Vaniman Emmitti

16.07.2016 Kouluvalmennus – kirjoittanut: Maikku, vieraileva valmentaja (Siguri)

Kuuralehdon omistaja oli halunnut hieman uutta perspektiiviä kouluvalmennusten osalta, joten hän oli pyytänyt minua muutamaksi kerraksi valmentamaan kahta tallinsa ratsukkoa. Olin saapunut lauantai-iltana tallille tutustumaan tiloihin ja hevosiin, ja halusin mielelläni jutella myös tämän päivän ratsastajan Emman kanssa. Löysin hänet nopeasti, joten laitoimme yhdessä Emmitti-nimisen tamman ratsastuskuntoon ja lopulta lähdimme yhdessä kävelemään maneesiin.

Autoin Emman tamman selkään ja jäin katselemaan sivusta, kun ratsukko suoritti alkukäyntejä. Emmitistä huomasi heti, että sillä oli melko lyhyet ja mitäänsanomattomat askeleet, mutta ehkä ne parantuisivat vielä tunnin aikana. Alkukäyntien jälkeen Emma otti ohjat tuntumalle ja pyysin heitä ratsastamaan muutamia kierroksia harjoitusravissa maneesia ympäri. Emmitti kuunteli selvästi ratsastajan jokaista apua, ja se vaikutti äärettömän kiltiltä hevoselta ratsastaa.

Harjoitusravin jälkeen pyysin ratsukkoa tekemään pitkillä sivulla voltteja ja lyhyillä pääty-ympyrät, jotta tamma saataisiin varmasti kaikkialta auki. Jo muutaman kierroksen jälkeen se alkoi taipua hieman paremmin ratsastajan alla, joskin askeleet olivat melko lyhyet. Pyysin ratsastajaa vaihtamaan aina kierroksen jälkeen suuntaa kolmikaarisella kiemurauralla ja jatkamaan samoja ympyröitä toiseen suuntaan.

Teimme melko pitkään erilaisia alkulämmittelyjä, kunnes pääsimme tosissamme katsomaan, mitä tamma osaa. Pyysin ratsastajaa suorittamaan muutaman tehtävän, kuten yksinkertaisia siirtymisiä pysähdyksistä laukkaan sekä taka- ja etuosankäännöksiä. Ratsukko suoritti pyytämäni tehtävät todella hyvällä motivaatiolla, ja heillä selvästi pelasi hyvin yhteen. Teimme myös melko pitkään lisättyjä ravi- ja laukkatehtäviä, kunnes pyysin ratsukkoa siirtymään takaisin käyntiin ja uralle.

Muutaman käyntiaskeleen jälkeen käskin Emmaa tulemaan vuorotellen avo- ja sulkutaivutuksissa pitkiä sivuja pitkin. Hän kokosi Emmitin hyvin tuntumalle ja he yrittivät aloittaa sulkutaivutuksella uraa pitkin. Huomasin heti, että tammalla kesti todella kauan hakea hyvää asentoa, vaikka Emma antoi tälle selkeät ja hyvät avut. Pienen hakemisen jälkeen jonkinlainen taivutus saatiin esiin. Myös avotaivutuksen kanssa tuntui olevan hieman ongelmia alkuun, mutta lopulta nekin alkoivat sujua ihan kohtalaisesti. Taivutukset olivat selvästi asia, jota meidän tulisi lähteä työstämään enemmän.

Teimme taivutuksia melko pitkään, kunnes aikamme alkoi hiljalleen olla lopussa. Pyysin ratsukkoa siirtymään käyntiin pitkin ohjin ja Emmaa taputtamaan tammaa kaulalle hienosta valmennuksesta. Kerroin hänelle myös ääneen sen, että he olivat selvästi Emmitin kanssa löytäneet hyvän yhteisen tavan toimia ja pienellä harjoituksella he pääsisivät vielä pitkälle. Loppukäyntien jälkeen lähdimme Emman ja Emmitin kanssa kävelemään takaisin tallille.

01.06.2016 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Annika, tallityttö (Siguri)

Tänään oli keskiviikko. Herätyskelloni pärähti soimaan jo ennen kuutta, sillä olin luvannut hoitaa aamutallin kuntoon. Niinpä hoidin aamuaskareeni ja lähdin pyöräilemään auringon noustessa kohti tallia.

Aloitin siivoamisen oritallista. Ruokin hevoset, lakaisin lattiat, vein hevosia ulos ja lopulta siirryin tammatalliin. Aloin kantaa ruokia hevosille, kunnes kuulin Emmitin karsinasta todella outoa ääntelyä. Kävelin karsinan eteen enkä ollut uskoa silmiäni.
”Ei voi olla totta..”, ehdin todeta ääneen kunnes kaivoin puhelimen taskustani ja soitin tallin omistajalle. Emmitti oli synnyttänyt yön aikana kauniin rautiaan orivarsan, joka makasi karsinan lattialla ja äänteli hiljaa.

Omistaja sekä eläinlääkäri saapuivat paikalle reilun kymmenen minuutin päästä soitostani. Pääsimme pian yhdessä katsomaan vastasyntynyttä.
”Senhän piti varsoa vasta kahden viikon päästä?” ihmettelin ääneen. Emmitti ei ollut näyttänyt merkkiäkään synnytyksen lähestymisestä, päinvastoin, olimme jopa kuvitelleet sen pitävän varsaa sisällään vähintään kuukauden.
”Joskus käy näinkin. Onneksi varsa vaikuttaa kaikin puolin terveeltä”, sanoi eläinlääkäri tutkiessaan maassa nuokkuvaa varsaa. Kun hän nousi ylös, nousi varsakin perässä. Pieni rautias oli selvästi harjoitellut seisomista jo yön aikana, sillä se sujui kuin luonnostaan. Jäimme katsomaan, kun varsa käveli Emmitin mahaa kohti ja alkoi hamuta tämän nisiä.
”Nämä kaksihan näyttävät pärjäävän oikein hyvin keskenään”, nauroi eläinlääkäri. Emmitti oli kieltämättä todella rauhallinen ja vaikutti tietävän, kuinka varsan kanssa tuli toimia. Eikä ihmekään, olihan tammalla jo kaksi varsomista takana.
”Minä voin kyllä pitää näitä silmällä päivän mittaan”, sanoin, ja omistaja sekä eläinlääkäri nyökkäsivät.
”Pidän puhelinta päällä, jos tulee hätätilanne”, vastasi eläinlääkäri ja lähti hiljalleen jatkamaan kesken jääneitä yöuniaan. Me omistajan kanssa ihailimme hetken aikaa kaunista hevosenalkua, kunnes jatkoimme yhteistuumin aamutallin hoitamista. Mitähän muut sanoisivat nähdessään varsan?

04.06.2016 Kouluvalmennus – kirjoittanut: Paula, valmentaja (Siguri)

Saavuimme Emman ja Emmitin kanssa aikaisin lauantaiaamuna maneesiin viettämään kouluvalmennusta. Ratsukko teki huolelliset alkukäynnit, ja kerroin heille samalla, mitä olin päiväksi suunnitellut. Ensin lähtisimme tekemään hieman siirtymisiä, sen jälkeen muutamia laukkaharjoituksia ja lopputunnista katsoisimme vielä läpi hieman taivutuksia.

Alkukäyntien jälkeen pyysin ratsastajaa kuuntelemaan tarkasti ohjeitani. Minä huutaisin kolme tehtävää, jotka ratsukon tuli suorittaa kaikessa rauhassa mahdollisimman napakoilla avuilla. Kun huusin pysähdys, peruutus ja ravi, Emma ja Emmitti suorittivat tehtävän. Huusin täyskaarto, laukannosto ja pysähdys, ratsukko suoritti. Jatkoimme erilaisten ratsastusratojen ja siirtymisten harjoittelemista melko pitkään, jotta saimme Emmitin varmasti avuille ja auki joka puolelta kehoa.

Siirtymisten jälkeen pyysin ratsukkoa siirtymään keskiympyrälle. Tarkoitus oli ratsastaa sitä ensin kumpaankin suuntaan myötälaukassa ja hakea sitten tasapaino vastalaukalle. Myötälaukka sujui erittäin hyvin, joskin Emmitin laukka jäi ensin hieman vaatimattomaksi. Emma sai kuitenkin askeleet hyvin korjattua, ja laukkaympyrä alkoi näyttää hyvältä. Vastalaukassa Emmitillä kesti hetki löytää tasapaino, ja Emmakin tuntui kaatuvan hieman sisään, mutta lopulta sekin alkoi näyttää erittäin mallikkaalta.

Laukkaympyrän jälkeen teimme hetken aikaa kolmikaarista kiemurauraa laukassa niin, että keskimmäinen mutka kuljettaisiin vastalaukassa, kun taas kaksi muuta normaalissa myötälaukassa. Emmitti vaihtoi ensimmäisellä kerralla itsestään laukan toiseen, mutta sen jälkeen tamma sai luottoa itseensä ja askeliinsa.

Kolmikaarisen kiemurauran jälkeen teimme vielä muutamia laukkavoltteja kumpaankin suuntaan, kunnes pyysin Emmaa siirtymään käyntiin. He kulkivat uraa pitkin todella hyvässä asennossa, ja vaikka Emmitti käyttikin takaosaansa melko vaisusti, kulki se silti hyvin ratsastajan alla. Pyysin heitä kulkemaan käynnissä uraa pitkin niin, että joka toinen pitkä sivu tultaisiin sulkutaivutuksessa ja joka toinen avotaivutuksessa. Kuten arvata saattoi, ei Emmitti meinannut taipua ensin kunnolla, mutta muutaman yrityksen jälkeen taivutukset alkoivat näyttää ihan kelvollisilta. Ne olivat asioita, joita Emmitin kanssa pitäisi harjoitella vielä todella paljon enemmän.

Muutamien kierrosten jälkeen pyysin Emmaa antamaan Emmitille pitkät ohjat. Valmennus oli sujunut erittäin hyvin, ja tamma oli ollut todella hyvin kuulolla koko tunnin ajan. Kiitin ratsukkoa mukavasta valmennuksesta, ja loppukäyntien jälkeen lähdimme yhdessä kävelemään takaisin talliin.

03.04.2016 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Petra, tallityttö (Siguri)

”Jos se on ori, niin siitä tulee Eetos”, sanoi Ida.
”Ja jos tamma, niin Evette”, vastasin hänelle pöydän toiselta puolen.

Olimme odottaneet tallituvassa jo yli puoli tuntia. Emmitti oli aamulla vaikuttanut ihan normaalilta, mutta puolen päivän aikaan se alkoi heittäytyä maahan kummallisen oloisena. Tiesimme synnytyksen olevan lähellä, joten soitimme saman tien sekä omistajalle että eläinlääkärille, jotka saapuivat vajaan kymmenen minuutin varoitusajalla tallille. He huomasivat nopeasti, ettei kaikki ollut kunnossa, joten meidät lähetettiin tallitupaan odottamaan ja antamaan Emmitille rauhaa ja tilaa. Ehdimme odottaa lähes kaksikymmentä minuuttia, kun omistaja tuli käymään tallituvan ovella sanomassa, että kaikki näyttäisi sujuvan hyvin. Hän kuitenkin pyysi odottamaan vielä hetken – ja mehän odotimme.

Kello oli lähes puoli kaksi, kun omistaja tuli kertomaan, että voisimme mennä tutustumaan uuteen varsaan. Emmitin karsinan vierellä oli eläinlääkäri, joka pyyhki väsyneen, mutta onnellisen, näköisenä likaisia käsiään pyyhkeeseen. Astuin tamman karsinaan sisään, jossa se tuttuun tapaansa hörähti ystävällisesti ja otti minut hyvin vastaan. Katsoin hetken maassa makaavaa pientä rautiasta varsaa ja kumarruin tämän vierelle.

”Kumpi se on?” kysyi Ida.
”Se on Eetos”, vastasin hänelle hymyillen.