se varmasti raipasta. Mirnasta tuli varovainen. Pelokas.

Naapurit lakkasivat ratsastamasta Mirnalla siinä vaiheessa, kun se ensimmäisen kerran heitti tarkoituksella ratsastajan alas selästään. Niin kiltti ja lapsiystävällinen hevonen oli vain kuukausissa muuttunut hevoseksi, joka oli ensimmäisenä uhittelemassa, jos joku uskaltautui kosketusetäisyydelle.

Mirna oli usein laitumella, ja ohikulkijat kiinnittivät sen jatkuvasti huononevaan ulkonäköön huomiota. Tamma laihtui silmissä, jolloin paikalle soitettiin vihdoin myös eläinsuojelulääkäri. Tällöin perheen isännän oli todettava, ettei hän pystynyt enää huolehtimaan tammasta.

Surullinen tarina niin kauniilla hevosella. Oli kuitenkin meidän onni, että eläinlääkäri otti meihin yhteyttä ja sen sijaan, että Mirna olisi laitettu suoraan teuraaksi, se sai vielä mahdollisuuden uudella tallilla. Vaikka silloin epäröin, tiesin, että Mirnasta löytyisi vielä se hieno hevonen ja se tulisi pääsemään pitkälle Kuuralehdon muiden hevosten joukossa.