Tunturitiera

Nimi: Tunturitiera, "Tiera" Rekisterinumero: VH16-018-2142
Rotu: Suomenhevonen Omistaja: Kuuralehto, Siguri (VRL-11290)
Sukupuoli: Ori Kasvattaja: evm
Syntynyt: 07.06.2015, 12 v (satunnainen) Koulutustaso: ko: heB, re: 80 cm, Harraste
Säkäkorkeus: 148 cm Painotus: Yleispainotus
Väri: Kimo (rt) Suku: Evm-sukuinen
Meriitit: -

Virtuaalihevonen | Kuvat © Luvat on

Luonne

Tiera on sympaattinen, lähes pienhevoseksi jäänyt ori, joka on todella kiltti mutta valitettavan onnettomuusaltis. Epäonni tuntuu seuraavan oria ympäri tallialuetta: kun tarhan aidat kaatuvat tai kun laitumen juoma-automaatti on rikki, on Tiera aina paikalla. Se katsoo kauhistunutta ihmistä takaisin lempeillä silmillä ja en-se-minä-ollut -ilmeellä, ja hakeutuu sitten rapsutuksiin. Tieralle ei pysty olemaan vihainen, sillä sen sympaattinen olemus herättää lähinnä myötätuntoa, ja ori tekisi mieli kaapata suureen haliin, silittää ja sanoa, että ei se haittaa, kaikki on hyvin, minä korjaan.

Tiera on todella mukava käsitellä, sillä se malttaa olla pitkiä aikoja paikoillaan. Hoitaa saa aivan jokainen, myös nuoret ja epävarmat käsittelijät, ja jopa eläinlääkärit sekä kengittäjät ovat ihan siedettäviä. Taluttaessa pää eksyy joskus tien vierellä kasvaviin heinätupsuihin, mutta nousee kyllä, kun hieman muistuttaa käyttäytymisestä. Erityisesti pesuhetket ovat orin mieleen, eikä se laita pahaksi myöskään harjaushetkiä hierovilla harjoilla. Varustaessa on muistettava tarkistaa huolellisesti varusteiden kunto, sillä jostakin kumman syystä Tieran varusteet kuluvat muita nopeammin ja tuntuvat toisinaan hajoavan käsiin. Myös loimet ja suojat rispaantuvat herkästi, ja orilla on taipumusta irrottaa päällään olevat varusteet ihan vain kävelemällä tarhassa suoraan eteenpäin.

Ratsastaessa Tiera ei ole kovin herkkä suustaan, mutta istunnalla on todella paljon merkitystä siihen, kulkeeko ori suoraan eteenpäin vai kiemurteleeko se käärmeen lailla uran molemmilla puolilla. Ratsastajan tasapaino on kaiken A ja O, ja pohkeita täytyy osata käyttää napakasti, eikä missään nimessä jäädä painamaan kylkiin. Kouluratsastukseen ori on ihan kelpo ratsu, ja se suorittaa tasollaan vaaditut tehtävät kaikissa askellajeissa. Eniten ongelmia tuottavat hitaassa tempossa suoritettavat tehtävät, sillä niiden aikana ori ehtii kuunnella ja jopa hieman ylitulkita ratsastajan jokaista pienintäkin elehdintää. Parhaimmillaan ori on ravi- ja laukkatehtävissä, ja erityisesti sen motivaatio ja kuuliaisuus pääsevät loistamaan nopeaa reagointia vaativissa tehtävissä.

Myös esteillä ori kuuntelee ratsastajaa herkeämättä, ja ratsastajan tärkein rooli on ohjata ori suorassa linjassa oikealle esteelle. Tiera hyppii 80 senttimetrin esteitä, joten vauhtia tarvitaan radoilla paljon. Tästä syystä ratsastaja ei saa jäädä yhtään epäröimään, sillä ori tulkitsee jännittymisen herkästi jarruttaviksi avuiksi. Paras ratsastaja orille onkin sellainen hurjapää, joka antaa Tieran valita sopivan vauhdin ja on valmis ylittämään orin kanssa yhteistyössä minkä näköisen ja tuntuisen esteen tahansa. Ori nimittäin hyppää tukit, kulmat, portaat sekä tarkkuus- ja vesiesteet todella rohkeasti, kunhan ratsastaja on mieleltään mukana.

Niin epäonnekas kuin ori tuntuukin olevan, on onni kuitenkin ollut kisamatkoilla mukana. Pahin vamma on ollut ontuminen, joka syntyi huonosta alastulosta bankettilla, mutta muuten ruhjeet ja loukkaantumiset ovat olleet pieniä. Tieran kanssa on kuitenkin varauduttava aivan kaikkeen, ja erityisesti lähimaastoissa on hyvä, jos ensiaputaidot ovat hallussa. Turhaa pelkoa ja stressiä ei orin kanssa kuitenkaan tarvitse ottaa, sillä sen kanssa on lähtökohtaisesti todella mukava viettää päiviä yhdessä, kehittyä ratsukkona ja käydä pitkillä maastoretkillä. Tiera on omalaatuinen persoona, jonka kanssa toivomme vielä rutkasti lisää onnekkaita päiviä!

Suku

i. Lapinhaiku evm ii. Haikuri evm iii. Tuntematon -
iie. Tuntematon -
ie. Pakkasneito evm iei. Tuntematon -
iee. Tuntematon -
e. Tiarella evm ei. Artemi evm eii. Tuntematon -
eie. Tuntematon -
ee. Tiinuri evm eei. Tuntematon -
eee. Tuntematon -
Syntynyt Varsa Emä Saavutukset
20.04.2017 t. Kuuralehdon Lapinlumo Narvin Katla

Kilpailukalenteri, valmennukset ja päiväkirja

Kenttäratsastus (KERJ)

22.10.2016 - kutsu - KERJ / Harraste - 2/13
24.10.2016 - kutsu - KERJ / Harraste - 2/13
25.10.2016 - kutsu - KERJ / Harraste - 3/13
29.10.2016 - kutsu - KERJ / Harraste - 2/13
17.11.2016 - kutsu - KERJ / Harraste - 1/8
18.11.2016 - kutsu - KERJ / Harraste - 1/8
17.10.2016 - kutsu - KERJ / Harraste - 2/20
19.10.2016 - kutsu - KERJ / Harraste - 4/20
09.04.2020 - kutsu - KERJ / Aloittelija - 2/20
03.03.2020 - kutsu - KERJ / Aloittelija - 2/25
05.03.2020 - kutsu - KERJ / Aloittelija - 1/25
09.03.2020 - kutsu - KERJ / Aloittelija - 3/25
18.03.2020 - kutsu - KERJ / Aloittelija - 2/25
21.03.2020 - kutsu - KERJ / Aloittelija - 5/25
22.03.2020 - kutsu - KERJ / Aloittelija - 1/25
26.03.2020 - kutsu - KERJ / Aloittelija - 5/25
05.04.2020 - kutsu - KERJ / Aloittelija - 3/10
10.04.2020 - kutsu - KERJ / Aloittelija - 1/10
14.04.2020 - kutsu - KERJ / Aloittelija - 1/10
20.04.2020 - kutsu - KERJ / Aloittelija - 1/10
12.11.2016 - kutsu - KERJ / Harraste - 2/8
19.11.2016 - kutsu - KERJ / Harraste - 2/8
20.11.2016 - kutsu - KERJ / Harraste - 1/8
17.04.2020 - kutsu - KERJ / Aloittelija - 2/20
18.04.2020 - kutsu - KERJ / Aloittelija - 3/20
21.04.2020 - kutsu - KERJ / Aloittelija - 1/20
17.08.2019 - kutsu - KERJ / Harraste - 2/43
19.03.2020 - kutsu - KERJ / Aloittelija - 5/25
27.03.2020 - kutsu - KERJ / Aloittelija - 2/25
14.03.2020 - kutsu - KERJ / Harraste - 1/16
17.03.2020 - kutsu - KERJ / Harraste - 2/16
22.04.2020 - kutsu - KERJ / Aloittelija - 3/10
29.04.2020 - kutsu - KERJ / Aloittelija - 1/10
05.04.2020 - kutsu - KERJ / Harraste - 2/21
07.04.2020 - kutsu - KERJ / Harraste - 3/21
08.04.2020 - kutsu - KERJ / Harraste - 2/21
17.04.2020 - kutsu - KERJ / Harraste - 3/21
19.04.2020 - kutsu - KERJ / Harraste - 1/21
01.08.2020 - kutsu - KERJ / Harraste - 3/27
04.08.2020 - kutsu - KERJ / Harraste - 1/27

01.09.2016 Päiväkirjamerkintä – kirjoittanut: Petra, tallityttö (Siguri)

”Et voi olla tosissasi.”

Hiljaisuus täytti koko tallituvan. Vilkaisin Saritaa, joka näytti siltä, että hän halusi peittää epätoivoisena kasvonsa kätensä taakse. Annika taas huokaisi syvään, mutta hän oli selvästi valmis ottamaan haasteen vastaan. Ida naurahti epätoivoisena, ja Jenna sekä Emma tuijottivat omistajaa sanomatta sanaakaan.

”Mitä hemmettiä päässäsi oikein liikkuu?” sai Sarita lopulta sanottua suorat sanat omistajalle, joka oli vain hetki sitten pyytänyt meitä kaikkia kokoontumaan tupaan vastaanottamaan uutiset.
”Kai sinä nyt ymmärrät, että meiltä loppuu tila, työntekijät ja aika, rahasta puhumattakaan!” hän jatkoi. Omistaja seisoi vakavana paikoillaan eläinlääkärimme Maritin vieressä, ja hän näytti olevan mietteissään.
”Tämä asia on loppuun asti suunniteltu. Siirrämme hevoset ensin vierastalliin karanteeniin ja hoidamme kuntoon ne hevoset, jotka pystymme. Marit on luvannut auttaa meitä sairaiden kanssa, ja meille on ensi kuun vaihteessa tulossa joka tapauksessa lisää työntekijöitä”, omistaja vastasi varman kuuloisena.
”Sitä paitsi hevosilla olisi muuten edessä lopetus, mutta meillä ne saisivat vielä yhden mahdollisuuden elämälleen. Ettekö te toimisi samoin?” hän jatkoi. Käännyin katsomaan Saritaa, joka huokaisi syvään ja heilutteli päätään.
”Ehkä, jos hevosia olisi yksi tai kaksi. Mutta kaksikymmentä?! Aiot ottaa tallillemme kaksikymmentä sairasta ja huonokuntoista hevosta parantumaan mystisesti ja tekemään niistä kisaratsuja? Missä on järkesi? Mitä jos niiltä lähtee leviämään vaikka pääntautiepidemia koko tallille?” Sarita kyseenalaisti.
”Hevoset ovat olleet nyt jo kaksi viikkoa huostaan otettuna, ja ne on tarkastettu moneen kertaan. En riskeeraa omia hevosiamme, ja kuten sanoin, nämä uudet asuvat vierastallilla niin kauan kun on tarve”, omistaja vastasi napakasti.
”No omapa on päätöksesi. Minä en kuitenkaan ala leikkimään mitään lääkäriä ja ihmeparantamaan ties kuinka sairaita hevosia”, sanoi Sarita tuhisten ja lähti pois tallituvasta. Me muut jäimme katsomaan sulkeutuvaa ovea ja sitten toisiamme.

”No, entäpä te muut?” omistaja kysyi. Minä en rehellisesti sanottuna edes tiennyt, mitä mieltä olin koko asiasta. Ne olot, josta hevoset lähtivät, kuulosti suorastaan karuilta. Siellä voisi olla ties kuinka paljon luonnevikaisia yksilöitä, ja kuulemani mukaan laihoja hevoset ainakin olivat. Oli kumma, ettei niiden ylläpitoon oltu puututtu yhtään aiemmin.
”Minä ainakin olen mukana. Lisää töitähän tämä teettää, mutta jos hevosilla todella on mahdollisuus parantua, niin en näe mitään syytä, miksi emme auttaisi niitä”, vastasi Annika reippaasti. Omistaja nyökkäsi tälle hyväksyvästi ja siirtyi katsomaan sitten minua.
”Meidän sana ei taida tässä asiassa hirveästi painaa?” totesin omistajalle, jonka kasvoille nousi vihdoin hymy.
”Valitettavasti ei”, hän totesi naurahtaen. Hymy levisi myös meihin muihin, ja kiusallinen ilmapiiri katosi tallituvasta hetkessä.
”Ei kai tässä sitten auta muu kuin mennä valmistelemaan vierastallia uusia asukkaita varten”, totesi Ida. Niinpä lähdimme porukalla kävelemään tallialueen toiselle reunalle, jossa vierastalli odotti puunaamista.