Kärmeniemen Astoria

03.09.2019 – Estevalmennus, kirjoittanut: Paula, valmentaja (Siguri)

Päivä päivältä pimenevät syysillat saivat ihmiset väsyneiksi ja turhautuneiksi. Sen huomasi erityisesti valmennuksissa; ratsastajat menettivät malttinsa nopeasti, hevoset hermostuivat herkästi ja lopulta talliin palattiin päätä pudistellen. Siihen oli kuitenkin tehtävä muutos – olihan syksy vasta alussa – joten lähdin suunnittelemaan lauantaipäivälle valmennusta, joka ei voisi epäonnistua.

Päivän ratsukko oli Astoria ja Reetta. Tamma ei kuulemani mukaan ollut oikein hyvällä tuulella varusteita laittaessa, mutta ratsastaja oli kuitenkin päässyt selkään asti. Pyysin ratsukkoa ensin suorittamaan rauhalliset alkukäynnit ja käskin ratsastajaa kiinnittämään erityishuomiota hengityksessään siihen, että se pysyi tasaisena. Hevonen itsessään tuntui heti alkuun kankealta, mutta jo hetken kävelyn jälkeen askeleihin tuli hieman vetreyttä lisää. Ratsastajan hämmennykseksi jatkoimme pitkillä ohjilla kulkemista melko pitkään, kunnes lopulta pyysin tätä keräämään ohjat.

Alkulämmittelyt hoidimme sileällä. Teimme hyvin perustason siirtymisiä sekä ravi- ja laukkaympyröitä, jotta hevonen aukeaisi kunnolta kaikkialta. Ympyröiden lisäksi vahvistimme taipuisuutta myös kiemuraurilla, ja hiljalleen ratsukko tuntui olevan valmis hyppyihin. Ratsastajaa täytyi välillä muistutella omasta hengityksestään ja siitä, että hän rauhoittuisi satulaan heti tarvittaessa. Rauhallisen käytöksen huomasi myös hevosesta, joka oli varsin yhteistyökykyinen, ja kaksikon toiminta näytti erittäin hyvältä.

Ensin lähdimme hyppimään ristikoita, jolloin ratsastaja sai ohjata hevosen ylittämään esteen aivan keskeltä. Teimme ensin suoria lähestymisiä, ja jouduimme erityisesti kiinnittämään huomiota rauhalliseen tahtiin ja siihen, että sekä ratsastaja että hevonen olivat samassa tempossa. Kaarevat lähestymiset puolestaan tuntuivat olevan helpompia, sillä ratsastaja sai itse hallittua hevosen vauhdinottoa. Niinpä vuorottelimme sekä suoria että kaarevia lähestymisiä, kunnes hiljalleen lisäsimme puomeja ristikoiden päälle.

Astoria tuntui olevan aivan elementissään, kun ratsastaja jaksoi pysyä rauhallisena. Esteet ylittyivät leikiten ja lähestymiset olivat todella onnistuneita. Pidimme välillä hengähdystaukoja ja annoimme Astorian päästä oikomaan kaulaansa sekä tasaamaan pulssiaan. Näinä hetkinä teimme myös ratsastajan kanssa hieman normaalista poikkeavia tehtäviä, kuten käsien pyörittelyä, varpaisiin kurottamista ja jalkojen nostamista hevosen kaulan ylle.

Valmennuksen viimeisenä tehtävänä lähdimme ylittämään seitsemästä esteestä koottua rataa, jonka korkeus hipoi Astorian maksimitasoa. Koska olimme muistaneet tehdä rauhoittumisharjoituksia, jaksoivat myös ratsastaja ja hevonenkin keskittyä ylittämään rataa rauhassa, seuraamaan reittejä ja lähestymään esteitä maltillisesti. Muutaman onnistuneen radan jälkeen annoin ratsukolle hiljalleen luvan siirtyä loppuverryttelyihin takaisin sileälle.

Siivosin esteitä pois ratsukon verrytellessä, ja Reetta kertoi, että oli oikein hyvillä mielin valmennuksesta ja erityisesti Astorian käyttäytymisestä. Kehuin ratsastajaa ja selitin, kuinka helposti hevonen aistii ratsastajan mielentilan. Kehotin kiinnittämään huomiota jatkossa omaan toimintaan hevosen selässä. Niin saataisi kaikille onnistunut valmennus.