Tiernan Aprilla

i. Sihvertti (sh, m, 156 cm) oli upearakenteinen, sporttimallinen suomenhevonen, joka eli aktiivisen elämän yhdellä omistajalla aina varsasta asti. Vertti lähti jo nuorena kiertämään näyttelyitä, ja se keräsi pitkän listan arvonimiä sekä ruusukkeita. Ori kantakirjattiin ensimmäiselle palkinnolle, ja tämä olikin yksi syistä, minkä takia Vertti oli todella haluttu jalostusori. Toinen syy oli tietysti Vertin ratsastettavuus, ja sen kanssa kisailtiin niin koulussa, rataesteillä, maastoesteillä kuin kenttäratsastuksessakin. Vertti oli melko herkkä hevonen, joka kuunteli ratsastajan apuja todella tarkasti, ja kaikki mitä se teki, se teki viimeisen päälle huolella. Vertti sai elämänsä aikana lopulta vain viisi jälkeläistä, sillä moni astutusyritys jäi tyhjäksi. Kaikki viisi jälkeläistä perivät kuitenkin isältään hyvän urheilullisen rakenteen sekä taitoa monipuolisesti eri ratsastuslajeihin. Vertti jouduttiin lopettamaan 26-vuotiaana yhtäkkisen yleiskunnon romahtamisen vuoksi.

ii. Veertti (sh, rn, 156 cm) ei ollut se kaikista helpoin hevonen, sillä orilla oli tapana vikitellä laitumella olevia tammoja ja pörhennellä lähellä oleville oreille. Kotitallilla moni asia sujui helposti hoitotoimenpiteistä lähtien, mutta esimerkiksi kisareissut stressasivat oria aivan silminnähden. Tämä oli harmi, sillä omistaja oli vasta pääsemässä nuoren orin kanssa kilpailun makuun, ja Veertti oli todella vaikuttava näky kouluradoilla. Koska omistaja kuitenkin halusi hevoselleen parasta, muutti kaksikko Pohjois-Suomeen pieneen kylään, jossa Veertti sai viettää loppuelämänsä tarhaten kahden kiltin ruunan kanssa ja nauttien pitkistä maastoretkistä kaikessa hiljaisuudessa. Veertti eli pitkän elämän aina 28-vuotiaaksi asti, kunnes sille tuli paha kaviokuume ja se jouduttiin lopettamaan. Jälkeensä Veertti kuitenkin jätti kolme upeaa oria, jotka pääsivät näyttämään kyntensä kisakentillä – ja perivät onneksi luonteet emiltään.

ie. Sistinja (sh, m, 152 cm) aloitti elämänsä ratsastuskoulussa, mutta eräs tamman hoitajista huomasi nopeasti tammasta olevan paljon enempään. Hän jätti tarjouksen tammasta, joka pian vaihtoi omistajaa, mutta sai onneksi jäädä asumaan tutulle kotitallilleen. Sissin kanssa lähdettiin kiertämään niin koulu- kuin estekisojakin, ja menestyksekäs ura lähti nopeasti nousukiitoon. Sissin kanssa kokeiltiin pyörähtää muutamia kertoja myös näyttelyissä, mutta arvostelut kertoivat, että tamman olisi parempi keskittyä mieluummin käyttöön kuin näyttöön. Niinpä Sissi eli aktiivisen elämän kisakentillä, joskin ura keskeytyi kahdesti, kun tamma sai parin vuoden välein kaksi ruunikkoa tammavarsaa, jotka molemmat perivät emältään sekä hyvää ratsastettavuutta, erinomaista hyppytyyliä että aitoa suomenhevosen työmoraalia. Sissi pääsi lähtemään saappaat jalassa, kun se loukkaantui esteradan alastulossa pahasti ja tamma jouduttiin lopettamaan niille sijoilleen.

e. Aprissa (sh, rn, 155 cm) ehti nähdä elämänsä aikana paljon. Sen kanssa aloitettiin jo nuorena kärryajelu, ja tamma pääsikin kilpailemaan jo nuorena valjakkoajon parissa menestyksekkäästi. Myöhemmin mukaan tulivat myös helpot koululuokat sekä matalat esteet, ja Apri oli parhaassa kisaiässään oikea monitoimihevonen. Aprin omistajan elämänmuutosten myötä myös tamman kisaura katkesi kuin seinään, ja tamma myytiin Pohjois-Suomeen vaellustallille. Vaikka ensin jännitettiin, olisiko näin suuri muutos liikaa tammalle, tuntui uusi, rauhallisempi elämä sopivan sille hyvin. Apri nautti pitkistä kävelyistä, rauhallisista hoitohetkistä sekä siitä, että elämä ei ollut jatkuvaa matkustamista kisapaikasta toiseen. Tamma eli vaellustallilla vielä vuosia, kunnes se 18-vuotiaana lopetettiin jatkuvien jalkavaivojen takia. Apri jätti jälkeensä kaksi ihanaa tammavarsaa, joista toinen pääsi kiertämään kisakenttiä ja toinen jäi emänsä kanssa vaellustallille viettämään rauhallisempaa elämää.

ei. Rissanen (sh, m, 149 cm) oli juuri ja juuri pienhevosen rajan ylittänyt, erittäin kompakti harrastuskaveri. Se oli todella ketterä liikkeissään ja kokoonsa nähden myös todella vahva. Rissasen kanssa harrastettiin kotitallilla valjakkoajoa, mutta esteratsastus – erityisesti erikoisesteet maastoradoilla – olivat ehdottomasti Rissasen juttu. Ori suoritti, vaikka ratsastaja selässä olisi ollut kauhusta kankeana, eikä orin muisteta kieltäytyneen kuin kaksi kerran koko kisaurallaan. Hyppyyn lähdettiin, vaikka askeleet ja lähestyminen eivät olisikaan olleet varmoja. Rissanen oli luonteeltaan hurmaava, lähtökohtaisesti kiltti, mutta pientä pilkettä löytyi silmäkulmasta, ja ori saattoikin napata hoitajien pipoja päästä tai lähteä karkureissulle, jos tarhan portti oli suljettu huonosti. Rissanen lopetettiin 21-vuotiaana ähkyn seurauksena, mutta jälkeensä se jätti seitsemän ihastuttavaa ja taitavaa jälkeläistä.

ee. Aprillia (sh, rn, 156 cm) oli todella näyttävä suomenhevonen: se oli samaan aikaan siro ja pitkäraajainen mutta kuitenkin sopusuhtaisen lihaksikas ja atleettinen. Luonteeltaan tamma oli aika helppo, ja se tuntui elävän arkea kaikki käy -asenteella. Aprilli oli myös erittäin osaava kouluratsu, ja sen kanssa käytiin näyttämässä jonkin verran taitoja helppo A -luokan kisoissa. Erityisesti huomion kiinnitti ilmavat (välillä jopa turhan liioitellut) askeleet sekä kauniit taivutukset. Aprilli eli kausittain aivan normaalia harrasteratsun elämää, mutta toisinaan omistaja jaksoi taas hetken aikaa muilta kiireiltään käydä kisakentillä. Pisin tauko kisoissa tuli, kun Aprilli synnytti ainoan varsansa, joka peri emältään hienon, sporttisen ulkomuodon. Aprilli lopetettiin 22-vuotiaana yhtäkkiä alkaneiden, kivuliaiden selkävaivojen johdosta.